Osa#1

Haru keräsi kaikki tavaransa ja lähti kohti puistoa. Hän yritti miettiä missä voisi viettää yönsä.

Chojiro laski laukkunsa jalkojensa juureen ja nojasi tuolin selkänojaa vasten. Hän sulki silmänsä ja antoi veden huuhdella kasvojaan, vaikkei yleensä sateesta pitänytkään.

Haru raahautui puistoon ja huomasi Chojiron. Hän meinasi hetken mennä miehen luo mutta lysähti sitten vähän kauemmalle penkille. Ei mies varmaan kaivannut hänen seuraansa.

Chojiro avasi silmänsä ja katsoi tummalta taivaalta tippuvia vesipisaroita. Hän henkäisi hiljaa ja laski katseensa käsiinsä, siitä laukulleen. Se lyriikka...

Haru tuijottelee märkiä tavaroitaan ja vilkaisee taas Chojiroa.

Chojiro mietti viimeistä kirjoittamaansa lyriikkaa. Hän oli purkanut kaikki tunteensa siihen paperiin, tekstiin. Hän pyyhkäisi hihallaan naamaansa ja nousi. Ehkä pitäisi etsiä joku sateensuoja.

Haru lysähti penkille makaamaan ja sulki silmänsä. Hänellä ei ollut harmainta ajatustakaan missä voisi viettää yönsä.

Chojiro seisoi hetken paikoillaan ja katseli maata. Hän menisi Harun luo. Sen hän tekisi. Chojiro lähti kulkemaan tulosuuntaansa, pois puistosta ja näki hetken päästä kyseisen kerrostalon.

Haru avasi silmänsä ja huomasi Chojiron kävelevän pois päin. Hän huudahti miehen nimen ajattelematta kummempia.

Chojiro pysähtyi kuullessaan nimensä sateen läpi. Hän kääntyi ja tähysteli kauemmas nähden jonkun hahmon istumassa puiston penkillä.

Haru katsahtaa tavaroitaan ja kerää kaikki käsiinsä. Hän lähtee kohti Chojiroa ja huohottaa raskaasti.

Chojiro pysyi paikoillaan ja hahmotti henkilön nyt Haruksi. Miksi hänellä oli tavaransa mukana? Hänenhän piti olla pienessä mukavan kotoisassa huoneistossaan lämpimässä kerrostalossa.

Haru pysähtyy Chojiron eteen ja laskee tavaransa maahan. Hän jää huohottamaan ja katselee miestä.

Chojiro vilkaisi miehen tavaroita ja sitten itse Harua. Hän pysyi vaiti.

Haru mietti kuumeisesti sanoja.
-Sori häiritsen sua taas, hän sanoi.

Chojiro katsoi toista ja pudisti hiukan päätään. Hän ei vieläkään sanonut mitään, ei keksinyt oikeita sanoja.

Haru katseli tavaroitaan pitkään ja huokaisi.
-Mut heitettiin ulos asunnosta..ei ollut rahaa vuokraan, hän sanoi ja hymyili hieman.

-Ai.., Chojiro sanoi hiljaa, hiukan yllättyneellä äänellä. Hän laski katseensa taas toisen tavaroihin. Eihän Harua voitu häätää tuon kodista, missä mies muka nukkuisi.

Haru hymyili hieman ja kohotti katseensa Chojiroon.
-Sulla on varmaan kiire joten...., hän sanoi ja alkoi keräillä tavaroitaan käsiinsä.

-Ei, ei mulla ole kiire, Chojiro sanoi nopeasti, ehkä turhankin nopeasti. -Missä sä meinaat yöpyä? Sähän palellut tänne ulos, hän sanoi ja pyyhkäisi hiljaa Harun kasvoilla olevia märkiä hiuksia syrjään.

Haru katsahti ylättyneenä Chojiroa.
-Juna asemalla kai....tai puistossa. Kyllä mä pärjään, hän sanoi. Miksi ihmeessä Chojiro yhtäkkiä välitti hänestä?

Chojiro katsoi hiukan epäilevästi Harua. Ulkona oli alkanut olemaan melko kylmä, ja vieläpä satoi. Ei hän itse ainakaan täällä ulkona pystyisi olemaan. Mutta olihan hän kyllä melko herkkä kylmyydelle.

Haru otti viimeiset tavarat käteensä ja otti askeleen pois päin Chojirosta.
-Taidan mennä, hän sanoi ja yritti peittää pientä surua äänessään.

Chojiro laski hiljalleen laukkunsa maahan ja otti pikaisen askeleen lähemmäs Harua. Hänen huulensa hipaisivat toisen huulia. Chojiro jäi hieman kauemmas. Hän kauhisteli päänsä sisällä äskeistä tekoaan. -Sori.., hän mumisi ja yskäisi hiljaa. -Mun... pitäisi kai sanoa eräs juttu...

Haru tiputti tavaransa maahan ja jäi tuijottamaan Chojiroa kysyvästi.