Osa#1

-Haru tauko, Harun työnantaja huusi. Haru lähti nopeasti baarin taka ovesta ulos ja jäi nojailemaan seinään. Hän nappasi yhden tupakan huuliensa väliin ja puhalteli savua.

Chojiro katseli muita aukiolla olevia. Hän pyöritteli pulloa kädessään ja kohotti kasvonsa kohti taivasta.

Haru huokaisee ja lähtee takaisin sisälle tumpattua tupakkansa.

Chojiro valui istumaan maahan, selkä puuta vasten. Hän saattaisi menettää nyt työnsä täällä ja palata maalle. Hän katseli pilvetöntä taivasta hiljaisena.

Haru viihotti taas baarissa ja tarjoili olutta työporukoille.


Meen moikka

Chojiro mietti mitä tekisi lopun viikkoa, kun hotellikin oli maksettu. Kotona maalla odottaisi veli ja tuon vaimo. Chojiro hymähti hiukan ajatellessa mitä veli mahtaisi sanoa jos hän ilmottaisikin jäävänsä kaupungille jonkun miehen vuoksi.

Haru vaihtoi tavallisiin vaatteisiinsa ja hymyili iloisesti lähtiessään baarista. Omistajalle oli tullut kiire johonkin ja hän oli päättänyt pistää paikan kiinni. Haru huomasi Chojiron aukiolla ja lähti miestä kohti.

..Jos Chojiro nyt ei saisikaan tätä työpaikkaa. Hän naurahti itsekseen ja katseli taivaalla menevää lintuparvea.

Haru asteli lähemmäs Chojiroa ja jäi tämän eteen seisomaan. Hän tervehti miestä ja jäi odottamaan vastausta.

Chojiro nosti katseensa Haruun ja nousi ylös tervehtien toista.

-Mitä sä täällä istut, Haru kysyi.

-Myöhästyin tapaamisesta. Työnantaja oli ehtinyt häipymään, Chojiro vastasi. Hän tutki hieman katseellaan Harua.

Haru nyökkäsi ja istui miehen viereen.
-Oliko tärkeä tapaaminen, hän kysyy.

Chojiro nyökkäsi hieman. -Tuon mokan takia saatan menettää sen työn.., hän huokaisi ja kääntyi katsomaan taas taivasta.

-Oon pahoillani......mun ei ois pitänyt pyytä sua eilen mukaan, Haru sanoi hieman katuvasti.

-Ei sulla ole mitään anteekspyydettävää, Chojiro sanoi hymyillen.

Haru hymyilee hieman.
-Muistatko sä kaiken eiliseltä, hän lopulta kysyy.

Chojiro oli hetken hiljaa. -Suurin piirtein, hän vastasi ja räpläili toisella kädellään toista.

-Ai......, Haru mumahtaa ja katsoo muualle. Hän oli jo toivonut että Chojiro olisi unohtanut kaiken.

Chojiro nojasi päätään puunrunkoon ja vilkaisi Harua silmäkulmastaan.

Haru seisoo vaivaantuneena Chojiron edessä vielä hetken.
-Mun pitäis varmaan mennä, hän sanoo.

Chojiro nyökkäsi hieman. Hän katsoi hetken Harua hymyillen ja toivotti tuolle hyviä jatkoja. Hän tunki kätensä taskuihin ja lähti kulkemaan pois aukiolta.

Haru katsahti Chojiron perään ja mietti hetken. Hän juoksi miehen perään ja pysäytti tämän.
-Kai me vielä tavataan, hän kysyi epävarmana.

-Epäilen että emme.., Chojiro puhui suhtkoht hiljaisella äänellä. Hänellä oli hiukan haikea olo. Chojiro kääntyi ja lähti jatkamaan matkaansa.

Haru jatkoi matkaansa Chojiron rinalla.
-Olen pahoillani siitä mitä tein.....mutta....mutta...haluan nähdä sinua vielä, hän sopersi ja yritti pysyä miehen tahdissa.