Osa#1

Mace ilmesti pian Siluethin vierelle ja vilkaisi ympärilleen. Hän huomasi Liamin keskustelevan puutarhassa olevan kukan kanssa ja hmähti kevyesti.

Silueth vilkaisi nopeasti Macea, kääntäen katseensa sitten tuon katseen suuntaan ja hymähti itsekin.

Mace istahti Siluethin vierelle ja hymyili miehelle kevyesti.

Silueth käänsi jälleen katseensa Maceen ja vastasi tuon hymyyn. Hän värähti kevyen tuulen pyyhkäistessä kaksikon yli.

Mace värähti myös ja tämän isot valkoiset pupun korvat nousivat hivenen kuuntelemaan ympäriltä kuuluvia ääniä.

Tsuki kuljeskeli suurien, ääniään availevien, kukkien lomissa hyräillen itsekin mukana. Hänen käsivarrellaan heilahteli tummanpunainen suuri teepannu, joka oli täynnä mitä värikkäimpiä sieniä sekä marjoja. Hän oli kulkemassa kohti omaa pientä majaansa, joka sijaitsi patakuninkaan suuren tammen oksalla.

Askeleet narskuivat soraisella pikkutiellä paljaiden jalkojen alla.
”Te kehitytte päivä päivältä! Saatte pitää esityksen joku kerta”, Tsuki huudahti nauraen kukille huiskauttaen suuressa kaaressa kättään. Hän hypähti ympäri lähtien jatkamaan polkua metsän siimekseen, pois kukkien luota.

Vaaleat hiukset omaava tyttö kyykistyi sammaleisen kiven viereen, jonka vierus oli tulvillaan keltaoranssisia, suuri hattuisia, sieniä. Hän keräsi niitä hiljalleen teepannuunsa, joka oli jo lähellä vyöryä yli. Ryömien maata pitkin sienirihmaston perässä hän kolautti päänsä edessä olevaan puuhun, jota ei ollut huomannut, kun oli tuijottanut vain kohti maata.

~*~

Pepper mussutti hiljaa myhäillen ketunleipäänsä. Hän haparoi sormillaan maasta lisää suuria ketunleivän lehtiä pyyhkäisten silmille pyrkiviä hiuksia aina vähän väliä pois.

Läheisen puun juurelta kuului kova kolahdus, jota seurasi hilpeä valitus.
Yhtäkkiset äänet saivat Pepperin säikähtämään ja hypähtämään ylös lämpimältä kiveltään, lähes tukehtuen suussaan oleviin kasvien lehtiin.

Salt oli ollut niin ajatuksissaan, ettei kuullut tömähdystä, mutta Pepperin kovaääninen kakominen sai hänet havahtumaan.
"Mitä tapahtui?" Hän kysäisi veljeltään, kulmat kurtussa.

Silueth nytkähti pienestä naurahduksesta. Hän ei koskaan kyllästynyt katselemaan Macen korvia. Ne olivat niin pehmeän näköiset, että mies olisi halunnut tunnustella niitä.

Ennen kuin Pepper sai edes avattua suutaan Tsukin pörröinen pää pilkisti puskan ylitse. Hän hieroskeli kädellään otsaansa ja katsoi nyt hieman yllettyneesti hymyillen kahta kissapoikaa.
”Katsos, kisut”, tyttö sanoi pirteästi ja nousi ylös pyyhkien likoja valkeasta, liinamaisesta mekostaan. Kaikki hänen keräämänsä marjat ja sienet olivat levinneet ympäriinsä suuresta, tulipunaisesta teepannusta sen haljettua, osuttuaan voimalla Tsukin pään jälkeen puunrunkoon.

Salt katseli suu auki roikkuen esiin ilmestynyttä tyttöä. Pojan häntä roikkui ensin alhallaa, mutta heilahteli pian uteliaasti puolelta toiselle. Tuo vilkaisi nopeasti veljeään ja hypähti sitten ketterästi kiveltä, tarkastellakseen tyttöä lähempää.

Pepper siirtyi itseään muutaman sentin pidemmän veljensä viereen ja katseli tyttöä uteliaana, joskin häntä vielä säikähdyksestä pörröllä ja korvat hivenen luimussa.

Tsuki kallisti päätään ja katseli poikia ikuinen hymy huulillaan.
”Tekö olette ne kuuluisat, jotka kiusaavat aina kukkia ja pilkkaavat muita?”

Salt remahti kovaääniseen nauruun.
"Vai että jopa kuuluisia..." Poika sanoi saatuaan koottua itsensä. Hän katseli hetken hiljaa tyttöä. "Minä en kyllä muistaisi nähneeni sinua ennen. Mikäs on neidin nimi?"

Macen korvat painautuivat hivenen vasten hänen päätään kylmässä vireessä. Hän sipaisi niitä hivenen nopeasti ja tuijotteli vielä hetken puutarhaan ennen kuin vilkaisi Siluethia.

”Nimi on Kokoro Tsuki. Olen patakuninkaan viestinviejä”, Tsuki esittäytyi ja kumarsi hieman, leikkisään tapaan.
”Mutta olkaa kilttejä ja lopettakaa kukkien pilkkaaminen. Ne ovat ystäviäni”, hän sanoi toruvaan sävyyn, silti hymyillen sädehtien.

Salt naurahti huvittuneena. "Mitään emme kyllä voi luvata. Mutta ehkä voisimme joskus vähän armahtaa niitä, ihan sinun vuoksesi", poika esitti hyvinkin kohteliasta, mutta tuon äänestä erotti vitsailun.

---

Silueth mutristi hieman huuliaan, säilyttäen kumminkin edelleen pienen hymynsä. Tämä yhdistelmä toi miehen kasvoille mielenkiintoisen ilmeen.
Hetken päästä tuo nosti yllättäen kätensä ja hipaisi toista Macen korvista.
"Ah, kuten arvelinkin", mies mumisi itsekeen, hymyn levetessä hiukan.

Macen valkoiset korvat nousivat pystyyn Siluethin koskettaessa toista niistä. Mies punastui hivenen ja vilkaisi toista nopeasti.
-Mitä sä arvelit?

Tsuki läpsäisi kepeästi Saltin olkaa naurahtaen. Hän laski katseensa haljenneeseen teepannuunsa ja kyykistyi tutkimaan sitä. Halkeama ei ollut kovin syvä, joten hän hyrähti hiljaa ja alkoi hilpein mielin poimimaan aijemmin löytämiään herkkuja takaisin kantovälineeseensä.

Silueth naurahti pienesti. "Sinun korvasi. Ne tuntuvat yhtä pehmeiltä, miltä näyttävätkin", mies silmäili edelleen pojan pörröisiä korvia, katseessaan jonkinlaista kunnioitusta.

---

Salt naureskeli hiljaa ja kumartui sitten katselemaan tytön maahan levinnyttä saalista. "Onpa herkullisen näköisiä", poika ihasteli itsekseen, lipaisten nopeasti huuliaan.

Mace hymyili kevyesti ja nyökkäsi. Hänen korvansa leprsahtivat hivenen alas päin ja tämä tuijotteli taas hetken puutarhaa.
-Pitäisiköhän sitä mennä päivänokosille, hän pohti ääneen ja vilkaisi kelloaan.

Tsuki vilkaisi ylös Saltiin ja nyökkäsi.
”Eikö vain? Ajattelin tekeväni näistä jotain hyvää kuninkaalle.”

Pepper oli kyykistynyt myös ja piteli nyt kahden sormensa välissä limetinvihreää marjaa. Pienellä liikkeellä hän nakkasi sen suuhunsa rypistäen hieman kulmiaan.

"Hyvä idea", Silueth nyökkäsi. Hän nousi vaivanloisesti penkiltä ja kohotti käsiään korkealle taivasta kohti.

---

"Vai että kuninkaalle", Salt tuumaili, pitäen katseensa sienissä ja marjoissa. Hän vilkaisi nopeasti veljeään, hymähtäen äänettömästi.

Mace nyökkäsi ja katseli sitten taas hetken Liamia.
-Ajattelin antaa hänen nukkua minun huoneessani..., hän sanoi.

"Se käy oikein hyvin", Silueth vastasi, siirtäen itsekin katseensa nuoreen poikaan.

Liam tuli pian Macen ja Siluethin luo ja hymyili hivenen.

-Mä voin näyttää sulle minkä huoneen saat...jos haluat vaikka nukkua, Mace sanoi hymyillen ja lähti edeltä sisälle.

Silueth katseli hetken kaksikon perään ja käänsi sitten katseensa vielä kerran metsikköön. Hän hymähti pienelle kukkaselle, joka availi ääntään ja asteli sitten laiskasti sisälle.