Osa#4

Johnin katse kääntyi Zeniin. Hän ei voinut olla hymyilemattä ja päästi pienen huokauksen huuliensa välistä. Hän kumartui silittämään Zenin hiuksia.

Zen värähti hieman kosketusta ja käänsi naamansa toiseen suuntaan. Hän maiskutteli hiljaa siirtäen molemmat kätensä tyynyn alle.

John hymähti. "Huomenta päivänsäde", mies päätyi käyttämään imelintä ilmaisua, minkä siihen hätään keksi.

Zen tuhahti uneliaasti. Hän oli hetken paikoillaan kunnes huokaisi raskaasti. Hän vilkaisi olkansa ylitse selkänsä päällä olevaa painoa hieroen silmiään, jotka vielä olisivat mielellään pysyneet kiinni.

John siirsi Zenin hiuksia silittäneen käden Ulfin turkkiin ja rupesi rapsuttamaan koiraa, hymyillen leveästi Zenille.

Zen kierähti varovasti selälleen Ulfin kellahtaessa pehmeän peiton päälle. Hän sulki silmänsä taas hetkeksi ja venytteli käsiään ja jalkojaan niin pitkälle kuin suinkin voi.

John siirtyi istumaan sängyn laidalle ja vetäisi paidan ylleen. Hän nousi seisomaan venytellen ja rupesi etsimään housuja lattialta.

Zen haparoi kädellään sängyn poikki ja tuhahti turhautuneena kun tunsi Johnin paikalla vain painaoman patjassa. Hän raotti silmiään ja kohotti kätensä miestä kohti.
"Kuultaa~.."

"No?" John käänsi katseensa Zeniin samalla kun veti farkkuja jalkaan.

"Tule nostamaan", Zen mumisi ja sulki silmänsä jälleen, käsien jääden koholle ilmaan.

John naurahti. Hän tarttui Zenin käsiin, ja piti niistä lujasti kiinni. Hän vetäisi miehen vahvalla otteella istuma-asentoon. "Kelpaako?" John kysäisi hymähdellen.

Zenin hiukset hulmahtivat miehen kasvoille Johnin vetäessä hänet pystyyn.

Zen mumahti jotain ja nousi vaivanloisesti seisomaan. Hän suki hiuksiaan korvien taakse ja tarrasi sitten Johniin suudellen tuota hyvin pitkittelevästi.

John vastasi suudelmaan ja kietoi kätensä Zenin ympärille.

Haru nyökkäsi ja käveli erään vapaan pöydän luokse istahtaen alas.

Zen jatkoi niin pitkään kuin henki riitti ja irtoutui sitten toisesta.
"Huhhuh... sitten aamupalalle", hän sanoi henkäistyään syvään. Hän lähti löntystämään hiuksiaan haroen keittiöön.


Chojiro istahti Yuin valitseman pöydän ääreen ja rummutteli pöydän pintaa sormenpäillään hiljaa.

John ei voinut olla naurahtamatta. "Hassu", hän kuiskasi Zenin perään ja lähti myös kohti keittiötä.

[Yuin valitsemaan xD]

Haru siemaili juomaansa ja katseli muita pöydissä istuvia ihmisiä.

[Eää :'D Ei jaksa muokata.. muhimuhi.]

Zen pysähtyi leipälaatikon luo ja nappasi siellä olevasta leipäpussista ruisleipää. Hän valmisti aamiaisensa, joka sisälsi kaksi ruisleipää ja suuren höyryävän kupillisen kahvia, ja istahti pöydän ääreen.
Siemaistuaan kahvia ja poltettuaan siinä samalla kielensä Zen kohotti katseensa Johniin.
"Minne me se kääretorttu tungettiin eilen?"


Chojiro katseli Harua ja siirsi sitten katseensa ikkunaan kohottaen lasin huulilleen.

"Oikein hyvä kysymys", John sanoi mietteliäästi. Hän teki itselleen pari leipää ja kaatoi kuppiinsa kahvia. Hän istui pöytään, Zenin vierelle.

Zen mutristi suutaan ja haukkasi leipäänsä.
"Jääkaapissa se ei ainakaan ollut..."

Haru laski kätensä Chojiron vapaalle kädelle ja hymyili hivenen.
-Mä oon oikeasti tosi onnellinen sun kanssa...

Chojiro käänsi katseensa takaisin Haruun ja laski lasin pöydälle.
"Se on hyvä", hän sanoi hymyillen. Hän käänsi kätensä niin että pystyi silittämään miehen kämmentä peukalollaan.

Johnin katse kiertää ympäri keittiötä. "Ehkä me vaan tungettiin se johonkin kaappiin", hän lopulta päättelee ja hörppää kahvia.

"Niin.." Zen huokaisi ja hämmenteli kahviaan puhallellen siihen, jos vaikka juoma viilenisi nopeammin. Hän laski päänsä pöydälle poski pöytää vasten ja kohdisti katseensa ikkunasta ulos kohti puistoa.

"Tiedätkö... Iltamyöhään kun on pakkasta, on mukavaa mennä märkänä ja pelkässä pyyhkeessä terassille. Se on hyvin virkistävää."

John siirsi hitaasti katseensa Zeniin. "Jaaha", hän päätyi sanomaan. Hän vilkaisi kelloa ja melkein päätti tunkea kummatkin leivät suuhunsa yhtä aikaa, kun tajusi että hänellä oli jo kiire. Hänen piti ehtiä vielä käydä suihkussakin, ennen kuin lähtee puolilta päivin töihin.