Osa#1

Wakaki kurkistaa jääkaappiin. Se loistaa tyhjyyttään joten mies lähtee kävelemään kohti kauppaa.

Chojiro asteli hotellin portaita alas. Oli mukavampaa kulkea monta kerrosta alas portaita pitkin kuin mennä hissillä. Portaat kuluttivat enemmän aikaa. Chojiro pääsi lopulta aulaan ja avasi lasisen oven. Hän hengitti pahan hajuista ilmaa ja lähti talsimaan ihmispaljouden lomassa.

Wakaki kävelee kaduilla, tajuamatta mitä ympärillä tapahtuu. Hän katselee taivaalle ja jotenkin ihmeellisesti välttää törmäämästä keneenkään.

Chojiro antoi muiden ihmisten kuljetella itseään. Hän ei jaksanut välittää minne oli menossa. Palata hotellille hän nyt aina osaisi vaikka toiselle puolelle maapalloa joutuisikin. Taksin avulla.

Wakaki mutristaa suutansa hieman, kun joku tönäisee häntä kylkeen. Katse kuitenkiin pysyy taivaalla ja mies jatkaa kulkuaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Chojiro huokaisi. Hänellä ei olisi tänään mitään erikoista suunnitelmaa, joten ehkä sellainen pitäisi keksiä. Chojiro huiskaisi hiuksiaan ja pysähtyi ihmispaljouden keskelle katselemaan joidenkin kauppojen näyteikkunoita.

Wakaki pysähtyy kuin seinään saavuttuaan ison marketin eteen. Hän katselee hetken riveittäin olevia kärryjä, mutta päätyy sitten ottamaan korin ovien vieressä olevasta pinosta.

Joku tuuppasi Chojiroa selkään ja mies käännähti katsomaan taakseen. Siellä oli vain joku nainen kolmen pikku kakaran kanssa. Chojiro katsoi heitä hetken ja siirtyi sitten hiukan syrjempään ja istuutui maahan rakennuksen seinää vasten.

Wakaki astuu sisälle markettiin ja katselee ympärilleen. Hän rupeaa selaamaan mielessään asioita mitä pitäisi ostaa.

Chojiro koukisti jalkansa rintansa eteen ja antoi käsien levätä polvien päällä. Hän katseli ohi kulkevia kiireisen tuntuisia ihmisiä. Chojiro murahti hiukan kun vatsaa väänsi nälästä. Aamiaisesta oli jo jonkun aikaa.

Wakaki lähtee kävelemään hyllyjen väliin ja nappaa koriin tarvittavia asioita.

Chojiro katseli ihmisiä. Aina kaikilla oli kiire jonnekkin. Mies painoi otsansa polveaan vasten.

Haru heräsi ja kyllästyi sisällä olemiseen. Hän lähti ulos ja katseli ihmisten vilinää kävellessään.

Chojiro nosti kasvonsa ja nojaili leukaansa polvellaan. Hän henkäisi hiljaa ja risti kätensä kevyesti jalkojen ympärille.

Haru poltti tupakkaa ja käveli ihmis virrassa sinne minne jalat veivät. Hän oli kaikkia liki pään lyhyempi ja mulkoili pidempiä ihmisiä.

Chojiro pakottautui ylös. Hän puhdisti hiukan vaatteitaan ja jatkoi kulkuaan muiden tuuppimisista välittämättä.

Haru puikkelehti ihmisten välistä päästäkseen eteen päin. Hän ihmetteli miksi oli edes lähtenyt ruuhka-aikaan mihinkään.

Chojiro löysi tiensä erääseen kahvilaan. Hän meni tiskille ja tilasi kahvin ja pullan. Hän odotti välipalaansa ja maksoi ne. Chojiro asteli ruokansa kanssa ikkunan viereiselle pöydälle ja istuutui penkille hämmentämään kahviaan.

Haru tuijotteli ohi kulkiessaan kauppojen ja kahviloiden sisälle. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt vaan käveli yhä joukon mukana.

Chojiro nojasi otsaansa käteen. Hän katseli kahviin syntynyttä kierrettä.

Haru asteli kahvilaan sisälle ja tilasi kahvin. Hän ei kiinittänyt huomiotaan mihinkään ympärillään olevaan.

Chojiro nappasi lautaseltaan pullan ja otti siitä pienen palasen. Hän pudotti paperin vahingossa pöydän alle ja kumartui ottamaan sen. Jiro löi päänsä pöytään ja kirosi hiljaa itsekseen hieroen päätä. Hän laittoi paperin lautasen viereen ja kippasi hiukan kahvia suuhunsa.

Haru pyysi kahvin mukaan ja lähti kohti kahvilan ulko ovea.

Chojiro laski kahvimukin pöydälle ja huokaisi hiljaa. Hänen päätään oli alkanut särkeä iskun lomassa. Mies nojasi tuolin nojaan ja taivutti päätään taaksepäin. Hän huomasi tutun miehen kahvilan ovella ja muisteli nyt mikä tämän nimi oli mahtanut olla.

Haru käveli takaisin vilkkaalle kadulle. Hän käveli muutaman näyte ikkunan päähän ja jäi miettimään olisiko hänellä varaa uusiin vaatteisiin.