Osa#5

Naoto katseli kolikoita hetken ajan ja pudisti sitten päätään istahtaen takaisin tuolilleen.
"Ei sun tarvitse sitä maksaa. Mitä nyt pari kolikkoa maksoi."

Sam vetäisi kolikkoja pitelevän käden lähemmäs itseään. "Mutta aiheutin kumminkin paljon ongelmia", hän mumisi samalla.

"Et nyt kovin monta", Naoto sanoi ja nappasi yhden servietin. Hän pyyhkäisi sillä vatsaansa paitansa kostuneen kohdan alta ja heitti sitten muiden papereiden joukkoon.

Mikio hymyili Naotolle ja katseli sitten poikaa.
-Haluisko jompi kumpi teistä lähteä mun kanssa keskustaan...haluisin vielä vähän kierellä kauppoja ja se on paljon hauskempaa jos ois seuraa...

Sam käänsi katseensa Mikioon. "Öh... Minulla ei ainakaan ole suunitelmia tälle päivälle. Voin tulla mukaasi, jos se käy", hän sanoi arasti.

"Mäkin voisin tulla", Naoto sanoi. "Voisi viedä kyllä ensin nämä housut pestäväksi."

-Selvä, Mikio sanoi hymyillen ja hörppäsi teensä loput.

Haru nousi autosta kun he pitkän ajan kuluttua pääsivät takaisin maatilalle. Normaalisti hän ei olisi vielä edes herännyt. Haru lähti kävelemään kohti taloa ja mietti mahtoiko Chojiro olla jo hereillä.

------

-No mennäänkös sitten?, Mikio kysyi ja nousi seisomaan napaten paperikassit käteensä.

Chojiro halaili unissaan vierelleen nukahtanutta Akitoa, joka oli hautautunut peiton alle ja täysin setäänsä kiinni.

***

Naoto nyökkäsi ja nousi tuoliltaan. Hän vei servietit lähimpään roskakoriin ja haki likaiset farkkunsa, jotka nosti syliinsä.

Haru hyppeleshti edeltä sisälle ja saatuaan takkinsa ja kenkänsä pois hän hävisi yläkertaan etsimään Chojiroa. Hän käveli Chojiron huoneeseen ja hymyili nähdessään miehen olevan yhä unessa. Haru käveli lähemmäs sänkyä ja tajusi vasta sitten pienen möykyn toisen vierellä.

---

Mikio tarjosi tyhjää papaerikassia Naotolle.
-Pistä ne likaset farkut tonne...niin on helpompi kantaa, hän totesi ja kaivoi kuitin kassista.

Naoto otti paperikassin hymyillen vastaan ja kiitti toista. Hän suloi farkkunsa kassiin ja vetäisi takkinsa vetoketjun takaisin kiinni.

Haru istahti sängylle ja raotti peittoa hivenen. Hän katseli Akitoa hetken ja sitten Chojiroa. Haru suukotti Chojiroa hellästi ja kuiski huomenia tämän korvaan.

-----

Mikio hymyili ja asteli edeltä ulos kahvilasta. Hän katseli ympärilleen hetken.
-Mihis päin?

Sam hypähti ylös tuolilta ja vetäisi takin vetoketjun kiinni. Hän asteli muiden perässä ulos ja jäi katselemaan ympärilleen.

Chojiro mumahti hiljaa ja raotti väsyneenä toista silmäänsä muutaman millin.

***

Naoto katseli ympärilleen.
"Minne vain."

Haru suukotti Chojiroa hellästi.
-Huomenta..., hän sanoi ja osoitti sitten Akitoa.
-Sä halailet vähän väärää ihmistä...

---

-Etkö sä haluakkaan viedä niitä housuja pesuun ensin?, Mikio kysyi ja katseli Naotoa.

Chojiro sulki silmänsä hetkeksi ja avasi sitten kummankin. Hän katsahti Akitoa ja naurahti kevyesti, irrottaen varovasti kätensä pojan ympäriltä.

***

Naoto katsahti Mikioon ja kohautti olkiaan.
"Joudun nämä itse kuitenkin pesemään ja sama kai se on jos niitä mukana kantaa", hän hymyili toiselle ja vilkaisi Samia.

Sam näki Naoton katseen ja painoi oman katseensa maahan. Hänelle tuli jälleen kamalan syyllinen olo.

Haru kömpi Akiton yli Chojiron päälle istumaan.
-Kävin äitisi kanssa kirkossa.....ja sun isäs vihaa mua, hän sanoi hymähtäen.

---

Mikio nyökkäsi ja vilkaisi Samia.
-Ai niin...me ei edes olla esittäydytty vielä...mä olen Mikio, hän sanoi ja tarjosi pojalle kätensä.

"Sam", poika vastasi lyhyesti ja tarttui Mikion käteen.

"Sepä mukavaa", Chojiro mutisi yhä unissaan ja haukotteli kämmenensä suojiin.

***

"Naoto", Naoto esittäytyi Samille ja hymyili tuolle toverillisesti.

-Eikä ole...se sano että meidän pitäis häipyä täältä kun ollaan tällasia hinttejä.....tää on mun syytä....mun ei ois pitäny painostaa sua tuomaan mua tänne..., Haru sanoi surkeana.

---

Mikio hymyili Samille ja päästi tämän kädestä irti. Hän lähti sitten hitain askelin kävelemään kohti keskustaa.

Chojiro hieroi kasvojaan ja tarkasteli Harua katseellaan. Hän kurottautui suutelemaan miestä kevyesti sipaisten sormillaan tuon poskea ja leuankaarta.
"Älä syytä itseäsi. Isä on aina ollut sellainen, mutta kyllä se vielä meidät hyväksyy."

-Niin kai...., Haru sanoi ja pyöritteli sormeaan Chojiron rintakehällä. Hän huokaisi ja painoi päänsä toisen rintakehälle pysyen yhä jalat molemmin puolin Chojiroa tämän päällä.

Chojiro laski päänsä takaisin tyynylle ja kietaisi toisen kätensä Harun lantion ympäri. Hän kuunteli vierestä kuuluvaa pienen pojan rauhallista tuhinaa.

Haru siveli Chojiron käsivartta ja kuunteli miehen rauhalisia sydämmenlyöntejä. Hän haukotteli ja sulki silmänsä.