Osa#3

-Etkö voi ottaa sitä mukaasi? Zen kysyi anovalla äänellä ja pujotti ylleen rantaloma -mainospaidan.

-En voi pitää lemmikkieläimiä työpaikalla, John selitti nopeasti. -Omistajan löytymisessä saattaa kestää.

Zen katsahti pientä koiraa, joka yritti kovasti hyppiä takaisin sängylle. -Tämän kerran, hän sanoi siirtäen katseensa Johniin. -Muista silti, että mullakin on työni. Tosin tänään on yövuoro.. joku tärkeä ilta sielä...

John hyppelehti iloisena Zenin luokse.
-Kiitos, hän sanoi ja antoi suukon miehelle.

Zen ei voinut olla hymyilemättä. Hän vilkaisi Johnin olan yli koiraan joka putosi sängyn reunalta lattialle. Mitenhän tämä nyt sujuisi.

-Kyllä sinä pärjäät, John sanoi ikään kuin lukien toisen ajatukset. -Nyt mun on pakko mennä. Heippa! John meni ovelle ja avasi sen, mutta kääntyi vielä vilkaisemaan Zeniä.

Zen meni Johnin luo ja suuteli tuota lyhyesti. -Tuo palatessasi mulle suklaata, hän sanoi ja värähti sisälle tulevasta kylmästä tuulahduksesta.

-Hyvä on, John nyökkäsi ja astui vilpoiseen ulkoilmaan.

Zen meni oven suulle ja huiskautti kättään Johnille. Hän sulki nopeasti oven kun ei enään kestänyt kylmää ilmaa ja palasi makuuhuoneeseen pukemaan housuja jalkaansa.

John käveli kohti bussipysäkkiä. Hän meni pienen katoksen alle ja vilkaisi aikatauluja.

Zen hyppi löysiin veryttelyhousuihin ja kahmaisi sitten koiran syliinsä, aivastaen hetken päästä. Ulf katseli epävarmana miestä ja tärisi hieman. Zen ei välittänyt siitä vaan meni olohuoneen sohvalle katsomaan kokkausohjelmaa koira sylissä ja sitä rapsutellen.

Bussi saapui ja John kapusio sen kyytiin.

Zen aivasti muutaman kerran ja meni pitkäkseen sohvalle, Ulf vatsan päällä. Mies haroi auki olevia hiuksiaan ja koira hyökkäsi iloisena vihreiden, liikkuvien muukalaisten kimppuun.

John istui bussissa, tuttuja maisemia katsellen. Pian bussi pysähtyi ja John meni ulos. Hän käveli hetken vilkkaassa kaupungissa kunnes tuli poliisiasemalle.

Haru hymyili ja katseli Chojiroa pitkään.

Ulf hypähtää Zenin naamalle alkaen leikkiä miehen hiuksilla. Zen ähkäisee ja nousee istumaan irvistäen, ja yrittäen irroittaa koiraa päästään.

Chojiro vastasi hymyyn ja vilkaisi kelloa. Hän ei ollut syönyt mitään aamiaisen jälkeen.

-Onko sulla nälkä?, Haru kysyi mutta ei jäänyt odottamaan vastausta vaan lähti tekemään ruokaa Chojirolle.

John astui sisälle rakennukseen ja kulki sokkeloisia käytäviä pitkin.

-Onhan tässä hiukan, Chojiro sanoi ja seurasi Harua keittiön ovelle, katselemaan toisen puuhia.

Zen aivasti koiran päälle ja se päästi vihdoin irti miehen hiuksista, jotka olivat nyt aivan takussa ja sikin sokin, muutama nippu lojui sohvalla ja lattialla. -Katso nyt mitä teit! Tuhma koira! Zen torui Ulfia, joka pakeni Johnin vaatekasan luo makuuhuoneeseen.

Haru teki nopeasti Chojirolle ruokaa ja kattoi pöydän heille. Hän nosti ruuat pöytään ja kaivettuaan heille juotavaa Haru kävi istumaan.

Chojiro oli istahtanyt pöydän ääreen Harun tehdessä ruokaa. Hän katseli nyt tarjolla olevaa ruokaa, vatsa äännähtäen ruokaa haluavasti.

-Ota vaan..., Haru sanoi hymyillen ja nosti omalle lautaselleen ruokaa.

Chojiro odotti että Haru sai otettua ensin ja täytti sitten oman lautasensa ja lasinsa.

Haru alkoi syömään ja katseli Chojiroa.
-Millanen oli ensimmäinen työpäivä...., hän kysyi.

-Ei mitenkään erikoinen. Melko hiljaista siellä oli, Chojiro sanoi ja työnsi haarukan suuhunsa.