Osa#2

Zen suoristi jalkansa ja hieroi sitö hieman. Hän nousi ylös hymähtäen Johnille ja haki takkinsa taskusta yhden purkan. -Näitä pitää ostaa kohta lisää.

John nousi seisomaan ja venytteli pitkään. Hän tihrusteli Zenin purkkaa jauhavaa suuta.

Zen kulki parvekkeelle katsomaan pimeää iltaa. Hän haukotteli hieman ja istui parvekkeen kaiteella.

John meni Zenin perässä parvekkeelle ja katseli taivasta.

Zen jauhoi purkkaansa ja vetäisi Johnin lähemmäs.

John painoi päänsä Zeniä vasten ja huokaisi.
-Tähdet ovat niin kauniita...

-Ei yhtä kauniita kuin sinä, Zen sanoi katsellen puistoon, jossa loisti katulamput.

John naurahti ja mutisi kiitoksen.

Zen käännähti katsomaan Johnia ja painoi suukon tuon ohimoon.

John kietoi kätensä itsensä ympärille pienen yuulen puuskan tullessa.

Zen antoi vielä toisen suukon ennen kuin meni purkkaa jauhaen sisälle. Hän meni keittiöön ja katsoi kannua, jossa oli kylmää kahvia. Mies valutti kahvit viemäriin ja ryhtyi tekemään uutta satsia.

John jäi vielä katselemaan taivasta. Hän sulki silmänsä ja haisteli raikasta ilmaa.

Zen odotteli kahvin valmistumista ja istuutui haukotellen keittiön tuolille. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja yllätyksekseen nukahti.

Haru tuijotteli ulos ja haroi sormillaan hiuksiaan.

Chojiro ei jaksanut tuijottaa yhteen paikkaan kauaa ja siirsi katseensa mustaan telkkarin ruutuun. Hänestä oli yhtäkkiä jotenkin outoa että Haru pysytteli kauempana. Mies kun oli jo tottunut toisen vieressä oloon.

Haru nappaa tv:n kaukosäätimen ja alkaa selailla kanavia.

Chojiro hätkähti hieman kun ruutuun ilmestyi kirkkaita, ja vähemmän kirkkaita, värejä. Hän huokaisi hiljaa ja vilkaisi Haruun.

Haru tuijotteli ruutua näkemättä oikeastaan mitään. Hän oli mennyt pilaamaan koko jutun.

-Haru.., Chojiro sanoi melko hiljaa katse irtoamatta miehestä. -...jos sä sitä sun unta ajattelet... Hei, ei se mua haittaa. Ei me voida uniamme valita.

Haru vilkaisee Haru nopeasti.
-En mä sitä mieti...eikä tässä ole vain siitä kyse, hän sanoi.

-Mistä sitten? Chojiro kysyi osaksi huojentuen ja osaksi hämmästyen.

-......mä alan olemaan aika......, Haru mumisi katse televisiossa.

Chojiro katseli yhä Harua ja käänsi omankin katseensa tv:seen. Hän taisi tajuta.

Haru toivoi että mies tajusi vihjeen ja nousi sitten.
-Mä käyn ulkona tupakalla, hän ilmoitti ja hävisi ulos ovesta.

Chojiro katsoi ruutua purren alahuultaan. Mies oli unohtanut tämän seikan kokonaan.