Osa#3

Haru tuijotteli Chojiroa takaisin ja kiihdytti rytmiään. Hän voihki miehen nimeä ja otti toisella kädellään miehen kädestä kiinni.

Chojiro huohotti ja pieni hikikerros ilmestyi miehen iholle. Hetken päästä mies ei enään kestänyt enempää.

-Leivonta tunneille, Zen sanoi ja heilautti sormiaan Wakakille kadoten huoneesta Johnin luo.

Haru seurasi pian Chojiroa ja lysähti väsyneenä miehen päälle. Hän huohotti vasten Chojiron hikistä rintakehää.

-Ainiin, Wakaki mutisi. Hän kääntyi pöytäänsä päin ja nappasi siltä mukin hörpäten jo todella laimeaa kahvia.

John kulki Zenin vierellä hymy huulillaan.

Zen silitti hieman Johnin hiuksia ja suukotti tuon silmäkulmaa. -Törkki nenääsi kamalasti... onneksi mentiin Wakakin luo. Olisi syntynyt kunnon tappelu jos vieras mies olisi suhun koskenut.

Chojiron kädet kietoutuivat Harun ympärille ja hän suukotti kevyesti tuon päälakea.

-Pitäis mennä suihkuun..., Haru mumisi vasten Chojiroa.

Chojiro suukotti toistamiseen toisen päälakea ja mumahti jotain.

Haru hymyili ja katsahti Chojiroon.
-No...millasta oli..., hän kysyi.

-Mh.. sä olet ihana, Chojiro mutisi vain vastaukseksi ja hymyili hiukan takaisin Harulle.

Haru hymyili ja suukotti Chojiroa. Hän vilkaisi kello ja hypähti jaloilleen.
-Mun työt alkaa just, Haru sanoi nopeasti ja kipitti suihkuun. Hän suuteli vielä Chojiroa ennen kuin alkoi pukea ja hävisi sitten pian ulos huoneesta.

Chojiro hymähti hiukan katsoen miehen touhuja. Hän haki itselleen pyyhkeen ja kietoi sen lanteilleen. Mies kävisi suihkussa pian. Chojiro meni makuuhuoneen ovelle ja katseli Harua.

John naurahti. -Niinkö mustasukkainen oletkin? Hän kysäisi Zeniltä.

Haru keräili tavaroitaan ja joi kahvia samaan aikaan. Hän sai kaiken kasaan ja huomasi vasta sitten Chojiron. Haru käveli miehen luo ja suuteli tätä hellästi.
-Mee vaan nukkumaan...mä tuun varmaan vasta joskus aamuyöstä, hän sanoi.

-Syystäkin. Sä olet mulle unelmien mies, Zen sanoi hymyillen ja pörrötti hiukan Johnin hiuksia.

Chojiro vastasi nopeasti suudelmaan ja nyökkäsi hiukan. -Hyvää työpäivää sulle.

-Kiitos, Haru sanoi hymyillen ja kiisi ulos asunnosta. Hän käveli ripein askelin kohti juna-asemaa.

Chojiro huokaisi ja seisoskeli hetken ovella ennen kuin vetäytyi suihkun puolelle.

Haru juoksi loppumatkan ja ehti juuri ja juuri junaan. Hän saapui silti töihin myöhässä. Haru vaihtoi vaatteet päälleen ja alkoi tarjoilemaan. Miehen ajatukset pyörivät silti kaiken aikaa Chojirossa.

-Ja sinä olet minulle koko elämä, John sanoi kietoen kätensä Zenin ympärille.

Zen pysähtyi keskelle käytävää ja suuteli Johnia. -Mun pikku possu, hän mumisi otsa toisen otsaa vasten, kädet tuon lanteilla.

Chojiro kuivasi itsensä ja pujotti vähän vaatteita päälleen käyden hakemassa jotain syötävää keittiöstä. Viileä lattia tuntui ihanalta paljaita jalanpohjia vasten.

Haru ryntäili pitkin salia ja keittiötä. Muutama muu oli ilmoittanut olevansa kipeä ja paikka oli täydempänä kuin yleensä.

John tuijotti suoraan Zenin silmiin. Hän hymyili ja suuteli miestä.

Zen vastasi suudelmaan ja päästi toisen kätensä Johnin vyötäröltä, jättäen toisen vielä silti paikalleen. -Tahdotko käydä vielä jossain, vai mennäänkö kotiin?

Chojiro löysi pienen tilkan kahvia keittimestä ja banaanin. Mies istahti syömään pöydän ääreen.

Haru liikkui yhä nopeasti keittiön ja salin puolella.

Chojiro katseli ikkunasta ulos hymyillen hiukan itsekseen. Syötyään mies kävi pesulla ja painui sitten pehkuihin.

[Hypitäänkö vähän ku en osaa roolata ku toi on töissä]