Osa#1

Haru oli nukahtanut kevyeen levottomaan uneen ja pyöri sohvalla mumisten outoja.

Chojiro vilkaisi kelloa, vielä jokunen tunti. Hän huokaisi turhautuneena ja raahautui keittiöön. Hän tyhjensi kahvinkeittimen kylmästä kahvista ja alkoi valmistamaan uutta satsia.

Haru nukkui kerällä sohvalla ja tärisi. Hän mumisi yhä kaikkea kummaa.

Chojiro nappasi kupin tiskiltä ja naputteli sen kylkeä sormillaan. Hän täytti kupin kuumalla kahvilla ja hämmensi sitä hiukan istuutuen pöydälle, ikkunan eteen.

Haru säpsähti hereille ja huokaisi. Hän käveli ikkunan luo ja jäi tuijottelemaan siitä ulos.

Chojiro katseli ikkunasta kadulle, jossa kävi melkoinen vilske. Hän hämmensi kahviaan ja otti siitä pienen hörpyn. Sopivan kuumaa. Hän lomitti sormensa mukin ympärille ja antoi katseensa kiertää kaupungissa.

Haru huokaisi ja käveli takaisin sohvalle. Hän lysähti siihen istumaan ja tuijotteli yhä ikkunasta ulos.

Chojiro huokaisi syvään. Hieno tämä ensimmäinen reissu elämässä kaupunkiin. Hän otti uuden hörpyn kahviaan ja lähti olohuoneeseen napsauttaen telkkarin päälle.

Haru lysähti taas sohvalle makaamaan ja veti viltin päälleen. Hän sulki silmänsä ja yritti nukahtaa uudestaan.

Chojiro katseli telkkaria. Kymmenenuutisten aikaan hän huomasi ajan kulun ja nousi sohvalta. Juna olisi asemalla yhdentoista paikkeilla. Chojiro sammutti telkkarin ja lähti tekemään varmistus kierrosta, ettei tavaroita ollut jäänyt minnekkään.

[yhyy kehtaako tänne enää liittyä? :''D]

Kehtaa kehtaa >8D

[XD Teen kai tänne uuden roolipelin o3o bändi-aiheista olen halunnu tehdä pitkään]

Minäkin suunnitellut bändi-aiheista, mutta eipä sitä ole jaksanut tehdä. Tee sinä ihmeessä :33

[wohoo~ 8D]

Haru tuijotteli yhä ulos ikkunasta kaupungin menoa. Hän huokaisi syvään ja nojasi päällään lasiin. Haru ei luultavasti koskaan enää tapaisi Chojiroa.

Chojiro huokaisi syvään ja pyyhkäisi hiukset silmiltään. Hän haki makkarista laukkunsa ja päätti lähteä jo ajoissa asemalle, ettei taas meinaisi myöhästyä junasta.

Haru äänähti turhautuneena ja alkoi kävellä ympyrää sohavn ympäri.

Chojiro laittoi kengät jalkaa, nakkasi takin päälleen ja huivin kaulaan. Hän avasi oven ja sammutti valot. Vilkaisi vielä kerran huoneistoon. Chojiro sulki oven perässään ja meni portaat rauhassa alas.

Haru istahtii sohvalle ja napsutti sormiaan. Ei hän enää voinut tehdä mitään.

Chojiro asteli ulos ja tunsi kasvoillaan pisaran. Hän kohotti kasvojaan hiukan taivasta kohti ja tunsi toisenkin. Sadehhan tästä vielä puuttuisikin. Chojiro naurahti hiljaa, ilottomasti. Hän lähti astelemaan juna-asemaa kohti.

Haru tuijotteli onnettomana sadetta ja huokaisi syvään.

Chojiro meni eräät portaat alas ja väisti vastaan tulevan lapsilauman. Taas nuo samat, hän ajatteli pudistaen hiukan päätään.

Haru kuuli koputuksen ja käveli avaamaan oven. Muutaman minuutin päästä hän seisoi tavaroidensa kanssa ulkona sateessa. Hän ei ollut maksanut vuokraansa ja oli nyt heitetty ulos asunnosta. Haru naurahti hieman, tämä tästä vielä puuttui.

Chojiro huomasi puiston ja päätti kulkea sen poikki. Toinen reitti olisi vienyt suoraan Harun talon edestä. Hän asteli laukku olkapäällä puistoa kohti ja läsähti yhdelle märälle penkille istumaan. Junan tuloon olisi vielä yli puoli tuntia.