Osa#2

John katselee sinne suuntaan, josta Wakakin pitäisi tulla.
-Jäädäänkö me tähän, vai mennäänkö muualle odottamaan?

-Jäädään tähän vaan, Zen sanoi kallistaen päänsä Johnin olalle. -Sä olet lämmin...

Chojiro katsoi Harusta kattamaansa pöytää. -Toivottavasti kelpaa, en ole hyvä näissä.

John naurahti. Hän rupesi taas silittämänä Zenin hiuksia ja pyöritteli niitä sormensa ympärille.

Wakaki kääntyi sille kujalle, millä John ja Zen asuivat.

Haru hymyili ja suukotti Chojiroa kevyesti.
-Näyttää hyvältä, hän sanoi.

Chojiro hymyili ja vetäisi Harulle tuolin, jolle toinen voi istuutua.

Zen huomasi Wakakin salaman nopeasti. -Juhuu! Hän huudahti ja vilkutti Wakakille pää yhä Johnin olalla.

Wakaki yrtti hymyillä ystävällisesti samalla kun vilkutti takaisin. Hän käveli reippaasti Johnin ja Zenin luokse.

John katseli Wakakia ja häneen katseensa eksyi miehen kädessä olevaan pussiin.

Zen moikkasi Wakakia hyväntuulisena purkkaansa jauhaen. Hän katsahti Johniin ja seurasi tuon katsetta. Mies ei voinut olla virnistämättä.

-Sinä tuoksut pullalle.
John huomautti virnistäen.

Wakaki nyökkäsi ja ojensi pussin Zenille.
-Olkaa hyvä.

Zen otti pussin mielissään vastaan ja irrottautui nyt Johnista. Hän hymyili Wakakille. Toinen oli liiankin reilu heitä kohtaan.

-No, eiköhän mennä sisälle?
John sanoi ja kaiveli avaimet taskustaan.

Zen meni sisälle Johnin avattua oven ja jätti ulkovaatteensa eteiseen. Hän vei pullapussin keittiön pöydälle.

John odotti että Wakakikin menee sisälle ja meni sitten itse. Hän riisui ulkovaatteensa ja meni myös keittiöön.

Wakaki potkaisi kenkänsä pois ja seurasi Johnia keittiöön.

Zen kaivoi kaapista kolme lasilautasta ja yhden vähän isomman tarjoiluastian. Hän laittoi pullat tarjoiluastialle ja laittoi sen keskellö pöytää, kolme lautasta tuolien kohdille. -Ottatteko te kahvia? Hän vilkaisi kahteen muuhun mieheen.

Wakaki nyökkäsi, vaikka hän olikin aikonut lopettaa kahvin juonnin. Hän joi sitä nykyään aivan liikaa.

John istui pöytään ja nappasi astialta yhden pullan.

Zen napsaisi kahvinkeittimen päälle ja laittoi siihen kolmen kupillisen määrän tulemaan. Hän otti kaapista kahvikupit ja laittoi ne pöydälle jääden nojalemaan tiskipöytään.

-Hyviä pullia.
John sanoi Wakakille mutustaen yhä pullaa.

Wakaki kiitti ja istui myös pöydän ääreen.

Zen kyllästyi kahvin odottelemiseen ja laitoi maidon ja sokerin pöydälle jo valmiiksi. Hän istahti Johnin viereiselle paikalle ja katsoi miehensä serkkua. -Mitäs Wakaki?

Wakaki kohautti olkapäitään.
-Eipä mitään erikoista.

Zen nappasi pienen palasen Johnin pullasta ja pisti suuhunsa. -Saat opettaa muakin leipomaan, hän sanoi Wakakille ja nousi tuolilta huomatessaan kahvin valmistuneen.

Wakaki naurahti.
-Eihän siinä muuta tarvitse tehdä, kuin heittää ainekset kulhoon ja paistaa.

John huokaisi, -Mutta kun tämä meidän Zen onnistuu tunaroimaan senkin. Hän sanoi virnistäen.

Zen mulkaisi Johnia ja läpsäytti tuota hellästi ja leikkimielisesti takaraivoon. Hän kaatoi kaikille kahvia ja istuutui takaisin paikalleen.

John naurahti ja kiitti Zeniä kahvista.

Wakaki kiitti zeniä ja laittoi kahviinsa vähän sokeria. Hän hörppäsi heti paljon kahvia, välittämättä sen kuumuudesta.

Zen heitti purkkansa roskiin. Heitto osui täysin nappiin. Hän otti oman pullan ja irroitti siitä palasen liottaen sitä kahvissaan.

Wakaki otti itselleen pullan, jota rupesi näykkimään. Hän vilkuili mietteliäästi Zeniä ja Johnia.

John hörppi kahviaan katsellen ulos ikkunasta.

Zen söi pullaa ja haukotteli pitkään, jota seurasi kunnon siemaus kuumaa kahvia. Zen naputteli sormiaan pöytää vasten. -Tulipas nyt yllättäävän hiljaista.