Osa#7

"Joo", Wakaki sanoi ja rupesi krijoittamaan reseptiä, jonka pian ojensi Sachille. Mies pyysi vielä toista odottamaan, kun tarkasteli koneelta juttuja. Hetken päästä hän kirjoitti Sachille toisenkin lapun.
"Siinä on vielä aika sinne röntgenkuvauksiin."

---

Ryun katse lennähti nopeasti kelloon ja sen jälknee takaisin hyllyille. "Varmaan jossain viiden maissa, sitten kun kaikki on koolla", poika vastasi, sulloen tavaroita koriin.

-Että haluatko lisää juotavaa? Voin samalla tuoda sullekkin kun käyn itse hakemassa, Jun sanoi ja katseli Reniä kohottauen hivenen kulmiaan.

--

Hideaki naurahti ja nappasi oman mukinsa istahtaen Nigelin viereen hörppimään kahvia.
-Toivotaan että nyt jotain työtä saan...

--

Nobu hymyili ja vilkaisten miehiä jotka olivat menneet hiljaisiksi.
-No ajattelin syödä jotain kalaa ehkä, mies sanoi miettivästi.

--

-Oookei, Chika sanoi ja sulloi pallon isoon kassiinsa. Hän katseli hetken korin sisältöä ja nappasi lopulta muutaman kaljapullon mukaansa.

- ei kiitos.. eiköhän tää riitä tän jälkeen.. , Ren sanoi lopulta.

Jun nyökkäsi ja nousi ylös käyden hakemassa itselleen lasillisen juotavaa. Hän masoi juoman ja asteli sitten takaisin istahtaen Renin vierelle.

Ren kulautti loput juomastaan alas ja laski sitten lasin pöydälle. Olisi se outoa kyllä että joku joka ei ollut humalassa olisi kiinnostunut hänestä..

Jun hörppi juomaansa ja oli jäänyt taas seuraamaan kavereidensa keskustelua hiljaisena.

Nigel hymähti mukiinsa.
"Mä uskon, että se onnistuu sulta suht helposti", hän sanoi kiertäen molempien kätensä sormet lämpimän kahvimukin ympärille.

-

"Mh.." Yura nappasi käsiinsä menun ja selaili sitä hieman kumartuen sitten pöydän yli näyttämään yhtä annosta Nobulle.
"Musta tämä oli todella hyvää. Sitä kannattaa kokeilla."

-

Sachi nappasi reseptin itselleen ja hetken päästä myös lapun, joka sisälsi ajan röntgenkuvauksiin. Hän katsoi lapun läpi ja taitteli sen sitten pienemmäksi.
"Okei, kiitos", hän sanoi ja hivuttautui seisaalteen sängyltä.

Hideaki nyökkäsi ja hörppi kahviaan.
-Kyllä mä nyt varmaan nyt saan jotain töitä..., hän sanoi hymyillen hivenen.

--

Nobu nyökkäsi hymyillen.
-No mä otan sellasen...ja lasin valkoviiniä, mies sanoi jotta Yura voisi hänen puolestaan tilata.

Ren nojasi selkänsä paremmin selkänojaan nyt kun ei tarvinnut koko ajan kitata juotavaa

-Minkäs ikäinen sä olet?, Jun kysyi lopulta Reniltä ja käänsi katseensa poikaan.

- 19, Ren vastasi heti kääntämättä kuitenkaan katsettaan Juniin. Poika suti hiuksia pois silmiltään.

"Meinaatko sä olla kauankin töitä metsästämässä?" Nigel kysyi kääntäen vihreiden silmiensä katseen Hideakiin. Hän laski jo pari hörppäystä vajaa tyhjän mukin syliinsä reisilleen pidellen sen kaarevista reunoista yhä sormillaan kiinni.

-

Yura nyökkäsi ja loi lyhyen hymyn Nobulle kunnes jäi tutkailemaan mitä ottaisi itselleen, päätyen lopulta kananrintaa sisältävään annokseen.
Tarjoilijan ottaessa tilausta viereiseltä pöydältä hän huikkasi tuon heidän luokseen. Hän tilasi miesten valitsemat annokset ja talon parasta valkoviiniä molemmille.

-Niin nuori vielä, Jun sanoi hymähtäen ja hörppäsi juomastaan.

--

-En mä osaa sanoa....kuinka niin?, Hideaki kysyi ja käänsi katseensa Nigeliin.

--

Nobu hymyili hivenen ja jäi sitten katselemaan Yuraa hiljaisena.
-Ois kiva kuulla susta lisää, mies lopulta sanoi.

Ryu käveli kepein askelin kassoille päin ja valitsi kassan, jonka takana oli Ryuta noin pari vuotta vanhempi poika. He tervehtivät iloisesti toisiaan ja Ryu rupesi latomaan tavaroita hihnalle.

---

"Ole hyvä", Wakaki sanoi, pieni hymy huulillaan. Hän katseli pöydän äärestä, että Sachi pääsisi turvallisesti pystyyn.

- No en nyt kovin nuori.., Ren intti. Hän piti itse itseään ainakin vanhana jo

Chika siirtyi pakkailemaan tavaroita pusseihin ojennettuaan ensin Ryulle hivenen rahaa omalta osaltaan.

--

Jun hymyili vain hivenen ja katseli toista hetken aikaa. Mies kääntyi sitten muutaman kaverinsa puoleen kun nämä ilmoittivat lähtevänsä kotia kohden jo nyt.

Ren kääntyi vilkaisemaan kellon suuntaan. Kylläpä jotku kyllästyivät aikaisin

Puheista selvisi pian että kaksi miestä jotka lähtivät nyt olivat molemat perheelisiä ja kotona odotti vaimon lisäksi lapsi. Jun heilautti kättään kaksikoolle ja katseli kun nämä hävisivät ulos bubista.

Ren siirsi tuolinsa lähemmäs jotta sai nojailtua käsiinsä. Hänkin kyllä alkoi jo hiukan väsyä

Jun vilkaisi Reniä nopeasti.
-Voit sä poiskin lähteä jos tylsistyttää, mies sanoi ja hymyili kevyesti.

- ei mua tylsistytä.. väsyttää vaan hiukan.., Ren mumisi käsiinsä.
Hän halunnut vielä lähteä kotiin

Jun laski kätensä Renin niskalle ja silitteli sitä hellästi.
-Hmm...

Reb tuijotteli käsiensä välistä eteensä eikä pahemmin kiinnittänyt huomiota hipelöivään Juniin. Ei tuo nyt haitannut.. niin miksi mitään puuttua asiaan

Jun pyöritteli sormiaan Renin pehmeissä niskavilloissa ja hymyili itsekseen.

Ren siirsi kätensä suunsa eteen kun haukotteli hiukan. Eihän yleensä näin nopeasti väsynyt