Osa#1

-Työnantajani sanoi että tässä mättää jokin, mutten tiedä mikä, Chojiro selitti ja ojensi Amen lyriikat miehelle. -Jos sä löytäisit jotain korjattavaa.

Haru ottaa paperin käteensä ja lukee sen läpi. Hän miettii hetken.
-Onko sulla kynää, Haru kysyy.

Chojiro otti kansion välistä kuulakärkikynän ja ojensi sen Harulle. Hän nojasi pöytään ja katseli miestä juoden lasiaan tyhjäksi.

Haru yli viivasi muutaman sanan ja laittoi tilalle uuden. Hän muuti myös yhden lauseen sana järjestyksen.
Haru ojensi paperin takaisin miehelle.
-Tässä. En kyllä tiedä onko se parempi mutta, hän sanoo.

Chojiro otti paperit vastaan ja lukaisi tekstin läpi. -Kyllä tämä paremmalta vaikuttaa, kiitos, hän sanoi irroittamatta katsettaan paperista.

-Haru teetkö töitä vai et, Harun pomo karjaisi.
Haru loi pahoitelevan katseen mieheen ja lähti takaisin töihin.


Käyn saunassa ei mee kauaa

Chojiro ei edes huomannut kun mies häipyi paikalta. Hän oli aivan liian keskittynyt sanoihin. Hän otti lasin käteensä ja oli juomassa siitä, mutta se olikin tyhjä. Chojiro kohotti katseensa ja vilkuili ympärilleen.

Haru seisoi taas sen saman keski ikäisen miehen pöydän luona. Mies piti häntä kiini ja lääppi Harua. Haru katseli ahdistuneena ympärilleen.

Chojiro oli taas uppoutuneena lyriikoihinsa. Tarkemmin kun hän ajatteli, hän tahtoi tämän työn. Ja tämä työ piti tehdä kunnolla. Hänen suunsa alkoi kuivua ja se suorastaan kiljui lisää juotavaa kostuttamaan itsensä. Chojiro nosti katseensa ja tähyili muualle baariin huomaten Harun jonkun miehen loukussa. Näky sai hänen kulmansa kohoamaan.

Haru yritti pysyä mahdollisimman asiallisena miehelle. Hän oli jo melkein saanut potkut kun oli taistellut erästä lääppiä vastaan.
-Minun pitäisi palata töihin, hän sanoi ja yritti varovasti irottautua miehen otteesta.

Chojiro heilutteli lasia kädessään ja katsoi humalaista miestä hiukan oudoksuen. Oliko koko keskusta täynnä tällaista porukkaa?

Haru kiemurteli jo hyvin humaltuneen miehen otteesta ja käveli tiskille. Hän huomasi Chojiron ja toi tälle uuden tuopillisen kaljaa.

Chojiro hymähti ja veti lasin lähemmäs itseään. -Kummaa porukkaa, hän sanoo nyökäten hiukan miehen suuntaan.

Haru vilkaisi keski ikäistä miestä.
-Tuollaista porukkaa täällä aina on, hän sanoi huokaisten hieman.

-Rankka työ sulla, Chojiro sanoi ja otti kulauksen oluestaan.

Haru naurahti hieman.
-Niin no ei tää ehkä mikään ihanne työ ole, hän sanoi hymyillen.

-Sanon vaan etten itse kestäis täällä päivääkään, Chojiro naurahtaa.

Haru hymyili miehelle.
-Sä oot niin onnekas kun voit tehä jotain tollasta, hän sanoi katsoen papereita miehen edessä.

-Katsotaan nyt tuleeko tästä edes mitään, jos joudun aina kyselemään muita korjaimelaan kirjotuksia, Chojiro sanoi ja nosti hiukan paperia.

Haru hymyili miehelle.
-Kun kirjoitat noin hyvin niin varmaan tulee, hän sanoi.

Chojiro katsahti mieheen ja hymyili tälle. Hän huomasi toisen takaa sen samaisen miehen kauempana viittovan ilmassa. -Sua taidetaan kaivata.

Haru kääntyi ja huokaisi. Hän raahautui hyvin hittasti miehen pöydän luo.
-Kukas toi on? Kilpailia vai?, mies kysyi ja katseli Chojiroa.
Haru ei ehtinyt sanoa mitään kun mies jo nousi jä lähti hoippuen kohti Chojiron pöytää.

Chojiro laitteli papereitaan takaisin kansioon ja otti huikan olutta. Hän nousi käydäkseen vessassa, mutta pysähtyi äkisti huomatessaan miehen hoippuvan häntä kohti.

Haru kiiruhtaa miehen perään. Mies pysähtyy Chojiron eteen ja alkaa selittää tellä jotain sekavaa Harusta.

Chojiro kuunteli miestä. Hän vain nyökkäsi nopeasti ja suuntasi miehen ohi vessoja kohti.