Osa#1

-Tämä matka tulee kestämään aika kauan, Chojiro sanoi vilkaisten Harua.

Haru nyökkää ja haukottelee. Hän kaivelee taskujaan hetken ja löytää lopulta lompakon, kännykän, tupakka askin ja sytkärin. Haru katselee tavaroita pitkään. Siinä oli hänen tämän hetkinen omaisuutensa.

Chojiro katsoi hetken Harun käsissä olevia tavaroita ja laski katseensa sitten omiin käsiinsä. Hän oli edelleen hiukan hämmentynyt Harun äkillisestä päätöksestä.

Haru katsahti Chojiroa ja hymyili hiukan.
-Toivottavasti sieltä saa jostain vaatteita, hän sanoi.

-Voit lainata mun veljen, tai mun, vaatteita. Kaupat on melko kaukana.., Chojiro sanoi ja huokaisi hiljaa ulos katsellen. Mitähän hänen veljensäkkin mahtaisi tästä sanoa.

-Vielä ois mahdollisuus pasittaa mut takaisin, Haru sanoi ja katsoi Chojiroa. Olihan hän vain tuppautunut miehen mukaan.

Chojiro hymähti vain hiljaa ja katseli ikkunasta. Jos Haru tahtoi lähteä hänen mukaansa, jääkööt vain. Ei se häntä haitannut, pikemminkin päinvastoin.

Haru tuijotteli ulos ikkunasta ja katseli vaihtuvia maisemia. Ulkona näkyi nyt enää pelkkää peltoa ja metsää.

Chojiro nojasi päätään taakse päin ja sulki silmänsä. Jos hän saisi nukuttua ehkä aika menisi hiukan nopeammin.

Haru katsahti Cojiroa ja sitten taas ulos.
-Käyn etsimässä vaunun missä voi polttaa, hän sanoi ja nousi ylös. Haru käveli pitkin junaa kunnes saapui ravintolavaunuun. Hän istahti ikkunan viereisen pöydän ääreen ja sytytti tupakan.

Chojiro raotti hiukan toista silmäänsä ja katsoi Harun perään sulkien sitten sen taas. Hän yritti ottaa mukavamman asennon tuolissa.

Haru poltteli rauhassa ja tuijotteli ulos. Pian hänen seuraansa liittyi kaksi miestä jotka tarjosivat Harulle juotavaa.

Chojiro henkäisi syvään hetken kuluttua. Ei hän pystynyt nukkumaan. Hän vilkaisi viereiselle tuolille.

Haru kuunteli miesten juttuja puolella korvalla ja tuijotteli ulos. Ehkä he jättäisivät hänet rauhaan jos Haru ei huomioisi kumpaakaan.

Chojiro otti kännykän taskustaan ja näpytteli näppäimiä hetken. Hän lähetti viestin veljelleen ja nousi penkiltä.

Haru tumppasi tupakkansa ja hävisi vaunusta kohti heidän paikkojaan.

Chojiro nappasi laukun lattialta. Hän asteli hetken vaunua pitkin kunnes saapui Harun luo. -Me jäädään tässä pois.

Haru nyökkäsi ja katseli asemaa jolle juna lipui. Hän astui Chojiron kanssa ulos ja katseli ympärilleen.

Chojiro astui junasta ja katsoi sen perään lipuessa pois. Hän vilkaisi Harua. -Palataan Tokioon..

Haru katsahti hämmästyneenä Chojiroa.
-Ootko varma, hän kysyi.

Chojiro nyökkäsi ja hymyili hiukan. -Ehkä ehditään ennen kuin jotkut on vienyt sun tavarat.

Haru naurahti ja katseli Chojiroa.
-Miksi sä yhtäkkiä haluut mennä takaisin, hän kysyi.

-Se ei ehkä ole paras paikka sulle, joten ei sun kannata lähteä sinne asti mun takia, Chojiro piti pienen tauon. -Enkä mä meinaa lähteä sinne ja jättää sua tänne yksiksesi. Chojiro hymyili hiukan ja käänsi katseensa Harusta. Mikähän kaupunki tämä oli..?

Haru hymähti ja meni istumaan läheiselle penkille.

Chojiro asteli vain penkkiä kohti ja jäi seisomaan sen lähettyville. Nyt oli ilta, tai pikemminkin yö, eikä hajuakaan missä oli.