Osa#3

Wakaki huokaisi ja laahusti Zenin perässä olohuoneeseen. Hän istui miehen vierelle ja katsoi häntä kulmat koholla.

-Miten naiset osaa olla niin helvetin ärsyttäviä? Zen pihisi silmät sirissä ja tuijotteli polviaan.

Chojiro hymyili Harulle katsellen tuota. Hän upotti toisen käden sormensa takaisin Harun pehmeisiin hiuksiin.

-Mitä ne nyt on sulle tehneet? Wakaki kysäisi mietteliäänä. Hän osasi odottaa jotain kertomusta, johon liittyi joitain Zenin ja Johnin intiimejä puuhia.

-Se hemmetin esimies..., Zen mutisi, eikä tuntunut edes kuuntelevan Wakakia. Hän hautasi vain ärtyneet kasvonsa polviaan vasten, jolloin vihreät hiukset valahtivat pään peitoksi verhonlailla.

-Öh..? Kai sinä tiedät että tämä on minun koti? Jos et aio kertoa murjotuksesi syytä, niin voit yhtä hyvin mennä angstailemaan omaan kotiisi, Wakaki yritti sanoa, kumminkin hieman varovasti. Ei koskaan voinut tietää, minkälainen Zen oli suuttuessaan.

Zen nosti katseensa pistävänä Wakakiin. -No kyllä varmaan suakin ärsyttäis suunnattomasti, jos juuri on pääsemässä vauhtiin ja on kamalassa puutteessa ja sitten joku kärttyisä keski-ikäinen naisenpönikkä tulee keskeyttämään kaiken! Käskee vain pukemaan ja häipymään.

-Ahaa, siitä siis kenkä puristi. Mutta... täältäkö sä tulit lohtua hakemaan? Wakakin katse oli nauliintuneena Zeniin.

Zen ei voinut estää pientä virnistystä, joka putkahti miehen kasvoille. Hän pyyhki sen silti nopeasti pois. -Asut lähempänä Johnin työpaikkaa ja olin ihan jäässä. Kyllähän sitä nyt serkun kihlattua voi auttaa... vai?

-Joo, toki! Tuota... Tiedätkös mikä auttaa masennukseen? Wakaki kysäisi hiukan salaperäisesti. -Leipominen! Hän huudahti ja hyppäsi innoissaan sohvalta pystyyn.

[Wakakin ajatukset: "Ei hitto... Mä ylireagoin. Nyt meni maine". Ja se kun yrittää niin pysyä coolina.]

Zen katsoi nyt jokseenkin ällistyneenä Wakakia. Eihän tuo mies ollut aijemminkaan ollut yhtään kiinnostunut leipomisesta hänen kanssaan. Zen mutristi suutaan ja vilkuili ympärilleen. -Tässä on nyt joku koira haudattuna...

Wakaki vilkaisi Ulfia, joka oli hautuautunut keskellä lattiaa olevan karvaisen maton alle, joka tiedettävästi oli lämmin ja mukava paikka nukkua (älkää kysykö, mistä Wakaki sen tietää :'D), ja tirskahti hiljaa.
-No ei, kun jossain vaiheessa niiden kokkikoulujen on kumminkin tultava vastaan, niin miksei nyt?

Zen katseli hetken epäilevästi Wakakia ja loihti sitten suulleen leveän hymyn. Hän pomppasi toisen kaulaan. -Hahaa! Tästä tulee mahtavaa!

Wakaki naurahti, johan poikaan saatiin virtaa. Hän meni keittiöön (yhäkö Zeniä kaulassaan kantaen?(tossa lauseessa menee jokin pieleen .__.)) ja rupesi kaivelemaan esille tusinoittain keittokirjoja.

Zen hyppelehti hiukset hulmuten miehen perään ja seurasi tuon etsintöjä. -Mitä me leivotaan?

-Hm... Enpä tiedä. Jotain, josta on helppo aloittaa. Ellet ole jo kotona harjoitellut salaa perusteita, Wakaki vilkaisi hymähtäen Zeniä.

Zen nappasi yhden kirjan Wakakilta ja istahti tiskille selailemaan sitä. -Kärtsänneitä pipareita olen tehnyt... ja muffineita siskojen kanssa aikoja sitten.

-No sehän on kiva, Wakaki vastasi setämäiseen sävyyn ja selaili kirjoja.

[Siinä se taas tuli! Wakaki on pervo setä, joka waiskaa kaiken, mikä liikkuu DD8]

[Täydellinen mies mun makuun 8D]

-Ne sanoi silloin että ne muffinit näytti ihan isän makkaralta, Zen muisteli ja oli jo aivan omissa ajatuksissaan.

[Köh... Isän mikä makkara? :''D]
-Aha. No jospa me leivottais kääretorttu? Wakaki kysäisi, pitäen nenän kirjassa kiinni.

[Eimitäänunohdetaankokojuttu >'D]

Zen nyökkäsi ja hypähti tiskipöydältä kirja kädessään. -Selvä, hän sanoi ja asteli Wakakin vierelle kurkkimaan ohjetta. -Onko se kuinka vaikea tehdä?

-Ei se hirveän vaikea ole, Wakaki vastasi ja laski kirjan pöydälle kummankin nähtäväksi.

Zen tuijotteli ohjeita ja katseli sitten ympärilleen keittiöön. -Pääsen sabotoimaan keittiösi, hän sanoi virnistäen Wakakille.

Wakaki katsoo leikillään tuimasti Zeniä.
-Sinä sitten siivoat kaiken aiheuttamasi sutkun, Hän sanoi ja rupesi etsimään kananmunia kaapista.

Zen tuhahti leikkisästi ja lähti tonkimaan kaappeja, etsien sopivaa kuppia taikinalle. Hän kohlusi puolet kaapeista kunnes löysi sopivan muovikulhon.

Wakaki kaiveli nopeasti esille kaikki tarvittavat aineet. Hän kantoi niitä vuorotellen pöydän päälle.