Osa#8

Naoto antoi Marinin auttaa häntä takin kanssa ja potki sitten kenkänsä pois.
"Mmh, mulla alkaa ollakin jo nälkä vähitellen", hän totesi haistaen herkullisten jouluruokien tuoksun kylvivän asunnossa.

-

Chojiro hymyili vain istuutuessaan takaisin paikalleen pöydän ääreen ja otti huikan lasistaan.

-

Matalalta Zenin kurkusta karkaisi kevyt naurahdus Miyun kommentille. Hänen täytyi myöntää, että toisen seura piristi hieman hänen masentavaa tilaansa.

Marin hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Hyvä niin.

-Joko mä saan avata tän paketin, Miki kysyi hyöriessään Naoton tuoman paketin luona.

--

Miyu hymyili.
-Mmm..jos haluat mun luo tulla niin voitais mennä taksilla...ettei tarvi tällasessa ähkyssä kävellä.

Naoto kaivautui hellyyden kipeänä, yksin vietetyn yön jälkeen, Marinin kainaloon. Hän vilkaisi Mikistä kysyvänä Mariniin.

-

Zen nyökkäsi hieman.
"Enköhän mä tule. Niitä joululeffoja kattomaan", hän sanoi ja hymyili kevyesti.

Marin kietaisi kätensä Naoton ympärille ja vilkaisi tuota.
-No avaa se...mut loput paketit vasta illalla, hän sanoi hymyillen.

--

Miyu nyökkäsi.
-Kiva saada seuraa, hän sanoi.

Naoto hymyili katsellen Mikiä, kädet kiedottuna Marinin ympärille, pää painautuneena miehen olkaa vasten.
Hän toivoi pojan pitävän lahjastaan. Olihan hän siihen paljon tuhlannut, mutta hän myös piti pojasta paljon ja tahtoi tuon tekevän myös samoin hänen suhteensa. Vaikka Marin kyllä toisteli aina, kuinka Miki hänestä piti, ei sitä koskaan voinut olla haittaa pienestä varmistuksesta.

-

Zen henkäisi vielä pienesti, kun oli niin täynnä niin hyvää ruokaa. Sitä oli kyllä hyvä saada hieman lisäpainoa, oli mies sen verran laihtunut vähäisistä annoksistaan Wakakin kämpillä.

Miki availi pakettia ja lopulta hengähti.
-Ihana, poika sanoi silmät sädehtien ja halaili kettuaan. Hän kellahti sen päälle ja jäi siihen makaamaan hymyillen korvasta korvaan. Poika nousi hetkeksi ja kävi halaamassa Naotoa ennen kuin juoksi takaisin tutkimaan uutta leluaan.

Marin hymyili hivenen ja suukotti Naoton otsaa hellästi.
-Sähän lahjot pojan ihan pyörryksiin, hän mumisi naurahtaen katsellessaan Mikiä.

--

Miyu hymyili hivenen ja pyysi tarjoilialta josko tämä voisi tilata taksin samalla kun kaivoi oman lappunsa jolla maksoi ruokansa.

Naoto naurahti vain ja katseli Mikiä ja suurta pehmolelua iloisena siitä, että poika oli siitä pitänyt.
"Tahdoin antaa hyvän lahjan", hän sanoi selitykseksi.

-

Zen vilkaisi Nobun esille etsimää lappusta, ja tajusi sitten alkaa penkomaan omaansa tuolinsa selkänojalla lepäävän takin taskusta. Lopulta sen löytäen, rypistyneenä tosin, hän suoristeli lappusta hetken, ennen kuin ojensi tarjoilijalle.

[Nobu xD]

Miyu katseli hetken tarjoilian perään ja joi vähän vettä.
-Joko jaksaisit liikkua?, hän kysyi kun tarjoilia ilmoitti että taksi oli saapunut.

--

Marin hymyili ja nyökkäsi.
-Sen sä teitkin, hän sanoi ja vilkaisi ovelle kun sieltä kuului koputus.
-Varmaan mun vanhemmat, hän sanoi ja asteli sitten avaamaan ovea.

[Ohhoh. D: Meinaan kokoajan pistää Miyun Nobuks ja nyt sit tein sen.]

"Enköhän", Zen vastasi vilkaisten ravintolan ikkunan lävitse ulos, missä odotti taksi. Hän nousi tuoliltaan ja veti takin takaisin niskaansa.

-

Naoto vilkaisi eteiseenpäin ja tunsi pientä hermostuneisuutta kuplivan sisällään. Hän etsi nopeasti katseellaan huoneesta jotain, jonka pinta olisi heijastavaa. Äkäten lasiseinän heijastavan hän peilasi nopeasti itsensä lävitse alhaalta ylös. Hitto, hän kiroaisi itsensä, jos kuivaneet huulet eivät olisi tarttuneet yhteen. Miksi ihmeessä hän oli mennyt pistämään näin kireät housut, vaikka tiesi Marinin vanhempien tulevan. Hänen kun pitäisi olla asiallisen näköinen.

Nielaisten hermostuneisuutensa Naoto vilkaisi pienesti hymyillen Mikioa ja kysyi, josko he menisivät vieraita vastaan. Ottaen pienen pojan kädestä hellästi kiinni hän asteli eteiseen, vähän syrjemmälle ovelta, ettei olisi niin tiellä.

[: D]

Miyu veti myös takin päälleen ja asteli edeltä ulos ravintolasta taksille. Hän istahti sisään ja huoahti kevyesti ilmoittaen sitten osoitteen mihin he olisivat menossa.

--

Ovesta sisään olivat jo astuneet Marinin vanhemmat. Molemmat olivat hyvin asiallisesti pukeutuneet ja vaihtoivat jo kuulumisia Marinin kanssa. Pian he toivottivat hyvät joulut Mikille ja tuo sai käteensä painavan näköisen paketin jonka sisällä näytti olevan kirja.

-Isä ja Äiti. Tässä on Naoto, Marin sanoi ja asteli Naoton viereen kietoen kätebsä tuon olan ympärille.

[Ja näköjään mulla Mikikin muuttu Mikioksi...]

Zen asteli Miyun perässä taksille, kiittäen vielä ohimennen tarjoilijaa. Hän istahti auton takapenkille ja suuntasi katseensa lähes samantien, oven ensin suljettua, ulos ikkunan lävitse.

-

Naoto katseli Marinin vanhempia ja kohotti huulilleen kohteliaan hymyn. Toivottaen, varmaan vaikka kuinka monennetta kertaa sinä päivänä, hyvät joulut hän ojensi kätensä, ensin Marinin isälle ja sitten äidille, käteltäväksi.

[xD näköjään]

Miyu tuijotteli hetken aikaa ikkunasta ulos ja haukotteli. Hän vilkaisi sitten Zeniä.
-Toivottavasti sulla muuten ei oo kissa allergiaa kun mulla on kissa, hän sanoi tajuttuaan asian.

--

Marinin isä loi hivenen jäykän hymyn kätellessään Naotoa ja Marinin äiti hymyili hivenen lämpimämmin. Miki onneksi kipitti paikalle rikkoen jään kun kertoi vanhemmilleen miten hienon pehmolelu ketun oli saanut.

Marin siveli Naoton kylkeä kädellään ja seuraili vanhempiaan puutumatta siihen että nuo eivät olleet itseään esiteleet. Hän oli jotenkin aavistellutkin etteivät nuo ihan kauheasti Naotosta pitäisi.

Zen nosti kätensä nojaamaan auton ovessa olevaa uloketta vasten ja painoi leukansa kämmenelleen.
"Sitä ole ainakaan todettu", hän vastasi vilkaisten Miyua vain ikkunan heijastuksen kautta.

-

Naoto pureskeli alahuultaan siirtyessään Marinin mukana miehen vanhempien perään. Pitäisiköhän hänen vain lähteä ja jättää nämä muut viettämään mukavaa joulua yhdessä. Hänestä kun tuntui, että hän tavallaan oli pelkkänä esteenä täällä.

Miyu nyökkäsi ja alkoi kaivella rahojaan kun taksi tuli kauniin vanhan kerrostalon eteen.

--

Marin puristi hivenen kovemmin Naoton kylkeä kun hänen vanhempansa kommentoivat asunnon sisustutta varsin "homahtavaksi" ja lisäsivät vielä että se oli mitä huonoin ajatellen Mikiä. Marinin isä kurkisti keittiöön ja lisäsi että ei tuolla perinteistä japanilaista pöytääkään ollut.

Zen vilkaisi syrjäsilmällä taksikuskia ja laitetta tuon vieressä, joka laski matkan hintaa. Pieni silmäys Miyuun päin kertoi, että he alkoivat olla perillä.

Zen ryhtyi tutkailemaan ikkunan lävitse aluetta, jonne he olivat saapuneet, kiroten mielessään itseään siitä, ettei edes ollut rahoja mukana, että voisi tarjota tämän taksimatkan. Toinen kun oli jo tarjonnut hänelle illallisen ja vielä seuraa loppuillaksikin.

-

Naoto katsahti yläviistoon, Marinin kasvoihin. Hänelle iski ajatus, että tämä mahtoi olla toisellekin melko hermostuttava tilanne.

Naoto hymyili pienesti ja liu'utti kätensä hellästi Marinin selälle, siirsi katseensa takaisin miehen vanhempiin, jotka juuri kritisoivat asuntoa. Hän joutui puremaan kieltään, ettei olisi napauttanut kiukkuisia vastalauseita noihin kommentteihin.

Miten nuo edes viitsivät sanoa, että paikka oli huono Mikille? Hän kyllä pystyisi todistamaan noille kuinka loistava isä Marin pojalleen oli. Naoto vaimensi päässään pyörivät sanat, ettei murskaisi lopullisesti kuvaansa Marinin vanhempien silmissä.

Miyu nousi maksettuaan taksista ja kaiveli avaimensa laukustaan.
-Tänne päin, hän sanoi hymyillen ja lähti astelemaan kohti pientä kerrostaloa. Toinen näytti varsin kauniilta hivenen hämärtyvässä illassa hienossa iltapuvussaan.

--

Marin puri hampaansa vain yhteen ja nyökkäsi. Hän vilkaisi Naotoa ja hymyili tälle nopeasti ilmoittaen sitten vanhemmileen että noilla olisi varmaan kiire jo seuraaviin juhliin.

Ryu silmäili hetken leffoja ja nappasi pian yhden niistä. "Katsotaan vaikak tämä" poika päätti ja rupesi säätelemään laitteita kuntoon.

---

"Ei, kun meinattiin piipahtaa ihan nopeasti vain tuomassa lahjat ja vaihtamassa vähän kuulumisia", Wakaki vastasi, vilkaisten kelloa. "Kohta varmaan pitäisikin lähteä, jotta ehdin laittaa ruoat valmiiksi."

Zen nousi taksin kyydistä Miyun saatua maksettua ja lähti seuraamaan häntä kerrostalolle, joka näytti oikein mukavalta paikalta asua.

-

Naoton toiveikkuus heräsi. Tosiaan. Nuo ihmisethän olivat melko suurella korokkeella, joten heillä varmasti olisi kiire muihin juhliin. Hän kun ei kauaa jaksaisi esittää kohteliasta miniää, vaikka siinä mukavassa paikassa, Marinin kainalossa, olikin.

-

Sachi nyökähti.
"Selvä", hän sanoi ja astui askeleen Johnia kohti.

"Hei, mähän voisin jäädä tänne, sun ja veljes seuraksi", hän ehdotti kaverilleen ja hymyili. Hänestä oli epäreilua jättää John tänne lojumaan ilman mitään seuraa, Sam kun nyt tuskin oli kovin innokas veljeään piristämään. Tai mistä sitäkin tiesi... Mutta nyt John oli pitkästä aikaa joulun ilman uskollista viherpeippoaan, mikä saattoi kääntää iloisen joulutunnelman äkkiä täydelliseksi masennukseksi.

Chika päätti antaa Ryun hoitaa leffapuolen samalla kun itse kaatoi heidän laseihinsa viiniä ja availi herkku pusseja ja purnukoita. Lopulta poika kävi sängylle jo mukavasti makaamaan.

--

Miyu hymyili hivenen ja avasi ala oven lähtien sitten astelemaan portaita ylös varmistettuaan että Zen ehti ovesta myös sisään.
-Tää on kyllä ihan unelma paikka asua.

--

Marinin vanhemmat nyökkäsivät saman aikaisesti ja kävivät vielä sanomassa heipat Mikille ennen kuin hävisivät asunnosta ulos.
Marin huokaisi helpottunenna ja kävi varmistamassa että ovi oli varmasti mennyt kiinni.

Zen nousi portaita Miyun jäljessä ja hymähti hiljaa.

Rappukäytävä oli siisti, eikä seiniin oltu tuherrettu mitään, ja jostain huoneistosta leijaili miehen nenään herkullinen jouluruan tuoksu, joka kylläkin sai hänen vatsansa muljahtamaan ikävästi. Olihan hän jo aivan täynnä, joten pelkkä tuoksukin sai tuntumaan, että hänen vatsansa turpoaisi ylimääräisen ruan popsimisesta.

-

Naoto hengitteli syvään olohuoneen puolella ja asteli sitten eteiseen Marinin luo. Hän takertui käsillään Marinin paidan rintamuksesta takaapäin ja painoi poskensa miehen niskaan.

"Se kävi nopeasti", Naoto sanoi, helpotuksen silti kuultaessa äänestään.

Miyu avasi lopulta ylimään kerroksen oven ja päästi Zenin sisälle. Asunto oli erittäin siisti ja trendikkäästi sisustettu. Kaksi kissaa kipitteli maukuen kaksikkoa vastaan. Miyu nosti molemmat kissat syliinsä. Toinen oli aivan pikimusta ja toinen valkoinen.
-Tämä valkoinen on Pearl ja musta on Lady, hän esitteli kissakaksikon Zenille.

--

Marin vilkaisi Naotoa hymyillen kevyesti.
-Elä kuuntele niitteen juttuja tai ota niitä mitenkään vakavasti, hän sanoi rauhoittavalla äänellä.

Zen astui kynnyksen ylitse Miyun asuntoon ja hänen katseensa kiinnittyi saman tien kahteen karvaiseen otukseen. Hän hymyili kissoille kevyesti Miyun esitellessä ne, niiden ollessa hänen sylissään.

"Konnichiwa", Zen tervehti kissoja ja ojensi kättään lähemmäs, että ne saisivat totutella hänen hajuunsa.

-

Naoto kohotti katseensa Mariniin hellittäen otteensa hänen paidastaan.
"Mutta ne väitti, ettei tämä ole hyvä paikka Mikille asua! Totta kai mä otan ton vakavasti. Ei ne edes tiedä miten hyvä Mikin on täällä olla", hän tuhahti silmissä tuima pilkahdus.

Miyun kissat molemmat puskivat Zenin kättä vasten ja kehräsivät. Ne olivat varsin hellyydenkipeitä. Miyu laski kissat käsistään ja veti takin sekä kenkänsä pois laittaen ne siististi omille paikoileen.
-Ei kai sua haitaa jos käyn vaihtamassa vaatteet?, hän kysyi.

--

Marin kääntyi ympäri ja kietoi kätensä Naoton ympärille.
-Ne on ihmisiä jotka näki lapsiaan ehkä kerran viikossa kun oltiin pienempiä, hän sanoi ja suukotti toisen otsaa.
-Että ei ne tiedä mitään vanhemmuudesta.

Zen silitti valkeaa kissaa pari kertaa ennen kuin otti mallia Miyusta, ja alkoi riisua ulkovaatteitaan.

"Ei haittaa", hän vastasi ripustaessaan takkinsa naulaan. Hän voisi sillä välin vähän kierrellä asuntoa ja tutustua sen rakenteeseen, ettei olisi ihan eksyksissä jos olisi vaikka tarve vessaan tai jotain vastaavaa.

-

Naoto mutristi huuliaan.
"Mutta ei niillä silti ole oikeutta sanoa tollasta. Kyllä mä kestän kylmät katseet ja käytöksen, kuin olisin likainen ja saastunut torakka keskellä suurta, kimmeltävää marmorilattiaa, mutta että ne alkaa arvostelemaan sun huoltajuuttas lapsees.." Hän sanoi pudistaen päätään.

Miyu hymyili hivenen ja pistettyään kissoille ruokaa tuo hävisi makuuhuoneeseensa vaihtamaan päälleen jotain mukavempaa.

Pearl ja Lady kipittivät maukuen keittiöön syömään.

--

Marin hymähti vain.
-No mä olen jo tottunut siihen. Ja tulin siihen tulokseen että vaikka niitä koittais kuinka mielitellä ja tehdä asiat niiten mukaan niin aina ne kuitenkin jotain valittamista löytää. Plus ne on onneksi plajon mukavempia Mikiolle.