Osa#3

Haru hymyili ja jatkoi syömistään hiljaisena.

Chojiro söi ruokansa nautiskellen loppuun. -Sä olet järjettömän hyvä kokkaamaan, hän sanoi Harulle ja mietti millaista mömmöä oli aijemmin syönyt.

-Hyvä että maistuu, Haru sanoi hymyillen ja katseli Chojiroa.

Chojiro hymyili hieman takaisin ja nousi hetken päästä viemään astiansa.

-Mitä sä haluat tehdä tänään, Haru kysyi ja katseli Chojiroa.

Chojiro kohautti harteitaan ja jäi nojailemaan tiskiin. -Ei ole ideaa. Onko sulla joitain toivomuksia?

-Ei oikeastaan..., Haru sanoi ja alkoi tiskamaan astioita.

John käännähtää yhteen huoneeseen.
-Hei Hannah! Löysin eilen kadulta, siitä puiston läheltä koiranpennun. Se on pieni ja karvainen. Jos jokin rotu pitäisi sanoa, niin ehkä tiibetinspanieli.
John selosti nuorelle naiselle, joka kuunteli tarkasti ja teki joitain merkintöjä edessään olevaan paperiin.

Chojiro seuraili Harun käsien liikkeitä ja hymyili hiljaa.

Zen nappasi muutaman leivän mukaansa ja valmistautui ulos lähtöön. Mies nappasi Ulfin syliinsä ja sulki oven perässää päästessään ulkoilmaan.

John meni vielä pari huonetta eteen päin ja istui oman pöytänsä ääreen. Pöytä näytti siltä, että kaipaisi perusteellista siivousta, mutta ei John semmosista jaksanut välittää.

Zen aivasti takkinsa kauluksen takaa ja piteli villiä nuorta koiraa tiukasti sylissään, ettei se olisi karannut omille teilleen. Hetken päästä mies päästi Ulfin lopulta alas, tuon ruvetessa vinkumaan. Zen katseli kun koira etsi hyvän paikan heidän talonsa nurkasta ja kyykistyi siihen sitten kyhnöttämään.

John aloitti heti töiden tekemisen, joita olikin kasaantunut mukavasti parin päivän aikana.

Hetken aikaa kyykisteltyänsä Ulf nousi seisaalteen ja lähti innokkaana haistelemaan ympäristöä, muttei poistunut Zenin lähipiiristä. Zen tuijotteli lumihankeen ilmestynyttä kikkaretta kammoksuvasti ja potki hieman lunta sen päälle.

John vilkaisi nopeasti työpöydällään lojuvaa kuvaa Zenistä ja loi tälle lyhyen hymyn.

Zen kävi hakemassa koiranpennun syliinsä ja lähti kulkemaan keskustaa kohde. Hän ei voisi käydä missää kahvilassa tai kaupassa koiran kanssa, joten kai sitä oli käveltävä pieni lenkki.

John selaili useita papereita ja jutteli välillä työkavereidensa kanssa.

Zen käveli kaduilla jo huomasi poliisiaseman vilahtavan jostain kulmasta katsottuna. Hän sai idean ja lähti kulkemaan asemalle Ulf korviaan höristellen sylissä, ja välillä haukahdellen kimakasti.

John kävi nopeasti hakemassa kahvin automaatista ja jatkoi papereiden selaamista.

Zen pääsi hetken kävely matkan päästä poliisiasemalle ja kopisteli nyt eteisaulassa lunta kengistään. Mies tunsi lähes kaikki Johnin työkavereista ja juuttui juttelemaan muutaman kanssa. Lopulta Zen koputti kevyesti Johnin huoneen oveen ja kurkkasi ovenraosta Ulfin kanssa.

John kurkkasi kaikkien tavaroiden takaa, ketä ovella oli.
-Zen! Hän huudahti iloisesti.

Zen hymyili hiukan ja asteli peremmälle toisen huoneeseen. Hän piteli häntäänsä vispaavaa Ulfia sylissään ja kulki Johnin luo suukottaen tuota suupielelle.

-Ja toit Ullfinkin, John rapsutteli koiraa ja hymyili Zenille säteilevästi.

-Pakkohan se oli ottaa. Ties mitä olisi tehnyt sillä välin kun käyn muualla, Zen sanoi ja istahti Johnin työpöydän kulmalle napaten tuon kahvimukin.

John naurahti ja laski kätensä Zenin reidelle.

Zen hörppäsi Johnin kahvia ja päästi Ulfin pöydälle tutkimaan. Koira läähätti innoissaan ja haisteli papereita säpsähdellen, kun ne heiluivat henkäyksien voimasta.