Osa#1

Silueth istui suuren puun kannon päällä ja potkiskeli pikkukiviä kenkänsä kärjellä. Hän hieraisi silmiään ja huokaisi kerran. Hän vilkuili välillä, liikuskelisiko lähettyvillä joku, jonka kanssa voisi mennä juttelemaan.

Mace käveli arasti puitten välissä ja kuunteli tarkasti ympäriltään kuuluvia ääniä.

-----

Liam katseli ympärilleen hivenen hämmentyneenä ja tuijotteli taivaalle ihmeissään. Kaikki tuntui niin kummalta.

Pepper makoili kukkapuutarhan laidalla olevan, ylilyhyeltä tammelta näyttävän, puun oksalla. Hän katseli taivaalla purjehtivia pilviä, niitä osoitellen ja niille joillekin tirskahdellen.
Vieressä oleva kukkapusikko tuhahteli kuuluvasti ja valitti kakaraseurasta.

Ilman poikki kulki pilvirintama, joka muodosti selvästi nimen "Liisa". Pepper ponnahti innoissaan istumaan ja tuijotti taivaalle. Liisa oli astunut heidän maailmaan.

Silueth kohotti katseensa taivaalle ja sattui huomaamaan erään erityisen pilvirintaman. Miehen huulille kohosi innostunut hymy.

Mace juoksi nopeasti eteen päin ja piiloutui erään puun taakse vilkaisten poikaa joka hänen onnekseen jatkoi vain matkaansa eikä huomannut häntä.

Liam katseli ympärilleen suu hivenen ammollaan. Ihan hetki sitten hän oli vielä ollut metsän reunassa ja nähnyt mitä suloisimman kanin.

Pepper hypähti maankamaralle ja nosti kätensä silmiensä suojaksi. Hän katseli kuinka pilvet liukuivat kauemmas ja niiden ollessa jo tuskin enää näkyvissäkään poika ampaisi juoksuun.

Kukat ärähtelivät ja murisivat kissapojan perään, mutta ei tuo siitä välittänyt. Hän tahtoi vain tavata tuon Liisan.

Silueth nousi hitaasti pystyyn ja puhdisteli housujaan. Hän vilkaisi kelloa ja lähti hiljakseen kulkemaan yhtä polkua pitkin.

Mace juoksi polkua pitkin vastapäiseen suuntaan kuin poika oli mennyt ja vilkaisi aina silloin tällöin kaulassaan roikkuvaa kelloa.

----

Liam käveli rauhallisesti ja katseli kaikkea outoa ja uutta ympärillään. Hän hymyili kevyesti ja vilkaisi taivaalle.

Pepper tallasi erään violetin orvokin matkallaan ja sai raivoisat huudot ja henkäisyt peräänsä. Poika nauroi ja virnisti kukille näyttäen niille kahta sormeaan rauhan merkiksi.

Häntä puolelta toiselle keinahdellen Pepper pysähtyi tutun talon luo ja koputti oveen. Kun vastausta ei kuulunut poika mutristi huuliaan. Mace ei tainnut olla kotonaan, mutta Pepper epäili että tuo tietäisi missä Liisa olisi.

Silueth havaitsi välillä vilahduksia puiden seassa, mutt epäili niiden olevan vain joitain elukoita, tai vastaavaa. Hän jatkoi rennosti matkaansa, potkiskellen jälleen pikkukiviä.

Mace oli pian talollaan eikä huomannut mitään matkalla. Hän pysähtyi ovensa luokse raskaasti hengittäen ja vilkaisi sitten Pepperiä.

-----

Liam jäi katselemaan ihmeissään kukkia jotka keskustelivat ja räpytteli silmiään. Mihin hän oli oikein joutunut...

Yllättäen Silueth huomasi polun varrella pienen ihmislapsen, jota ei tuntenut. Hän asteli ripeästi tuon luokse.
"Päivää, sinä kaiketi olet Liisa? Oho, mutta oletkin poika", Silueth aloitti kohteliaalla tervehdyksellä, kunnes äänensävy muuttuikin yllättyneemmäksi. "No mutta, tiedä miten ne siellä toisissa maailmoissa lapsensa nimeävät", mies puhui itsekseen, kohauttaen olkiaan. "Sinähän et ole kotoisin täältä?" Hän jatkoi ystävälliseen sävyyn.

-Uummm..tota..mä olen Liam...ja asun tuolla...pellon vierellä....tuolla päin....seurasin sellaista uloista kania..mutta häviten sun ryömin sen perässä sellaiseen koloon.., Liam sanoi ja katseli edessään olevaa henkilöä hivenen kummissaan.

"Heippa", Pepper sanoi suu vääntyen leveään hymyyn Mace nähdessään. Hän katsoi toveriaan hetken ihmeissään kun poika noin raskaasti hengitti.

"Tiedät kaiketi mistä löydän Liisan?"

-Se.....on.....poika.....olin siellä missä pitikin oikeaan aikaan........ja se oli poika.......ja....kova juoksia..., Mace sanoi henkittäen yhä raskaasti.

Silueth ei kuunnellut ollenkaan, mitä poika sanoi nimestään, vaan takertui siihen, ettei tämä tosiaankaan ollut Ihmemaasta kotoisin. "Ah, no tervetuloa Ihmemaahan", hän toivotti iloisesti hymyillen.

"Liisa on.. poika?" Pepper kysyi ihmeissään ja purskahti sitten nauruun.
"Onpahan tullut kummasta paikasta kun nimet menevät sekaisin sukupuolien kesken."

-Kiitos..Missä ihan tarkalleen ottaen mä olen?, Liam kysyi ja katseli hetken ympärilleen.

-----

-Niin..., Mace sanoi ja yritti tasata hengitystään.
-Se lähti eri suuntaan kuin minä tuolla päin, hän sanoi.

Pepper hymyili ja nyökkäsi saatuaan naurupurkauksen loppumaan.
"Selvä. Koitas saada hengitys kuntoon", hän vielä lisäsi virnistäen ja pinkaisi juoksuun pelkkä häntä ilmassa leijailen.

Mace nyökäsi ja lähti keittämään itselleen teetä.

"Niinkuin juuri sanoin; tämä on Ihmemaa! Paikka jossa mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat", Silueth selitti levittäen kätensä niin kauas toisistaan, kuin mahdollista.

Liam nyökkäsi hymyillen ja katseli taas ympärilleen. Hänen katseensa jäi kukkiin maassa jotka yhä puhuivat.

Silueth hymyili pojalle pitkään, kunnes tajusi jotain. "Ainiin! En esittäytynyt. Minun nimeni on Silueth. Voisin vaikka toimia oppaanasi, jos käy?" Hän kysäisi, säilyttäen edelleen ystävällisen hymyn naamallaan.

-Kyllä käy...vaikka mulla on kyllä hivenen nälkä, Liam sanoi hymyillen.

Pepper juoksi kapeaa hiekkatietä pitkin hidastaen vauhtiaan ääntä kuullessaan. Hän pujahti puiden taakse kadoten kokonaan näkyvistä. Hän nousi puunoksalle tarkkailemaan ventovierasta poikaa ja Siluethia.