Osa#2

Chojiro pudisti vain hieman päätää ja katseli lasiaan.

Zen avaa telkkarin musiikkikanavalta ja asettuu mukavasti istumaan Johnin vatsalle. Hän virnistää toiselle.

John ähkäisee. Hän naurahtaa ja kietoo kätensä nopeasti Zenin vatsan ympärille.

Haru hymyili hivenen ja jatkoi syömistään. Hän sai pian syötyä.
-Kiitos..se oli hyvää, hän sanoi.

Chojiro kirosi mielessään kun hän oli ajatellut aivan erillaista tunnelmaa.

Zen inahti hieman ja meinasi kupsahtaa kyljelleen toisen päälle. -Senkin, Zen virnisti ja antoi Johnille pienen luunapin.

John inahti leikillään.
-Kosto elää... Hän mumisi ja rupesi kutittamaan Zeniä.

-E...ei, älä! Zen sai sanottua naurun seasta. Hän oli aina yhtä herkkä kutiamiselle. Hän kippautui lattialle sohvan viereen selälleen.

John lopetti kutittamisen, mutta meni sohvan kauimmaiseen nurkkaan, koska tiesi Zenin kostavan jotenkin.

Haru hymyili Chojirolle ja katseli miestä. Hän siirsi hiuksensa korviensa taakse ja jäi katselemaan Chojiroa.

Zen huohotti yhe hieman nauraen. Mies kömpi seisaalteen varautuen uuteen kutitukseen. Hän virnisti ilkeästi Johnille. -Kulta saa vielä kuulla kunniansa, hän sanoi ja lähti kulkemaan Johnia kohti, kuin vaanien.

Chojiro katsahti Haruun ja hymyili tuolle. Miten joku voi olla niin hyvän näköinen. Varsinkin kun kyseessä oli mies...

Haru vilkaisi kynttilän liekkiä ja katseli sitten taas Chojiroa.

John perääntyi vielä syvemmälle nurkkaan. Hän katsoi kauhistuneena Zenin lähestymistä.

Zen pörrötti Johnin hiuksia ja suukotti tuota naurahtaen.

-Aijotko sä vielä hakea jotain töitä liittyen sun lyrikoihin, Haru kysyi.

Chojiro kohautti harteitaan. -Jos joku tarvitsee lyriikoijaa, niin ehkä kokeilen onneani.

Haru hymyili ja katseli Chojiroa.
-Mä voisin yrittää laulaa niitä joskus, hän ehotti katse yhä miehessä.

Chojiro hymyili Harulle. -Yritä ihmeessä. Sulla on hyvä äänikin.

-Onko..., Haru kysyi yllättyneenä.

-Älä nyt noin ylläty, Chojiro sanoi. -Sulla on tosi kaunis ääni.

-Kiitos.., Haru sanoi hymyillen.

Chojiro katsoi hetken Harua hymyillen ja nousi sitten. Hän otti oman ja Harun lautasen ja muutkin astiat vieden ne tiskipöydälle.

Haru katseli Chojiroa ja jäi pöytään istumaan.

Chojiro vilkaisi kelloa ja puhalsi kynttilän. Hän antoi suukon Harun otsalle. -Laitan nämä jääkaappiin niin ne voi syödä loppuun myöhemmin, Chojiro sanoi katsahtaen loppuja ruokia.

Haru hymyili ja nyökkäsi.
-Mä voin auttaa..., hän sanoi ja nousi ylös.

Chojiro vei risoton ja salaatin jääkaappiin. Hän piteli jääkaapin ovea auki Harulle.

Haru nosti loput ruuat jääkappiin ja pesi sitten kätensä. Hän istahti olohuoneen sohvalle ja venytteli istualteen.