Osa#3

Chojiro vei pyyhkeet kuivamaan ja siirtyi sitten olohuoneen puolelle. Hän katseli ikkunasta hämärtyvään iltaan mietiskellen.

"On", Wakaki vastasi nyökäten. Hän katseli hetken lopputulosta ja vilkaisi sitten Zeniä. "Maistetaanko sitä?"

Zen vilkaisi kelloon ja sitten kääretorttuun. Hän puri huultaan ja näytti miettivän ankarasti.
-No jos nyt pikkuisen, hän lopulta huokaisi virnistäen perään.

Wakaki virnisti myös ja kaiveli kaapista lautaset. Hän leikkasi molemmille lautasille pienet plat kääretorttua ja ojensi toisen Zenille.

Zen istahti pöydän ääreen ja otti ilomielin palasen herkkua vastaan. Hän maistoi hieman. Pian ensimmäistä maistiaista seurasi toinen -ja kolmaskin. Tyytyväinen ja nautinnollinen äännähdys pääsi miehen huulien välistä ja hän lappasi lisää leivosta suuhunsa.

Wakaki hymähti. Hän maisteli palasen kääretortun palasta ja oli pian syönyt sen kokonaan.

Zen katseli hetken tyhjää lautasta ja pyyhkäisi kämmenselällään suutaan.
-Mh.. se oli hyvää, hän sanoi suu leveässä hymyssä. Hän vilkaisi kelloa ja ponnahti tuolilta.
-Nyt kyllä täytyy lähteä. En ehdi edes kotona käymään...

Wakaki vilkaisi Zeniä. Hän laski lautasen pöydälle ja katsoi kääretorttua. "Haluatko sinä puolet tuosta?" Wakaki kysyi Zeniltä, osoittaen leivosta.

Zen nyökkäsi.
-Pakkohan Johnin on saada maistaa sitä, hän sanoi naurahtaen hiljaa.
-Mutten ehdi nyt viemään sitä, enkä tiedä kauan töissä tulee kestämään, hän lisäsi seisoskellen yhä tuolinsa vieressä.

"No minä laitan sen vaikka jääkaappiin, niin tulet hakemaan, kun ehdit", Wakaki ehdotti ottaen jo pari askelta kääretorttuun päin.

-Selvä, tehdään sitten niin, Zen sanoi hymyillen. Hän pyyhälsi kiireellä eteiseen laittamaan kenkiä jalkaansa.

Wakaki poikkaisi kääretortun keskeltä ja laittoi toisen osan jääkaappiin. Oman puoliskonsa hän meinasi syödä sen illan aikan. Wakaki meni eteiseen seuraamaan Zenin pukeutumista.

Zen pujotti takkinsa harteilleen ja ryhtyi eteisessä olevan peilin edessä kietomaan kaulahuiviaan. Hän sohi hiuksia silmiltään napaten kerman väriset lapaset taskuistaan ja sujautti ne käsiensä suojaksi. Hän meni ovelle ja avasi sen.
-Oke, menen nyt. Nähdään, Zen sanoi Wakakille, huiskautti kättään tuolle pieni virne naamalla ja katosi rappuun oven sulkeutuessa perässä.

Wakaki ehti juuri nostaa kätensä hyvästiksi, ennen kuin Zen katosi rappuun. Hän huokaisi raskaasti ja löntysteli sohvalle.

Zen kiirehti raput alas ja juoksi suoraa päätä ulos. Hän lähti kulkemaan ripeää tahtia kohti keskustaa. Hänen pitäisi olla baarissa vajaan vartin päästä ja matka oli melko pitkä, kun toiselle puolelle kaupunkia piti mennä. Muutenkaan ajatus töihin menosta ei oikein viehättänyt. Tänään oli erityinen päivä pubille ja sinne tulisi vielä paljon porukkaa.

Haru käveli Chojiron viereen ja painoi otsansa vasten miehen olkaa.
-Mitä mietit?

Chojiro havahtui mietteistään ja katsahti Haruun.
-Ah, en mitään ihmeellistä.

Wakakin mieleen alkoi palautua jälleen iltapäivän tapahtumat. Hän painoi otsansa käsiään vasten ja tuijotteli varpaitaan.

John kulki hidasta tahtia kotiin päin. Hän vilkaisi kelloa ja huokaisi tajutessaan, ettei varmaan näkisi Zeniä ennen iltaa.

Muutamia kymmeniä minuutteja liian myöhässä Zen pääsi vihdoin työpaikalleen. Hän kiiruhti suoraapäätä takahuoneeseen takaoven kautta jättämään sinne päällysvaatteensa. Yhtäkkiä miehen pomo kiiruhti puuskuttaen huoneeseen.
-Zen! Hyvä kun vihdoin tulit. Sinun täytyy auttaa tarjoilemisessa. Väkeä on hirveästi.
Zen nyökkäsi ymmärtäväisesti ja vaihtoi paitansa pubin tunnuksella varustettuun tummansiniseen kauluspaitaan. Hän kiiruhti väkijoukon puolelle auraen tiensä tiskin taakse.

John avasi asunnon oven ja astui sisälle. Hän rupesi riisumaan ulkovaatteitaan. Hän käveli laiskasti keittiön puolelle ja etsi itselleen jotain pientä syötävää.

Wakaki hätkähti kun jokin kylmä ja märkä kosketti hänen selkäänsä. Hän käänsi päätään ja huomasi Zenin unohtaneen koiransa sinne, tökkimään Wakakin selkää nenällään. Wakaki tuijotti hetken koiraa ja kohautti sitten harteitaan. Ainakin hänellä oli seuraa.

Zen kipaisi tyhjän kassan taakse ja kysyi tiskin ääressä istuvilta asiakkailta tilauksia. Hän nappasi lasituopin hyllystä ja ryhtyi täyttämään sitä oluella sekoitellen samalla muutaman kirsikkadrinkin. Hän antoi tuopin miehelle, joka katseli mielenkiinnolla eräässä pöydässä istuvaa suurta naisseuruetta ja lähti kiikuttamaan drinkkejä toiselle puolelle pubia, minne juomien tilaajat olivat menneet.

John hotki nopeasti yhden lihapiirakan. Hän jäi pöydän ääreen tuijottelemaan keittiön kaappeja, jotka kaipaisivat kunnon siivousta. John huokaisi ja laski leukansa kämmenelleen.

Zen väisteli hoippuen tuuppivia ihmisiä ja pääsi lopulta päämääräänsä. Hän laski drinkit muutamalle nuorelle miehelle ja sai palkaksi hieman tippiä. Zen hymyili hurmaavasti ja katosi taas tiskin luo. Olihan näissäkin päivissä hyvät puolensa.

John hätkähti juuri kun meinasi nukahtaa siihen pöydälle. Hän nousi ylös venytellen ja seisoskeli hetken miettimässä. Yhtäkkiä hän päätti lähteä Zenin työpaikalle. Kerran Zenkin oli tullut poliisiasemalle, niin voisi hänkin varmaan mennä nyt Zeniä tapaamaan.
John lähes hyppelehti eteiseen ja puki ulkovaatteet ylleen.

Zen asetteli setelin rintataskuunsa ja otti vastaan uusia tilauksia. Hänellä oli kauhea kiire tehdä juomia. Hänen työtoverinsa Ruky oli kipeänä, joten vain hän, hänen pomonsa ja Christopher olivat tarjoilemassa. Pian Zen lähti tarjotin täynnä viemään uutta juomakierrosta pubin asiakkaille.