Osa#2

Haru nojaili seinään ja antoi savukkeen roikkua huulillaan. Hän ei halunnut painostaa Chojiroa mihinkään.

Chojiro vilkaisi ovelle. Hän tiesi hyvin miltä Harusta tuntui, olihan hän itsekkin mies. -Hankala tilanne, Chojiro mumisi itsekseen ja sammutti telkkarin mennen ikkunan ääreen.

Haru käveli tien toisella puolella olevalle penkille ja istahti siihen.

[Menen taas]

[Juuh, moi]

Chojiro huomasi Harun ulkona ja puhalsi ilmaa suustaan.

John meni sisälle ja huomasi Zenin nukahtaneen. Hän meni keittiöön ja istui yhdelle tuolille pöydän ääreen, katselemaan Zeniä.

Zen tuhisi hiljaa miehen suun raottuessa ja sulkeutuen vuorotellen. Hänen päänsä makasi tuolin selkänojalla ja toinen käsi oli kääriytynyt nojan ympärille.

John hymyili leveästi. Hän ei voinut tajuta, kuinka paljon rakastikaan tuota miestä. Hän sulki silmänsä ja syventyi unelmiinsa. Pian hänkin nukahti.

Haru vilkaisi omiin ikkunoihinsa ja huomasi Chojiron. Hänen katseensa viivähti miehessä.

Zen hätkähti hereille miehen pään valuessa selkänojan toiselle puolelle. -Äh.., Zen mutisi haroen pehkoaan joka oli jotenkin onnistunut taas takkuuntumaan. Mies vilkaisi pöydän toisella puolelle nukkuvaa Johnia hymyillen ja sipaisi sormellaan tuon nenänpäätä.

John hätkähti hereille.
-Mitä? Nukahdinko minä?

-Olisit vain nukkunut, Zen mumisi katse väsyneenä toisessa. Hän hymyili hiukan ja painoi leukansa pöytää vasten. -Näytit erityisen söpöltä.

Haru huokasi ja sytytti melkein välittömästi toisen savukkeen kun edellinen loppui.

Chojiro katseli Harua. Ei asia häntä tavallaan vaivannut, mutta... jokin siinä vain mättäsi. Mies siirtyi istumaan sohvan käsinojalle.

John tirskahti. Hän venytteli ja laski kätensä pyödälle, pistäen samalla leukansa niiden päälle.

Zen katseli Johnin silmiä. -Huomenta, mies lopulta sanoi.

-Huomenta, John vastasi hymyillen.

Zen nousi hetken päästä seisomaan ja valitti hirveätä hartiakipua. Miestä ei totisesti oltu luotu kovalla puutuolilla nukkumiseen.

-Meidän varmaan pitäisi vastaisuudessa muistaa mennä sänkyyn nukkumaan, kun semmoinenkin ollaan hankittu.
John naurahti.

Zen hymähti. -Uusi sänkykään ei olisi pahitteeksi, hän sanoi virnistäen hiukan, venytellen samalla. Hän kaatoi valmista kahvia kuppiinsa ja hörrpäsi siitä sylkien kaiken samalla ulos lavuaariin. -Ja taas uusi satsi, Zen mutisi ja tyhjensi kuppinsa sisällön viemäriin.

Haru kulki takaisin asunnolle ja hävisi keittiöön. Hän kaivoi kaapista leipiä ja alkoi tekemään niistä itselleen aamupalaa.

-Niin, ehkä sitten kun saan seuraavan palkan.
John mutisi ja pyöritteli kuulakärkikynää pöydällä.

Zen vilkaisi Johniin. -Ei vaineskaan. Säästetään sitä rahaa nyt, ettei heti törsätä turhanpäiväiseen. Zen pisti kahvinkeittimen taas päälle. -Tulee kyllä iso sähkölasku kun kokoajan kahvia keitetään..

Chojiron katse seurasi Harua tämän tullessa sisälle. Asia taisi olla tosiaan melko hankalassa tilassa Harun suhteen.

Haru ilmestyi pian taas olohuoneeseen ja katsahtaa Chojiroon.

John nyökkäsi. Hän haukotteli pitkään ja tuijotteli kelloa.

Chojiro siirsi katseensa Harusta, ettei tuijottaisi toista liikaa. Hän kurotteli laittamaan telkkarin takaisin päälle.

Zen sammutti keittimen. Ehkä hän tämän aamun selviäisi ilmankin. Kaksin verroin vain purkkaa jauhamaan. -Sitten aamu-unille, Zen haukotteli. Hän ei ollut nukkunut kovin maittavasti viime yötä.