Osa#1

Harun onneksi paikan turvamiehet saatoivat humalaisen miehen ulos baarista. Hän huokaisi helpotuksesta ja käveli taas tiskin luo.

Chojiro käväisi vessassa ja teki mitä teki. Hän asteli takaisin pöytänsä luo ja joi viimeisen huikan lasista ottaen kansion syliinsä. Hän lähti ovea kohti ja häipyi baarista.

Haru katseli miehen perään. Hän vilkaisi kelloa ja huomasi vuoronsa päätyvän kohta.

Chojiro otti setelin taskustaan, nyt hän voisi maksaa junamatkansa, jos se edes olisi tarpeen. Hän asteli asemaa kohti ja pysähtyi nojaamaan yhteen pylvääseen. Junan tuloon olisi vielä jonkin aikaa.

Haru vilkaisi kelloa. Hän hyvästeli pomonsa ja vaihtoi vaateensa. Haru juoksi mahdollisimman kovaa asemalle ja toivoi ehtivänsä junaan.

Chojiro haukotteli makeasti. Hän vilkaisi aseman seinällä olevaa kelloa naputellen sormellaan tolppaa.

Haru kuuli juna portaista. Hän pinkoi ne ylös ja ehti juuri ja juuri junaan. Haru jäi haukkomaan henkeä heti junaan päästyään.

Chojiron silmät olivat ummessa ja mies tuhisi hiljaa. Hän oli nukahtanut nojaten tolppaan. Kansio läjähti maahan käden retkahtaessa suoraksi.

Juna pysyi paikoillaan ja Haru vilkaisi ulos. Hän hyppäsi takaisin asemalle ja katseli junan perään kun tämä lähti liikkeelle. Haru keräsi kaikki Chojiron paperit maasta ja ravisti miestä hiukan.

Chojiro mumisi hiukan itsekseen ja raotti hiukan toista silmäänsä sulkien sen kumminkin melkein heti. Hän läsähti maahan istumaan selkä tolppaa vasten ja kietoi kätensä ympärilleen.

Haru kyykistyi miehen eteen. Ei hän voinut tätä jättää tänekkään. Haru ravsti miestä taas hiukan.

Chojiro hengitti rauhallisesti eikä tuntunut välittävän toisesta. Oikeastaan hän ei nukkunut, mutta hereilläkään hän ei tainnut aivan olla.

Haru yritti vielä kerran ravistaa miestä hereille.
-Ihan tosi herää nyt, hän sanoi.

Chojiro raotti uudelleen silmiään hiukan ja henkäisi syvään. Hän räpytti silmiään hitaasti muutaman kerran ja katsoi väsyneenä eteensä.

-Sun pitää mennä kotiin. Et voi jäädä tänne nukkumaan, Haru sanoi ja vilkaisi aika taulua.

Chojiro huokaisi pienesti ja hieraisi kämmensyrjällä silmiään. Hänen katseensa siirtyi hitaasti Haruun.

-Tarvitsen osoitteenne.
Kitty sanoo ja katselee miestä, pukee samalla nahkatoppia takaisin ylleen.

"Hmh.. Onko sulla paperia ja kynä?" Marc kysyy ja kääntyy samalla takaisin Kittyyn päin.

Haru hymyili Chojirolle pidellen yhä miehen papereita.
-Viimeinen juna meni jo. Pitää siis ottaa taksi, hän sanoi.

-Se maksaa, Chojiro mutisi hiljaa ja oli jo hiukan perillä asiasta. -Ei mulla ole muuta kun tämä vitonen, hän sanoi ja näytti rypistynyttä seteliä sulkien taas silmänsä ja nojaten päätään tolppaan.

-Sä asut varmaan lähellä mun paikkaa kun tuut samalta juna asemalta vai, Haru kysyy.

Kitty nyökkää ja etsii kynän ja paperia laatikosta, vie ne miehelle.

Chojiro peitti suunsa haukotellessaan uudelleen. -Yhdessä hotellissa, keskustassa, hän vastasi.

Marc raapustaa nopeasti paperille nimensä ja osoitteensa, sekä lisäksi puhelinnumeronsa ja antaa sitten paperin ja kynän takaisin Kittylle, jonka jälkeen hän avaa oven.

-No mä meen taksilla ja voit tulla kans jos haluat, Haru sanoi. Hänellä oli juuri ja juuri taksiin rahat.