Osa#1

Chojiro kaatoi kahvia kuppiinsa ja vilkaisi olohuoneessa olevaa kelloa pärskäyttäen kahvia hiukan paidalleen. Kello oli aivan liian kauan. Mies vei kahvit tiskille ja meni makkariin kaivaen puhtaat vaatteet esille. Hän kävi pikasuihkussa ja puki puhtaat vaatteet päälleen. Tätä menoa hän myöhästyisi, taas.

Haru harppoi nopeasti juna-asemalle ja jäi seisoskelemaan paikoilleen tuijotellen aikataulua.

Chojiro sähläsi huoneesta toiseen ja sai pian kauluspaitansa napit kiinni ja kengät jalkaan. Takkia hänellä ei tällä hetkellä ollut. Hän lukitsi oven perässään ja ryntäsi portaat alas ja kiirehti ihmismassan lomassa asemaa kohti.

Haru vilkaisi kelloa. Juna oli muutaman minuutin myöhässä.

Chojiro juoksi asemalle päin päänsärystä ja nälästä riippumatta. Tämä ryntäsi portaat alas ja kuuli junan ääntä jostain päin.

Haru katsahti junaa joka lipui asemalle ja odotti ihmisten tulevan ulos ennen kuin meni itse sisälle.

Chojiro juoksi asemalle ja näki junan jo olevan siellä. Hän pysähtyi ja hengähti hiukan, lähti sitten kulkemaan ripeää tahtia junalle ehtien vielä sen kyytiin.

Haru tuijottelee ulos ikkunasta eikä huomio vaunuun astuvia ihmisiä. Hän pitää Chojiron takkia sylissään ja muistelee yhä edellistä iltaa.

Chojiro hypähti junan kyytiin ja hengähti hetken paikoillaan. Hän värisi hiukan kylmyydestä riippuen ja jäi nojaamaan seinään. Hetken oltuaan paikallaan Chojiro kirosi hiljaa itsekseen. Tietenkin hän oli unohtanut kansion hotellille.

Haru huomasi nyt vasta Chojiron ja käveli tämän luo.
-Tässä on takkisi, hän sanoi.

Chojiro katsahti Haruun. Hän laski katseen takkiin ja otti sen vastaan. -Mh, kiitos.

Haru hievahti vaivaantuneesti Chojiron vieressä ja mietti mahtoiko mies muistaa eilisen tapahtumia.

Chojiro puri hammasta ja huokaisi syvään. Vatsaa pisteli, päätä särki ja aamu oli muutenkin niin ei-toivottu vieras. Hän katsoi Harua ja koitti saada naamalleen jotain hymyn tapaista kääntäen katseensa ikkunaan junan nytkähtäessä liikkeelle.

Haru katseli ikkunasta ulos ja hänen teki taas mieli potkaista itseään. Oli itsestään selvää ettei Chojiro kaivannut hänen seuraansa.

Chojiro puki takin päälleen, junassa oli viileä ilma. Hän haistoi takissa Harun tuoksun ja vilkaisi miestä. Olikohan hän juonut hiukan liikaa eilen...

Mun pitää mennä

Haru tuijotteli sitkeästi ulos ikkunasta ja pysyi vaiti.


Okei, öitä

salainen yövisiitti :'3

Chojiro käänsi katseensa myös ikkunaan. Hän yritti keskittyä muistamaan eilistä. He olivat olleet yökerhossa... ja puistossa... Chojiro räpytti silmiään hetken ja katsoi taas Harua. Oliko mies sanonut pitävänsä hänestä?

Haru tuijotteli yhä ulos ikkunasta ja haukotteli hieman. Hän ei halunnut sanoa mitään Chojirolle kun ei tiennyt mitä mies muisti ja mitä ei.


Heh. Lähen nukkumaan..Öitä

Chojiro seisoskeli hiljaisena katse taas ikkunassa. Hän nojasi seinään ja odotteli junan pysähtymistä.

Haru katseli kuinka juna lipui asemalle ja hän hyvästeli Chojiron, häviten muiden ihmisten sekana ulos.

Chojiro katosi itsekkin hieman Harun jäljessä junasta pois lipuvaan ihmismassaan. Hän vilkaisi kelloa ja voihkaisi hiukan lähtien juoksemaan keskustaa kohden.

Haru kiiruhti kohti baaria ja vaihtoi ylleen tarjoilian asun päästyään takahuoneeseen. Hän huokaisi ja käveli salin puolelle lähtien hakemaan tilauksia.

Chojiro nykäisi suuren kerrostalon oven auki ja rinsi tiskille. Hän kysyi huoneen numeroa ja meni hissille. Päästyään ylös Chojiro koputti oveen, mutta sitä ei avattu. Hän odotti kärsimättömästi ja kysyi ohi menevältä siivoojalta tietäisikö tuo mitään. Hän murahti turhautuneena kun siivooja kertoi miehen työnantajan jo lähteneen. Chojiro palasi aulaan ja jäi seisoskelemaan hotellin eteen.

Haru kiertelee asiakkaalta toiselle ja kyselee tilauksia. Hän jää nojailemaan tiskiin kun baarissa hieman hiljenee ja katselee tyytyväisiä asiakkaita.

Chojiro pyyhkäisi otsaansa ja lähti käveleksimään ympäriinsä. Hän meni erääseen kioskiin, osti savukeaskin ja vevipullon. Hän lähti kulkemaan aukiota kohti ja jäi nojailemaan yhteen puuhun.