Osa#1

Chojiro katsoi miehen perään ikkunasta ja nojautui hiukan taakse päin tuolinsa kanssa. Haru. Se se oli ollut. Chojiro hymähti hiljaa ja antoi tuolin palata normaaliin asentoon.

Haru kävi pankki automaatilla ja totesi että hänellä oli rahaa ostella jotain. Hän palasi takaisin kauppan luo ja puikahti sinne sisälle.

Chojiro nappasi pullan ja otti siitä uuden palasen jonka tyrkkäsi suuhunsa. Hän katseli ikkunan toisella puolelle olevia ihmisiä.

Haru pläräsi kaupan vaatteita läpi. Hän vilkaisi aina löytäessään jotain kivaa vaatteen hinta lappua.

Wakaki vie tavarat kassalle ja maksaa ne. Hän pakkaa ne muovikassiin ja lähtee kaupasta

Chojiro joi pienen kahvikuppinsa tyhjäksi ja nousi pöydästä. Hän lähti kahvilasta talsimaan taas ihmisten joukossa. Ainakin hän näki muiden päiden yläpuolelta melko hyvin.

Muutamien sovitusten jälkeen Haru osti yhdet farkut. Hän lähti takaisin kadulle tyytyväisenä ostokseensa.

Wakaki kävelee suuren ihmismassan seassa. Hän pysähtelee välillä näyteikkunoiden eteen, muttei mene sisälle yhteenkään kauppaan.

Chojiro päätti mennä taas aukiolle. Ehkä siellä hän saisi inspiraatioita lyriikoihinsa. Mies kulki autotien yli, vaikka valot olivat punaisina, ja tunki kätensä taskuihin. Häntä ei pätkääkään kiinnostanut tällä hetkellä mitkään säännöt, kuten liikennevalot.

Wakaki vilkaisee miestä, joka kulkee suojatiellä päin punaisia. Hän pudistelee päätään, itse kun on aina mahdollisimman tarkka tuommoisissa asioissa.

Haru huomasi aukion kauempana. Hän lähti sitä kohti ja matkalla sytytti taas uuden tupakan.

Chojiro pyyhkäisi hiukset silmiltään ja asteli aukiolle. Hän katseli sivusta joitain kakaralaumaa muutaman kymmenen metrin päässä ja lähti mielellään kauemmas.

Wakaki saapuu kodilleen ja rupeaa kaivelemaan avaimia taskustaan. Niitä ei kuitenkaan löydy. Hän rupeaa kaivelemaan toisia taskuja, mutta avaimia ei löydy mistään. Wakaki katsoo mietteliäänä kassia ja on onnellinen, ettei ostanut mitään pakasteita. Hän jättää kassin oven vierelle, koska ei jaksa raahata sitä ja lähtee ulos.

Chojiro valui istumaan maahan puuhun nojaten. Hän hieraisi otsaansa ja laski käden sitten vatsalleen. Hän kohotti katseensa taivasta kohti.

Wakaki kävelee puistoa kohti. Hän miettii miten pääsisi takaisin sisälle, kännykkäkin jäi sisälle.

Chojiro katseli taivaalla olevia vähäisiä pilviä. Ulkoilma oli viimeaikoina alkanut hiukan viilentyä. Chojiro laski katseensa taivaasta kikattavaan kakaralaumaan. Kuinka ne jotkut pystyivätkin kasvattamaan tuollaisia pulleita kiukuttelioita.

Haru väisti lauman lapsia jotka kikattivat. Yksi lapsista huusi jotain hänen pituudestaan ja koko porukka oli pian hänen kimpussaan. Haru katseli lapsia vihaisena.

Wakaki löytää mukavan ison puun jonka juurelle hän istahtaa. Hän katselee ympärillä viliseviä ihmisiä.

Chojiro katseli kulmat hiukan kohoten paikalle ilmestynyttä Harua. Hän tukahdutti naurahduksen ja tyytyi virnistämään melkein huomaamattomasti.

Haru vilkaisi lapsia vielä kerran vihaisesti ja mutisi jotain röyhkeistä kakaroista. Hän kääntyi ja jatkoi matkaansa.

Chojiro katsoi hetken Harua, muttei jaksanut vääntäytyä ylös tervehtimään miestä.

Wakaki katselee suurta kakarajoukkoa, jotka tuntuivat kiusaavan jokaista vastaantulijaa.

Haru pysähtyi istumaan suihkulähteen reunalle.

[Meen saunaa]

[Okei]

Chojiro käänsi katseensa miehestä, jos tämä jaksaisi odottaa hetken tuossa suihkulähteellä niin ehkä hän jaksaisi pian noustakkin tervehtimään. Chojiro ummisti silmänsä hetkeksi nojaten päätään puunrunkoon.

Wakaki huokaisee syvään ja sulkee silmänsä. Mies jo melkein nukahtaa siihen, mutta lapsilauma äkkääkin hänet ja tulee kyselemään häneltä tyhmiä kysymyksiä.