Osa#3

Chojiro antoi vaihtorahat asiakkaalle ja istahti sitten kassan takaiselle tuolille. Tänään oli melko hiljaista.

Haru huokaisi ja silitteli tyynyä. Tällaista tulisi olemaan vielä pitkän aikaa ennen kuin Harun vuorot vaihtuisivat aamuvuoroiksi, hän ajatteli huokaisten uudestaan.

Chojiro tervehti kauppaan tulevaa naista ja nojaili tuolin selkänojaan. Hän huokaisi hiljaa ja katseli kattoa ajatellen Harua.

Haru kaivoi päivänlehden ja alkoi selailemaan sitä. Hän kävi läpi työpaikkailmoituksia ja ympyröi sieltä muutaman. Jos hän löytäisi päivä työn pystyisivät Haru ja Chojiro viettämään aikaa enemmän yhdessä.

Chojiro hymyili hiukan itsekseen ajatellessa miestä, joka sai hänen kaikki aistinsa täyttymään ominaisuuksistaan. Hän havahtui ajatuksistaan asiakkaan odottaessa, että saisi maksettua ostoksensa.

Haru oli soittanut muutaman paikan läpi mutta kaikki työpaikat olivat jo täyttyneet. Hän huokaisi ja katseli puhelintaan. Harulla olisi vielä yksi vaihtoehto.

Chojiro liu'utti tuotteita liukuhihnalle ja antoi lopulta naiselle vaihtorahat vaipuen taas ajatuksiinsa.

Haru näppäili isänsä numeron ja huokaisi puhelimeen. Tunnin riitelyn, huutamisen ja itkemisen jälkeen asia oli sovittu. Haru huokaisi ja istahti sohvalle.

Chojiro sai äkillisen tarpeen kirjoittaa kaikki kokemansa paperille. Hän kaivoi paperia kassapöydän alta ja ryhtyi kirjoittelemaan sanoja siihen hymyn viipyessä kasvoilla aina vain pidempään.

Haru makasi sohvalla ja tuijotteli kattoa. Hän ajatteli Chojiroa ja huokaisi.

Chojiro ajatteli päässään musiikkia, johon hän liittäisi, jos voisi, nämä sanat. Mies lauloi hiljaa tekstiä katsellen kirjoittamansa.

Haru vilkaisi kelloa nopeasti. Onneksi pian Chojiro tulisi töistä.

Chojiro tuijotteli paperia jonkun tovin, kunnes hänen työtoverinsa palasi kauppaan. Mies tervehti tuota hymyillen ja taitteli paperin housujensa taskuun.

Haru käveli takaisin sänkyyn ja jäi makailemaan Chojiron tyynyn viereen.

Chojiro nousi kassalta ja jutteli hetken toverinsa kanssa. Hän haki takkinsa ja lähti kaupasta huiskauttaen miehelle kättä.

Haru makoili yhä sängyllä ja halaili Chojiron tyynyä.

Chojiro kulki ulkona vetäen takkinsa vetoketjun kiinni. Hän tunki kätensä taskuihin ja hengitteli kylmää ilmaa.

Haru huokaisi ja nousi. Hän käveli ikkunan luo ja jäi tuijottelemaan ulos.

Chojiro potki pientä lumikokkaretta matkallaan ja katseli vastaan kulkevia ihmisiä. Hän kulki puiston kautta kerrostalolle päin.

Haru huomasi Chojiron kadulla ja hymyili.

Chojiro katsoi jalkoihinsa vierivää jalkapalloa ja vilkaisi sen tulo suuntaan, pariin pikku poikaan ja -tyttöön. Hän hymyili ja potkaisi pallon lapsille jatkaen matkaa katse noissa pienissä.

Haru huokaisi ja meni ulko-oven luo odottelemaan Chojiroa.

Chojiro asteli rappuun ja riisui lapaset käsistään. Hän nousi portaat oikeaan kerrokseen.

Haru kuuli askeleet rapuissa ja kukisti ovesta rappuun.

Chojiro huomasi Harun ovenraossa ja hymyili tuolle.