Osa#1

-Okei, Liam sanoi hymyillen ja katseli taas ympärilleen.

Pepper keikkui tuolinsa etummaisilla jaloilla ja aina välillä otti keittoa lusikkaansa työntäen sen sitten suuhunsa. Hän katseli kolmea seuralaistaan miettivästi, mutta pysytteli ihmeen hiljaa, jos tuolin kärsivää narinaa ei ottanut huomioon ja välillä kuuluvaa ryystäystä.

Silueth loi jälleen vilkaisun jokaiseen pöydässä istuvaan henkilöön, kunnes kohotti katseensa taivaaseen. Hän tarkkaili pilviä rento hymy huulillaan.

Pepper kuljeskeli pientä hiekkaista polkua pitkin häntä sulavasti puolelta toiselle heilahdellen. Hänellä ei oikein ollut määränpäätä, kunhan vain käveli tylsyyttään. Välillä hän hypähteli tien sivuun poimimaan maasta sileän, pyöreän kiven, joita hänellä oli jo ainakin pari kourallista housunsa taskussa.

Salt käveli laiskasti pientä polkua pitkin, pyöritellen häntäänsä sormensa ympärillä. Hän katseli metsikköä ja kohotti välillä katseensa taivaalle. Poika haukotteli, niin että suupielet olivat revetä ja päästi samassa pienen naukaisun.

Pepper sormeili vasemmanpuoleisessa kädessään juuri poimimaansa valkeaa, pyöreää kiveä. Hän nosti katseensa ympärillä olevien puiden latvoihin ja nakkasi kiven voimalla torven näköistä lintua päin, joka väisti sen täpärästi.
Pepper huokaisi tyystin tylsistyneenä, rojahti tien varrella olevalle kivelle käyden pitkäkseen. Selkä kaarella ja hiukset roikkuen kasvojen edestä alaspäin hän tuijotteli ylösalaisin olevaa metsää edessään suu pohtivasti mutrussa.

Salt kääntyi pienessä mutkassa ja hänen silmiinsä osui heti tutun näköinen hahmo retkottamassa kivellä. Poika käveli pari askelta eteenpäin, varmistuen sitten hahmon henkilöllisyydestä.
"Oi, Pepper! Hei," hän tervehti veljeään leveästi hymyillen.
"Missäs olet kuhnaillut koko päivän?"

Pepper kohotti päätään korvat suunnattuna ääntä kohti.
"Teekutsuilla", hän vastasi lyhyesti ja hymyili veljelleen iloisesti. Hän virkistyi silminnähden saadessaan seuraa yksinäiseen iltapäivään.
"Tapasin Liis... Liamin. Sen ihmisen. Vaikutti hieman oudolta", poika selitti laskeutuen takaisin auringon lämpöä keränneen kiven päälle selinmakuulle.

"Ah!" Salt löi kämmenellä otsaansa. "Ajattelinkin, että olin unohtanut jotain", poika pudisteli päätään ja kohautti harteitaan huonolle tuurilleen. Ei hän enään jaksanut lähteä etsimäänkään ihmistä.
"Kerro hänestä jotain", Salt pyysi, katsoen Pepperiä innosta hehkuvin silmin. "Siis muutakin, kuin että vaikutti oudolta."

Pepper kieputti hiuskiehkuraa kasvojensa edestä pikkurillinsä ympärille mietiskellessään mielessään Liamia.
"No ensinäkään hän ei ole Liisa, eli jokin meni pahasti pieleen", hän kertoi ja vapautti hiukset sormensa ympäriltä. Uusi kierros alkoi.
"Hänen nimensä on siis Liam. Blondi, ujo, ei osaa mitään jännää... suloinen~".

Salt henkäisi dramaattisesti. "Kertoiko hän jotain maailmastaan?", Poika kysyi, innostuen koko ajan enemmän.

"Äh... en muista", Pepper huokaisi ja veti itsensä sulavasti pystyyn risti-istuntaan. Hän katseli veljeään tutkivasti, silmä kovana.
"Missäs sinä olet ollut sillävälin?"

"Kierrellyt vähän. Kävin tapaamassa kukkasia", Salt kohautti olkiaan ja katseli kiinnostuneena pientä koppakuoriaista, joka mönki maata pitkin.

Pepper huokaisi ja nosti kasvonsa taivasta kohti. Hän nojasi takakenossa käsiään vasten ja keinui pienesti paikoillaan.
"Tehdäänkö tänään jotain kivaa yhdessä?"

"Selvä", Saltin huulille kohosi veikeä hymy ja häntä heilahti iloisesti. Hän 'tallasi' nopealla jalan liikkeellä koppakuoriaisen, jättäen jalkansa kumminkin koholle, niin ettei hyönteinen musertuisi.

Pepper hymyili puiden latvoille ja ummisti silmänsä. Hän kellahti takaisin selälleen vaikuttaen siltä, ettei osaisi päättää miten kivellä oikein oleilisi. Pojan häntä kiepsahti oikean puoleisen jalan reiden ympärille kutitellen polvitaivetta.

Salt istahti viereiselle kivelle. Hän vetäisi jalkansa rintaa vasten ja rupesi näpräilemään varpaitaan, heilutellen häntäänsä puolelta toiselle.

Pepper käännähti kyljelleen kasvot isoveljeään kohti. Hän katseli tuota hiljaisena ja haukotteli muutaman sekunnin päästä pienesti vinkaisten. Hän hieroi toisen kätensä kämmenselällä silmiään tukahduttaen toisen haukotuksen.
"Mitä kukille kuului?"

Salt kohautti olkiaan. "Sävelsivät jotain uutta laulua, josta tulee vielä 'vuosituhannen loistavin'", poika sanoi viimeiset sanat liioitellun dramaattisesti.

Pepper tirskahti silmät välkkyen.
"Niinhän ne viime kerrallakin väittivät. Eipä tosin suosio paljoa noussut. Hertta kuningatar vain tallautti osan kukista pois, että ne olisivat jo hiljaa."

Salt purskahti kovaääniseen nauruun, jonka seasta erotti pieniä, kissamaisia naukaisuja. "Eikä. Ihan tosi?" Poika pyyhki naurunkyyneliä silmäkulmistaan.

Pepper nyökkäsi leveästi hymyillen.
"Siihen loppui laulu. Katsotaan uskaltaako ne laulella uutta väserrystään kuningattaren kuullen", hän sanoi hihittäen hieman.

Salt päästi vielä viimeisen tirskahduksen ja vilkaisi Pepperiä. Hän huokaisi huvittuneena ja nosti katseensa taivaalle.

---

Silueth istui puutarha tuolilla ja katseli metsää ja sen alituista, pientä liikehdintää. Välillä joku pikkulintu suhahti puiden lehtien seasta lentoon ja jostain kuului jokun yksinäisen kukan äänenavailua.

Pepper kierähti vatsalleen kivelle ja kurkotti sormillaan maassa olevia ruohonkorsia kohti. Pojan häntä heilahteli matalalla kaarella sulavasti hänen kaapatessa keski- ja etusormensa väliin kiven juurella olleen ketunleivän. Hän vilkaisi sivusilmällä isoveljeään ennen kuin sujautti pienen kasvin suuhunsa jättäen etusormensa huultensa väliin.

Salt heilutteli jalkojaan rennosti, hännän helahdellen suunnilleen samaan tahtiin. Hänen katseensa seurasi taivaan yli lipuvia pilviä.