Osa#3

Zen kierteli rakennusta ympäriinsä ja pian hänen tarjottimensa oli jo täynnä tyhjiä laseja. Hän huomasi Christopherin vähän matkan päässä ja he lähtivät yhdessä keskustellen tiskiä kohti.
Päästyään perille Zen ehti vain vilkaista Johnin suuntaan kun joku koputti hänen olkaansa ja sai miehen sävähtämään. Taakse tullut punatukkainen nainen, joka näytti olevan jo melkoisesti juoneen, tilasi monta drinkkiä ja takelteli puheissaan. Hän seurasi Zeniä tiskin luo kuin iilimato kyljessä kiinni.

Chojiro siveli kevyesti Harun hiussuortuvia ja vilkaisi ulos.
"Minulle on oikeastaan aivan sama, kunhan sinä pysyttelet lähettyvillä", hän sanoi hieman hymyillen.

John näki Zenin tulevan takaisin tiskille päin... Mukanaan jokin nainen. John mulkoili naista, kuin se olisi ollut maailman iljettävin asia. Hän kulautti drinkin kurkustaan alas ja pamautti lasin pöydälle.

-Mutta sä saat päättää, Haru sanoi hymyillen ja suuteli Chojiroa kevyesti.

Zen melkein hypähti ilmaan kuullessaan jonkun pamahtavan pöytään. Hän kaatoi erään pullon vieressään ja käännähti Johnia kohti.
"Koita olla häiritsemättä. Joudun maksamaan tämän tipeistäni ja se on melko paljon", Zen nurisi osoittaen pulloa jonka nosti nopeasti ylös, mutta se oli silti vähentynyt puoleen.

"Mennään sitten vaikka jonnekkin. Vaikkapa sen työpaikkasi vaihdon puolesta", Chojiro sanoi ja laski kätensä Harun harteilta tuon selkää pitkin vierelleen

-Niin joo...sen takia mä kyllä tarvitsenkin paljon jotain alkoholi pitosta...en tajua mietn tuun kestämään isää..., Haru sanoi naurahtaen ja nyökkäsi kävellen Chojiron edeltä eteiseen.

"Anteeksi", John sanoi ja loi jälleen mulkaisun naiseen. Hän huokaisi ja kääntyi lavalle päin, katselemaan tanssivia ihmisiä.

Zen valmisti juomat ja lähti naisen perään tuon osoittaessa tietä. Hän uikahti hiljaa naisen kokeillessa hänen housujensa takataskua, jossa oli hänen ystävättärensä laittama lappunen. Zen vei juomat kiltisti pöytään ja pakeni mahdollisimman nopeasti Johnin luo.

Chojiro naurahti ja kulki eteiseen.
"Etköhän sinä sen kestä", hän tuumi ja pujotti jalkansa kenkiin.

Haru veti helpot kengät jalkaansa ja kiskoi takin päälleen. Hän otti Chojiroa kädestä ja lähti miehen kanssa ulos asunnosta.

Chojiro veti vielä takin päälleen ja kaulahuivin kaulaan. Hän avasi asunnon oven ja puristi hellästi Harun kättä tuon ottaessa omastaan kiinni.

John tuhahti Zenin saapuessa paikalle. "Mitä nuo naiset itsestään kuvittelevat?" Hän tuhahti jo toistamiseen ja katsoi silmät pelkkinä viiruina naislaumaa.

Haru hymyili ja painautui Chojiron kylkeen kiinni kylmässä viimassa.

"En tiedä", Zen tyytyi vastaamaan epävarmana ja kaivoi taskustaan lapun. Siinä oli indigon sinisin kirjaimin jonkun naisen nimi ja puhelinnumero.
"Mutta minua he taitavat luulla vapaaksi riistaksi", hän huokaisi ja rypisti paperin heittäen sen lähempään roskiin.

Chojiro vain nautti kirpeydestä ilmassa lämpimän sisäilman jälkeen.
"Minne menemme?"

-Ihan mihin vaan..valitse sä joku paikka, Haru sanoi ja käveli Chojiron vierellä.

"En tunne vielä tätä kaupunkia niin hyvin. Sinä varmaan tiedät jonkun hyvän?" Chojiro katsahti Haruun ja kohotti kysyvästi kulmiaan.

"Hmph", John katseli roskiksessa olevaa lappua. "Sitten heille pitää selventää pari faktaa", hän sanoi ennemmin itseksiin.

Zen vain naurahti ja ryhtyi täyttämään muutamaa lasituoppia oluella. Hän moikkasi kassan taakse löntystelevää pomoaan ymmärtäväinen ilme kasvoillaan, koska toinen oli juuri käynyt erään tutun naislauman luona hiukan rauhoittelemassa asiakkaita.

John nojaa tiskiin ja katselee Zeniä, pieni hymyn kaare huulillaan.

Zen ojensi oluet Christopherille, joka lähti kiikuttamaan juomia ympäri pubia tilaajilleen. Hän huokaisi syvään ja vilkaisi kelloa. Aikaa oli kulunut jo reilut puolitoista tuntia.
"Tulee vielä pitkä yö", Zen mutisi Johnille ikävyksissään.

"Voi... Minä seison vierelläsi koko yön, vaikka katto sortuisi", John lohdutti, muuttaen hennon hymyn pieneksi virneeksi.

Zen läimäisi Johnia kepeästi takaraivoon, mutta virnisti itsekkin. Hän vilkaisi kihlattunsa edessä olevaa drikkilasia.
"Kelpasiko?"

"Hm..?" John ei ollut ollenkaan kuunnellut Zeniä ja hätkähti nyt mietteistään.

"Niin, että kelpasiko drinkki?" Zen toisti ja hymyili hiukan. "Oliko hyvää?"
Hän nojaili takanaan olevaan viinikaappiin Johnia katsellen.

"Joo, kiitos", John sanoi hymyillen.

Zen hymyili leveämmin ja kurottautui suukottamaan Johnin kaulaa.
"Arvasin että pitäisit siitä", hän mumisi vasten toisen niskaa, jota vasten oli jättänyt kasvonsa lepäämään.

-No jos mennään tähän ihan lähelle sellaiseen aika pieneen paikkaan.., Haru sanoi ja lähti kävelemään kohti pientä baaria.