Osa#3

Zen tuijotteli hetken ohjetta ja haki vielä toisen kupin pöydälle laittaen siinä sivussa uunin päälle. Hän hyräili jotain palladia huomaamattaan ja hetken päästä tuijotteli taas kirjan tekstiä.

-Noniin! Sinä saat rikkoa kananmunat kulhoon, Wakaki sanoi ja ojensi kaksi munaa Zenille.

Zen nappasi innostuneena munat käteensä ja hajotti sitten ne vuoron perään kulhoon. Hän näppi muutaman kuoren palasen pois kiposta ja kiikutti kuoret roskiin.

Samalla Wakaki mittasi sokerin kulhoon. Hän kurotteli pöydän toiselta puolelta sähkövatkaimen.
-Haluatko sinä vatkata? Wakaki kysyi Zeniltä.

-Mh.. mieluusti, Zen sanoi ja nappasi vatkaimen tähystellen pistorasiaa seinästä.

Wakaki nappasi johdon Zenin kädestä ja tökkäsi sen läheimpään pistorasiaan.

Zen tökkäisi vatkaimen vatkaavat osat (mitä ne nyt sitten onkaan :'D) ja pisti sen päälle. Mukava, suht kova yrinä peitti keittiön muut äänet alleen. Munasokeri sekoitusta pärskähti Zenin naamalle ja hän sammutti hätäisesti laitteen.

Wakaki naurahti. Hän nappasi palan talouspaperia ja ojensi sen Zenille.

Zen väänsi naamansa pienoiseen virneeseen ja pyyhkäisi poskipäätään sormellaan nuolaisten sen sitten. -Tähän tarvitse talouspaperia tuhlata, hän sanoi jättäen sormen suuhunsa. -Ehkä sun olisi parempi vatkata se, sotken pian koko keittiön.

Wakakin katse viivästyi hetken Zenin suussa olevalle sormelle. Jonkun takia hän tajusi siinä vaiheessa, kuinka kauan oli ollut yksin. Wakaki pudisteli huomaamattomasti päätään. Miksi hän sellaista nyt ajatteli? Hän siirtyi kulhon luokse ja käynnisti vatkaimen.

Zen siristi silmiään huomatessaan Wakakin katseen. Hän kulki miehen taakse ja laski leukansa tuon olalle, tuijotellen taikinan alkua kulhossa. -Wakaki... oletko sä homo?

Wakaki hätkähti hieman.
-Tuota... Miksi sinä semmoista kysyt nyt? Hän jatkoi sekoittamista, pitäen katseen kulhossa.

Zen nosti päänsä toisen olalta ja kohautti harteitaan. -Kunhan kysyin, hän sanoi ja mutristi hiukan suutaan.

Wakaki huokaisi. -Minä... En tiedä, hän vastasi epävarmana.

Zen nosti toisen kätensä avonaisiin hiuksiinsa ja haroi niitä. -Onko se kohta valmista? Hän lopulta kysyi ja istahti tiskipöydälle kulhon viereen.

-Malta vielä hetki, Wakaki pyöritteli vatkainta kulhossa ja katseli kulhossa olevaa vaalean keltaista vaahtoa.

Zen siirsi katseensa kulhon sisällöstä mieheen, joka seisoi hänen vieressään. Hän puraisi huultaan ja hypähti pöydältä. -Käyn... tuolla, hän mutisi sekavasti ja katosi keittiöstä vessan puolelle.

Wakaki lopetti vatkaamisen Zenin lähdettyä keittiöstä. Hän valahti istumaan tuolille ja painoi kätensä otsaansa vasten. Hänen olisi pitänyt tajuta vain häätää Zen pois - hienovaraisesti. Etenkin, kun oli viime päivinä ruvennut huomioimaan ympärillään vallitsevaa yksinäisyyttä.

Zen kuuli kuinka vatkaimen ääni vaimeni keittiössä. Hän istuksi pöntön kannen päällä otsa polvia vasten. Hiljaisia ähkimisen ääniä putkahteli miehen suusta ja hän puristi huulensa visusti yhteen. Hän kirosi hiljaa Johnin esimiestä ja muitakin maailman naisia mielessään.

Wakaki nosti vatkaimen ja kokeili sillä vaahtoa. Hän päätti sen olevan valmista ja ajatteli odottaa Zeniä.

Lopulta Zen huokaisi syvään ja palasi keittiöön. Hänen katseensa kiinnittyi aluksi Wakakin takapuoleen, mutta hän nosti katseensa, jatkoi matkaansa miehen luo. Hän seisoi hetken toisen edessä miestä vain katsellen.

Wakaki katsoi hetken Zeniä silmiin. Sitten hän väänsi huulilleen vaivaantuneen hymyn ja kertoi vaahdon olevan valmis.

Zen pysyi vaiti ja vain tuijotteli toista. Hän kävi sisällään huomattavasti kamppailua, siitä mitä tekisi seuraavaksi.

Wakaki huomasi Zenin pysyvän hiljaa. Häntä häiritsi tämä, joten hän yritti pitää keskustelua yllä. -Mitä hilloa laitetaan? Minulta taitaa löytyä mansikkaa ja... banaania.

Banaania.. se oli jo Zenille liikaa. Hän helahti kasvoiltaan punaiseksi, jolloin kasvot ja hiukset olivat pahassa ristiriidassa keskenään. Mies seisoi paikallaan ja huulien välistä karkasi vaivoin pidätelty, hiljainen ja kärsimätön ähkäisy.