Osa#7

-Okei, Chika sanoi ja rummutteli käsillään pöytää katsellessaan Ryun voileipiä nälkäisenä.
-tee mulleki muutama, poika pyysi.

Naoto hymähti nyökätessään.
"Samat sanat."

-

Yura nousi haukotellen seisaalleen ja haroi hieman hiuksiaan. Hän kulki Nobun luo ja painoi miehen huulille nautiskelevan suudelman.
"Nähdään sitten myöhemmin", hän sanoi ja sipaisi Nobun hiuksia tuon korvan taakse kasvoilta ennen kuin suoristi selkänsä ja kulki eteiseen vetämään ulkovaatteet ylleen.

-

Chojiron katse seurasi Hideakia ja pojan häipyessä hän kellahti poikittain sängylle pää Harun vatsalla.
"Vaikutti jotenkin pirteämmältä."

-

Sachi mumahti ettei tarvinnut ja nakkasi särkylääkkeet vain kurkustaan alas. Hän vilkaisi Wakakia ja muisti sitten tuon aijemmin esittämät kysymykset.
"Kaaduin viime yönä rapussa... näköjään melko pahasti."

Marin hymyili ja nyökkäsi.

--

Nobu hymyili ja kuunteli Yuran ääniä. Hän lysähti sängylle vielä hetkeksi makaamaan ennen kuin nousi ylös ja keräsi kamansa. Hän käveli sitten eteiseen ja sujautti takin päälleen lähtien kaupungille.

--

Haru silitteli Chojiron hiuksia ja nyökkäsi.
-Niin vaikutti, hän sanoi ja hymyili hivenen.

---

Hideaki tarpoi painavien matkalaukkujensa kanssa kohti Nigelin asuntoa ja toivoi että tämä olisi jo kotona.

Ren asteli suoraan autoon joka odotti häntä pihalla päästyään ulos lentoasemalta. Tämä antoi kuskina toimivan isänsä käydä paiskaamassa laukut takaluukkuun.
Helvetin ihana olla taas kotona. Matka oli ollut mitä rasittavin.
- .. no sujuko hyvin?, pojan isä uteli päästyään takaisin autoon ja vilkaisi takapenkille majottautunutta poikaansa.

- Ole hiljaa isä ja aja mut vaan kotiin.. en halua katsella sun naamaas sen enempää ku on pakko, Ren murahti kärttyisenä. Hän todella halusi nyt nukkumaan.

Naoto silitteli hetken Mikin hiuksia, kunnes siirsi pojan varovasti tuon isän syliin nousten sohvalta.
"Mun olo on jo sen verran hyvä, että voisin käydä asuntolalla. Voisin samalla myös levittää sanaa kavereiden joukossa siitä illasta", hän sanoi ja vilkaisi pikaisesti telkkarin ruutua, jossa kerrottiin juuri uutisia.

-

Yura kuljeskeli loskaista tietä pitkin tupakka roikkuen jälleen huulten välistä. Sää oli muuttunut jälleen lämpimämmäksi ja lumet olivat lähes kaikki muuttuneet loskaksi, joka lätisi inhottavasti kengänpohjien alla. Ei se luminenkaan maisema sitten kauaa kestänyt...

-

Chojiro kierähti vatsalleen ja suuteli Harun huulia hitaasti ja hellästi.
"Saadaan olla kaksin..."

-

Nigel pamautti oven kiinni perässään päästyään asunnolle. Hän huikkasi paikalla oleville olevansa kotona ja asteli sitten huoneeseensa keräilemään likaisia vaatteita. Alhaalla rapussa oli ollut ilmoitus opiskelijoiden pesupäivistä, ja heidän huoneistonsa päivä odotti jo huomenna.

-Joo....käyhän se, Marin sanoi ja nyökkäsi.
-Haluatko sä kyydin?

--

Nobu hyppelehti asuntonsa lähellä olevissa kaupoiss ja selaili vaatteita mietteliäänä. Hän halusi näyttää hyvältä Yuraa varten ja oli valmis kuluttamaan hivenen rahaa jotta saisi mitä halusi. Mies kävi myös nopeasti piipahtamassa töissä hakemassa lehtensä uusimman painoksen joka ilmestyisi kauppihin vasta huomenna.

--

-Mmmmm, Haru vastasi vain ja suuteli toista uudelleen. Hän kietoi kätensä miehen kaulaan hymyillen hellästi.

--

Hideaki huokaisi ja katseli kerrostaloja jotka siintivät kaukana. Poika istahti loskasta märälle penkille hetkeksi lepäämään jotta jaksaisi raahata laukut Nigelille asti.

Ren tuijotteli vain ulos ikkunasta matkan ajan. Häntä huvittanut puhua nyt yhtään mistään. Nuorukainen oli jo hyppäämässä autosta samantien ulos sen pysähdyttä, mutta kurkottautui vielä lähemmäs isäänsä.
- vie.. terveisiä Nicolasille, hän sanoi vielä isälleen ennen kuin kapusi ulos.

Hideaki huokaisi ja kaiveli taskujaan löytäen onnekseen tupakka askin josta nappasi yhden tupakan ja sytytti sen. Hän tuijotteli kaukana olevia kerrostaloja hivenen huolissaan. Miten hän tuonne asti jaksaisi kävellä...

Naoto katsahti lasiseinämästä ulos pudistaen sitten päätään.
"Enköhän mä pärjää ilmankin", hän sanoi hymyillen toisella suupielellään Marinille ja kulki sitten eteisen puolelle.

-

Yura avasi parturi-kampaamon oven sen kilahtaessa ja asteli sisälle tuttuun huoneistoon. Hänen asiakkaansa odotti jo pehmeällä sohvalla jotain aikakauslehteä selaillen.
Yura pahoitteli myöhässä tuloaan ja kävi sitten viemässä takahuoneeseen vaatteensa kunnes palasi ja neuvoi asiakkaansa istumaan peilin eteen.

-

Chojiro silitteli kevyesti Harun korvantyveä katse jumittuneenä toisen silmiin.
"Voisin tehdä sulle vohveleita aamupalaksi", hän ehdotti ja suukotti Harun nenänpäätä.

-

Nigel keräsi ympäri huonettaan olleet likavaatteet vieden ne kylpyhuoneessa olevaan likapyykkikoriin. Hän kaivoi housujensa takataskusta pari viimeistä palaa suklaata, mitä oli levystä jäljellä, nakaten ne suuhunsa. Hän asteli takaisin huoneeseensa ja pohdiskeli olikohan Hideaki mennyt etsimään töitä itselleen.

Ren penkoi takkinsa taskuja etsien avaimiaan sieltä, mutta löytänyt.
- minne mä ne laitoin, mies mumisi itsekseen ja penkoi housujaan seuraavaksi

Marin nyökkäsi ja hymyili hivenen. Hän kantoi nukkuvan pojan tämän huoneeseen ennen kuin palasi Naoton luokse.
-Oletko varma? Haluat varmana noi uudet vaatteet mukaas.

--

Nobu asteli pian kotiin päin muutama paperikassi kädessään ja vilkaisi kelloa. Hänellä olisi vielä runsaasti aikaa laittautua ennen kuin pitäisi lähteä kaupungille.

--

Haru hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Saanko mä aamiasta sänkyyn?, hän kysyi toiveikkaasti.

--

Hideaki jatkoi pian matkaansa ja kantoi kahta matkalaukkua käsissään. Hän huokaisi ja harppoi isoja askeleita kohti taloja.

Ren laski matkatavaransa alas voidakseen penkoa nyt nekin siinä. Oli hänkin ollut idiootti jos oli avaimensa tunkenut tavaroidensa joukkoon.

Hideaki piti pias taas pysähtyä kun hänen kätensä alkoi puutua ja jalkoihin kolottaa. Ehkä tämä oli hivenen lääkärin määräyksiä vastaan. Hänenhän pitäisi vain levätä ja nukua. Ei raahata matkalaukkuja ympäri kaupunkia.

Ren oli avannut jo toisen matkalaukkunsa ja viskonut tavaroita tieltään. Jossain niiden oli oltava elleivät sitten olleet matkasta jääneet.
Lopulta kuitenkin avainnippu löytyi kaikkien tuliaisten ja vaatteiden alta.

Hideaki lähti taas liikkeelle ja lopulta pääsi yhtenä kappaleena Nigelin asunon ovelle koputtaen siihen varovasti.

Ren pääsi lopulta tavaroineen sisälle pakattuaan ensin kaikki ympäriinsä olleet kamat takaisin laukkuihinsa

Jun käveli kohti kotia ja tunki kädet taskuunsa. Hän poltteli tupakkaa ja vilkaisi baaria jonka ohi käveli. Miehellä oli viime aikoina ollut aikamoinen halu sortua yhteen tai kahteen sake lasilliseen.

Ren jätti vain tavaransa eteiseen kun jaksanut purkaa niitä vielä. Hän ehtisi kyllä tehdä sen aivan hyvin myöhemminkin. Mies viskeli vaatteita pois pööltään samalla kun suuntasi sänkyynsä

"Ahaa", Wakaki nyökkäili. "Jospa sitten katsoisimme sitä selkää... Jos siis suinkin pääset nousemaan", mies siirsi kysyvän katseensa Sachiin.

---

Ryu mutristi huuliaan, mutta suostui melko pian. Hän kaiveli pari leipää omiensa seuraksi ja rupesi täyttämään niitä, tervehtien siinä välissä paikalle saapunutta Nigeliä.
Poika kantoi kaikki leivät pöydän luokse, ojentaen Chikalle tuon osuuden.

-Kiitti..., Chika sanoi ja nappasi leivän käteensä alkaen mutustella sitä. Hän nousi pian ylös ja nappasi kaapista kaksi lasia ja mehutölkin laskien ne pöydälle.
-Pitäis kai kaupassaki käydä, poika sanoi itsekseen istahtaessaan takaisin pöydän ääreen.

[Mä muuten just aattelin, että Ryu ois toissä jossain marketin kassalla 8D]

"Minä kyllä voin tuoda töistä tullessani kaiken tarpeellisen, jos ei ole mitään hirveän kiirreellistä", Ryu mumisi leipäänsä mutustellessa.

-Hmm...mihi aikaa sä pääset töistä, Chika uteli kaataessaan heille mehua.

[Selvääh : )) Niih tuleekos Chikasta ja Ryusta muuten jonkin sortin pari jossain vaiheessa]

[Eiköhän niistä tule :D]

Ryu vilkaisi nopeasti kelloa. "Mulla kestää työt semmoset nelisen tuntia", hän vastasi haukotellen heti perään.

-Mä voisi tulla sitä kautta. Ni sun tarvi yksin raahata niit kaikkii ruokapusseja, Chika sanoi päättäväisesti ja mutusteli leipänsä loppuun.
-Enkä halua että mun prinsessalle käy mitää, hän vielä lisäsi leikkisästi virnistäen.

[Yaay : DD]

Ryu yritti näyttää mahdollisimman nyreältä, mutta pian hänen huulillensa kumminkin kohosi veikeä virnistys.
Poika viskasi lopun leivästä suuhunsa ja nousi hitaasti tuolilta.

"Minulla alkaa kohta tulla kiire", Ryu mumisi, suu edelleen leipää täynnä. Hän katosi keittiöstä omaan huoneeseensa pukeutumaan.