Osa#2

[Vähän kait 8D]

Zen katsoi olkansa ylitse Johnia ja puhalsi kevyesti tuon naamaan. -Ei musta silti vielä mitään pulskaa ole tullut.

Chojiro istahti sohvan käsinojalle ja siveli Harun hiuksia.

Haru hymyili ja katseli Chojiroa.
-Mitä suunitelmia sulla on, hän kysyi.

-Näet sitten, Chojiro sanoi ja katseli hymyillen Harun kasvoja.

-Varmaan sinä sitten liikut tarpeeksi, John sanoi, siirsi hiuksia silmiensä edestä ja suutelei Zenin kaulaa.

Wakaki huomasi pullien valmistuneen. Hän otti ne ulos uunista ja laittoi pellin pöydälle.
-Jäähtyköön siinä, Wakaki mutisi.

-Mutta en mä jaksa odottaa..., Haru sanoi ja ponkasi ylös istumaan.

Zen kierähti ympäri Johnia päin ja naurahti. -Sun ansiostasi.

-Jaksa nyt hetki, Chojiro naurahti katse seuraten miestä.

Háru huokaisi ja nousi seisomaan.
-Mä meen nukkumaan päivä unet.., hän ilmoitti ja hävisi makuuhuoneeseen.

John tirskahti. Hän silitti Zenin hiuksia hymyillen.

Wakaki muisti luvanneensa käydä tapaamassa serkkujaan. Hän voihkaisi muistaessaan viime vierailun. Tälläkin kertaa oli varmasti luvassa kuhertelua.
Wakaki katseli pullia. Hänhän voisi voidä ne serkulleen, kun ei kumminkaan kaikkia söisi.

Zen kietoi kätensä Johnin kaulaan ja suukotti miestä. -Mitähän tästäkin vielä tulee, hän sanoi suu pienoisessa virneessä.

Chojiro nyökkäsi ja katsoi Harun perään.

Haru kävi sängylle pitkäkseen ja oli pian kevyessä unessa.

Wakaki laittoi pullat pussiin ja kaiveli kännykkänsä esiin. Hän lähetti Johnille tekstarin, jossa kertoi tulevansa pian.

John tirskahti uudelleen. Hän kuitenkin joutui irrottamaan otteensa Zenistä kännykän soidessa.
-Wakaki tulee pian, hän sanoi.

-Jippii, Zen hypähti ilmaan ja riensi jo ovelle. Tästä tulisi hauskaa.

Chojiro nousi käsinojalta ja kulki makuuhuoneeseen. Hän kaiveli laukustaan muutaman pussin ja meni ovelle. Hän katsahti nukkuvaa Harua ja hymyili tuolle kadoten sitten keittiöön.

John ei voinut olla nauramatta.
-Ei hän kyllä ihan vielä tule. Matkassa kestää ainakin viisitoista minuuttia.

Wakaki tunki kengät jalkaansa, otti pussin jossa oli pulalt mukaansa ja lähti ulos.

Haru nukkui kyljellään ja tuhisi hiljaa vasten tyynyä.

Chojiro kolisteli hieman keittiössä järjestäessä pientä mukavaa illallista.

-Parempi sitä on jo odottaa, Zen sanoi ja kurkkasi sisälle napaten takin. Hän kaivoi taskujaan ja nyrpisti nenäänsä. -Minne ne nicoret-purkat on kadonnut? Zen kysyi mennen eteiseen.

Haru ei herännyt mihinkään vaan nukkui yhä.

-Minne sinä nyt olet menossa? Ja purkkasi löytyvät keittiöstä.
John sanoi katsellen Zenin touhuja.

Wakaki käveli katuja pitkin jo tutuksi tulutta reittiä serkulleen. Hän mietti, minkälainen tästä vierailusta tulee. Ainakaan he eivät voi sotkea pullilla niin kuin mustikkapiirakalla...

Chojiro jatkaa touhujaan.

Zen kiiruhti keittiöön ja nappasi yhden purkan suuhunsa. -Mä meen sitä vastaan, tuutko mukaan? Mies kysäisi toinen suupieli ylhäällä.

John hymähti.
-Noinko kovasti sinä häntä odotat? No voinhan minä tulla.
John meni eteiseen ja vetäisi takin yllensä

Haru heräsi lopulta ja käveli keittiöön. Hän jäi katselemaan Chojiron touhuja oven suuhun.

Zen hymyili kallistaen hieman päätään. Hän laittoi kengät jalkaan ja odotteli Johnia ovenpielessä.

Chojiro sai kaiken juuri valmiiksi huomatessaan Harun. Hän hymyili tuolle ja sytytti nopeasti yhden kynttilän.

John laittoi kengat jalkaan ja nappasi avaimet taskuunsa. Hän kävi vielä sammuttamassa ja meni sitten ovelle.

Haru hymyili ja käveli Chojiron vierelle.

Zen sulki oven perässä ja kiepsahti sitten kiinni Johniin käsi tuon lanteella.

Chojiro hymyili Harulle ja suukotti tuota kevyesti.

-Kiitos, Haru mumisi ja katseli Chojiron käden jälkeä.