Osa#2

Haru nojaili nyt ikkunaan ja tuijotteli kadulle.

-Olet rakas.
John kuiskutti Zenin korvaan.

[Ja jonakin aamuna Zen herää ilman hiuksia ja huomaa Johnin kadonneen jonnekkin]

Chojiro tunki kätensä taskuihin ja tuijotteli tietä edessään. Hän mietiskeli olikohan Haru jo paremmalla tuulella.

Zen hymyili ja suukotti Johnin korvanjuurta.

[Toi on törkeetä :'D]

Haru huomaa Chojiron kadulla ja ryntää tätä vastaan portaikkoon.

[John osti ison kartanon ja eli sielä Zenin hiuksien kanssa. Pelottavaa...]

John kierrähtää Zenin eteen, puoliksi miehen syliin.

Chojiro avasi portaikon oven päästyään sen kohdalle ja hämmästyy huomatessaan Harun. -Mitä sä täällä rapussa teet?

Zen naurahti ja hiveli sormillaan toisen niskaa ja kaulaa.

Haru pomppii Chojiron luo ja halaa tätä.
-Odotin suo, hän sanoi hymyillen ja suutelee miestä.

Chojiro laski kätensä Harun selälle vieläkin hieman ihmeissään ja vastasi nopeasti suudelmaan. Hän hymyili vähän. -Se on kiva kuulla.

Haru hymyili tarrasi Chojiroa kädestä ja kipitti takaisin asunnolleen.

Chojiro meni Harun mukana tuon asunnolle. Hän riisui ulkovaatteensa eteiseen ja hymähti Harulle. Hyvä ettei enään turhanpäiväisiä harmittele.

Haru huomasi vasta nyt ruusukimpun joka oli yhä unohtuneena eteisessä.

Chojiro seurasi Harun katsetta ja huomasi kukat. Hän katsoi pient puskaa hieman epäilevästi.

Haru huokaisi ja nappasi kukat käteensä. Hän käveli niiden kanssa keittiöön.

Chojiro katsahti Harun perään ja meni keittiön oviaukolle. -Keneltäs nuo on?

-Mun ex:ältä..., Haru sanoo ja heittää kukat pois.

Chojiro hymähti. Harullakin oli siis exä, joka haikaili perään. -Tuttujuttu, hän sanoi hiljaa ja meni olohuoneen sohvalle istumaan.

Haru seurasi Chojiroa ja istahti tämän viereen. Hän liikahti kuitenkin kauemmas miehestä muistaessaan taas unensa.

[Lähen nukkumaan. Öitä]

[Juu, samoin]

Chojiro katseli ikkunasta ulos ja nojaili vain sohvan selkänojaan.

John sulki silmänsä, nauttien miehen kosketuksesta.

-Älä nyt siihen nukahda, Zen sanoi lempeällä äänellä ja silitteli kädellään kevyesti Johnin poskea.

-En en...
John mumisi käpertyen Zenin syliin.

-John.., Zen puheli hymyillen, liu'uttaen sormeaan kevyesti toisen kasvonpiirteillä.

-Hm...
John äännähti ja hymyili tyytyväisenä.

-John.. mun jalka puutuu, Zen jatkoi hieman ruikuttavampaan sävyyn.

John avasi silmänsä ja kurtisti kulmiaan.
-Anteeksi, hän tokaisi ja siirtyi Zenin vierelle