Vierailut Japanin ulkopuolella

Tännepä siis jos maailmalla matkataan.n__n

Valkea mersu kaarsi jälleen lentokentän vilkkaan sisäänkäynnin vierelle. Sen katolla nökötti pieni taksi-kyltti, joka loisti himmeästi, kertoen näin, että oli sen hetkisesti varattu kulkuneuvo.
Taksin täysin avonaisesta ikkunasta pilkisti valossa liilaa sävyä saava musta hiuspehko, jonka seasta erotti otsan yläpuolella lepäilevät aurinkolasit. Pää katosi takaisin ajoneuvon sisälle ja pian ovi aukesi.

Nigel astahti ylös auton kyydistä siirtäen aurinkolasinsa nenälleen hymyillen kevyesti. Toisella puolella autoa Lisa nousi myös pois kyydistä, sipaisten kiharrettuja hiuksiaan korvansa taakse.

"Tietenkin sään pitää olla mitä lämpimin juuri kun me lähetään", Nigel valitti siirtyessään taksin takaluukulle hakeakseen heidän laukkujaan. Taksikuski kun vielä oli auton sisällä hoitelemassa maksuja. Lisa naurahti ja siirtyi veljensä vierelle, nostaen kaksin käsin yhden kolmesta laukustaan asvaltille.
"Mua ei haittaa yhtään. Näin kuumassa alkaa vaan päätä särkemään ja hikeä valuu loputtomasti."

Nigel tuhahti siskonsa kommentille ja hätisti naisen pois tieltä, nostaen itse painavat laukut maahan autosta.
"Hae sä pari tollasta kärryä, mä nostan nää", hän sanoi nyökäten vierestä kulkevaa turistia kohti, joka työnsi yhtä omaa matkalaukkuaan mukulakivillä kolisevaa kärryä. Lisa ei turhia kiistellyt vaan meni ihan mielellään noutamaan sisältä paria kärryä helpottamaan laukkujen siirtelyä.

Hideaki näpytteli vielä kännykäänsä Nigelin noustessa autosta. Hän maksoi heidän taksimatkansa ja annettuaan kuskille pienen tipinkin nousi ylös. Hän vilkaisi nopeasti Lisaa ja pyöräytti silmiään merkki aurinkolasiensa takana.
-Kuka voi olla tykkäämättä lämpimistä säistä, hän pohti ääneen ja jäi siihen Nigelin vierelle seisomaan. Hänellä oli yllään farkkushortsit, puoleen reiteen asti ylettyvä valkoinen toppi jonka selkä oli avonainen. Jaloissaan hänellä oli mustat gladiaattori sandaalit. Hän nosti laukun olalleen sujautettuaan puhelimensa sinne.
-Dani ja Rosa on jo sisällä, hän informoi Nigeliä.

Kun he olivat saaneet laukut kärryyn lähti hän johdattamaan heitä sisälle. Hän antoi katseensa kiertää kentän aulaa kunnes tuttu kaksikko tuli näköpiiriin. Kaksikko tosin ei näyttänyt yhtään siltä että he kuuluisivat yhteen. Rosalla oli yllään mustat shortsit ja pinkki t-paita mekko. Hänen rastansa olivat huolitellusti pistettyt ja niiden päällä lepäsi aurinkolasit. Hänen jaloissaan olivat valkoiset sandaali ja laukkua hän roikotti kädessään. Rosan kasvoilla oli kevyt meikki ja korvissa roikkui kalliinnäköiset korvakorut. Hänen vieressään oli luis vuittonin iso matkalaukku.

Dani sen sijaan oli pukeutunut vain rennosti polviin asti yltäviin farkkuihin ja puna, musta, valko-ruutukauluspaitaan jonka alla oli valkoinen hihaton paita. Kauluspaidan hihat hän oli käärinyt kyynervarsiin asti ja siitä oli vain muutama nappi keskeltä kiinni. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja pojan lävistykset tavalliseen tapaansa paikoillaan. Hänen vieressään oli musta hivenen kulahtanut matkalaukku.

-Dani, Rosa, Hideaki sanoi iloisesti lähemmäs tullessaan ja sipsutti kaksikon luokse halaamaan noita joskin Rosaa piti halata varovasti etteivät tuon vaatteet menisi ryttyyn tai hiukset sekaisin.

Nigel hymyili keveästi heidän saapuessa Hideakin ystävien luokse.
"Moi", hän moikkasi englanniksi heitä ja nosti katseensa ylempänä olevaan ruutuun, jossa näkyi lentokoneiden lähdöt.
"Mennäänkö samantien tarkastukseen ja odottelemaan portille?" Hän kysäisi vilkaisten jokaista heidän porukkansa paikallaolijaa kuin poimien katseista vastaukset.

Lisa moikkasi Hideakin kavereita nopeasti ja nyökkäsi veljelleen. Hänellä oli jo suunnitelmia kotia varten, vaikka eihän ajoissa lentokoneen odottelu Englantiin pääsyä nopeuttanut.

Rosa hymyillen tervehti kaksikkoa ja silmäili heitä. Nigel ei hänen silmäänsä vielä niin pahasti paistanut mutta Lisan vaatteet saivat pojan nyrpistämään nenäänsä. Hän sipaisi rastan pois kasvoiltaan ja nyökkäsi.
-Mun puolesta voidaan ainanki mennä, hän sanoi. Hän napsautti sormiaan ja siinä lähellä oleva mies joka nojaili kärryyn jossa oli kaksi isoa laukkua josta löytyi hänen loput tavaransa. Rosa lähtikin johdattamaan porukkaa kohti lähtöselvitystä astellen tyynesti jonon ohi saaden hivenen kiukkuisia kiljahduksia. Tiskin takana istuva nainen kuitenkin tunnisti pojan melko kuuluisaksi perijättäreksi eikä sanonut mitään.

Dani moikkasi omasta puolestaan ja tunki kädet taskuihinsa naurahtaen hiljaa.
-Moro, poika sanoi ja vilkaisi Rosan perään. Hän nyökäytti päätään ja lähti astelemaan tuon perässä lähtö selvitystä kohti. Poika nappasikin toisen olasta kiinni.
-Normaalit ihmiset jonottaa, hän totesi ja hetken kaksikko katseli toisiaan.

Rosa katseli jonon häntämille ja sitten edessään olevaa virkailijaa.
-No mä en olekkaan normaali ihminen, hän totesi hymyillen ja odotti että virkaasuinen mies nosteli hänen laukkunsa punnittavaksi.

Hideaki asteli siinä Nigelin vierelläja seurasi ystäviään naurahtaen kevyesti.
-Toivottavasti suo ei haittaa et mun kaveritki halus lähtee mukaan, hän totesi ja painautui siihen Nigelin kainaloon.

Nigel nosti aurinkolasinsa silmiltään ja katseli vain Hideakin kavereiden perään naurahtaen huvittuneena. Itse hän kuitenkin jäi kiltisti jonon hännille jonottamaan.
"Senkus tulee vaan. Mukavampaahan on porukalla olla liikenteessä", hän totesi ja kietaisi kätensä Hideakin kapeiden harteiden ympärille, painaen suukon tämän otsalle.

Lisa jonotti Nigelin ja Hideakin takana ja pyöräytti vain silmiään. Hänestä Hideakin kaverit olivat aivan liian persoonallisia. Tai no.. ainakin Rosa. Kamala diivailija. Ja olihan hän nähnyt pojan luomat, epämiellyttävät silmäykset häneen. Lisa nyrpisti hieman nenäänsä ja käänsi katseensa muualle.

Hideaki hymyili kevyesti ja katseli Dania joka päätään pudistellen palasi siihen heidän luokseen.
-Anna Rosan vaan olla. Se vois varmaan ostaa tän koko lentokentän jos haluis, hän sanoi naurahtaen lannistuneen oloiselle Danille.

Dani hymähti ja nyökkäsi katsellen Rosaa.

Rosa asteli siihen heidän luokseen saatuaan kaikki hoidettua ja huokaisten laski kätensä lanteilleen.
-Miten tavalliset ihmiset tekee tän? Ei mun koskaa tarvi jonottaa mihinkään, hän sanoi ja sipaisi rastojaan uudelleen.

Hideaki naurahti ja vilkaisi Nigeliä.
-Tavallisten ihmisten täytyy odottaa kiltisti vuoroaan, hän totesi vain ja hymyili pienesti. Vaikka Rosa diivailikin ja oli hemmoteltu, oli toisen sydän paikallaan ja tuo oli ihan herttainen omalla tavallaan..

Rosa huokaisi dramaattisesti.
-Mä en kestä. Mä meen lievittämään stressiä shoppailemallla. Ne varmaan pystyy lähettää ostokset suoraan mun sviittiin, hän sanoi ennen kuin pyyhälsi turvatarkastuksiin ja siitä läpi kansainväliselle puolelle.

Nigel nauroi hiljaa Rosan pyyhältäessä pois heidän luotaan.
"Kärsimätön", hän sanoi hymyssä suin ja kurkisti sitten edessään olevan naisen pään ylitse oliko jonoa vielä pitkästi. Vihdoin jono liikkui ja vähitellen he pääsivät eteenpäin.

Päälle vartin päästä Nigel pääsi nostelemaan heidän laukkujaan tarkastuksen lävitse ja eipä aikaakaan kun oltiin päästy tarkastusten ja lähtöselvittelyjen ohitse.

Kännykän piipahdus ja tärinä hätkähdytti Nigelin pienesti. Hän kaiveli puhelimensa farkkujensa taskusta ja availi saamaansa tekstiviestiä. Hän luki tekstin nopeasti lävitse ja nosti katseensa, suunnaten sen ensimmäiseksi Lisaan.
"Äiti ja isä tulee meitä kentälle vastaan. Sanovat, että Brandonkin on päättänyt ängetä mukaan matkaan", hän kertoi ja hymyili. Oli ihanaa päästä näkemään vanhemmat taas pitkästä aikaa, sekä pitkäaikainen ystävä, joka oli myös hyvää pataa Lisan kanssa.

"Tuleeko Olivia?" Lisa kysyi heti ja sai Nigelin kohauttamaan olkiaan.
"Ei ne ainakaan sanonut mitään, että tulis."
Lisa huokaisi ja katseli sitten ympärilleen ennen kuin jatkoi kävelyään joidenkin penkkien luo.

Hideaki naurahti ja kohautti olkiaan.
-No ohan Rosa vähän joo, hän myönsi. Jono menikin oikein mukavasti siinä rupatellessa ja Danin kanssa puhuessa mitä kaikkea he halusivat Englannissa tehdä. Kun tavarat oli saatu matkaan ja turvatarkastus ohitse hän pirautti nopeasti Rosalle ja pian hän ilmestyikin oikein tyytyväisen oloisena muiden luokse. Hideaki jähmettyi kuullessaan Nigelin viestin.
-Äiti ja isä?, hän toisti ja nielaisi. Ei hän nyt ollut ajatellut että ensimmäisenä toisen vanhemmat tapaisi.
-Tietääkö ne meistä?, hän uteli ja viittoi itseään Rosaa sekä Dania.
-Tai siis et meki ollaa tulos?, hän lisäsi.

Rosa ja Dani vaihtoivat sillä välin kielen italiaan kun kummankin kieli taipui siihen paremmin. Pölötettyään hetken vaatteista totesi Rosa että jospa he valuisivat jo portille mistä kone lähtisi.

Eipä mennyt kauaakaan kun he portin löysivät ja pääsivät sisällekkin jo. He saivat mukavasti kuuden hengen paikat ikkunan vierestä ja koska Rosa oli varannut itselleen samasta rivistä kaksi paikaa ei tulisi ongelmia että joku vieras siihen heidän viereensä tunkisi.

Dani varasi ensimmäisen käytävän puolella olevan paikan koska saisi helpoiten siitä käsin ruokaa ja juosta vessassa. Rosa istahti siihen pojan viereen antaen muiden sijoittua miten nuo halusivat.

Nigel vilkaisi Hideakiin ja katsoi hetken tajuamatta toisen pointtia vuoron perään kolmea poikaa. Kun Hideaki tarkensi kysymystään hän vihdoin tajusi.
"Aa. No kyllä mä sanoin et mun kaveri tulee. Tuskin niitä haittaa, että tuleekin pari siihen lisää", hän totesi vain ja virnisti kevyesti, pörröttäen Hideakin hiuksia.

Nigel ja Lisa valuivat muiden mukana porteille ja pian he pääsivätkin koneen kyytiin. Lisa pujotteli jo istumaan käyneiden Danin ja Rosan ohitse istumaan ikkunan viereiselle paikalle. Häntä kiinnosti älyttömästi aina lentojen ajan katsella ulos, kun taivas ja pilvet näyttivät aina yhtä lumoavilta. No, olihan hän opiskelemassa valokuvausta ja piti erityisesti luontovalokuvauksesta muotokuvien lisäksi. Eikä hän suoraan sanottuna pistänyt pahakseen, että joutuisi mahdollisimman kauas kolmesta vieraasta pojasta.

Nigel tajusi Lisan ajatukset naisen pujotellessa kauimmalle paikalle ja meni sitten toisen perässä istumaan Lisan viereen, jättäen Hideakille paikan hänen ja Rosan väliin.

Hideaki hymyili ja kävi siihen Nigelin viereen istumaan. Hän nyökkäsi toisen sanoille ja vilkaisi Rosan suuntaan.
-Nää kai yöpyy hotellissa, hän totesi sitten miettien että tuskin Nigelin luona olisi heille kaikille tilaa.

Rosa käänsi katseensa kaksikkoon ja naurahti.
-Tietenki. Muo varten on jo järjestetty paras mahdollinen sviitti, hän totesi ja sipaisi hiuksiaan. Hän risti jalkansa ja jäi tuijottelemaan näyttöä hiljaisena.

Hideaki naurahti ja nyökkäsi. Hän vilkaisi Dania joka lueskeli turvallisuus ohjeita ja painoi sitten päänsä Nigelin olkaa vasten. Hän huokaisi hiljaa ja koitti olla ajattelematta sitä hetkeä kun he taas eroaisivat. Toinen lähtisi takaisin Japaniin ja hän Italiaan Carlon luokse. Hideaki näpyttelikin Carlolle viestin että oli koneessa ja sulki sitten puhelimensa.

Lentokoneen ovet hetkeä myöhemmin pistettiin kiinni ja lentokone lähti kaartamaan kiirtoradalle ennen kuin kiihdytti ja lopulta pääsi ilmaan.

Nigel oli nukahtanut lennon aikana, pää vasten Hideakin päälakea. Hän hätkähti hereille kuullessaan koneessa kaikuvan kuulutuksen, joka kehotti laittamaan turvavyöt kiinni, koska nyt alettiin laskeutumaan.

Lisa oli pysynyt hereillä koko matkan ja katsonut lentokoneen katosta tulleesta pienestä ruudusta jotain elokuvaa hymähdellen itsekseen. Hän kohensi hieman asentoaan istuimessaan ja napsautti turvavyönsä kiinni, vilkaisten pikkuruisesta ikkunasta ulos. Hymy levisi naisen kasvoille, kuten hänen veljellensäkin.

Hideaki oli nukkunut siinä Nigelin kainalossa mukavasti lennon ajan. Hän liikahti hienen mumisten omiaan ja yhdellä kädellä veti turvavyön ylleen koneen lähtiessä laskuun. Hän vilkaisi nopeasti Nigeliä ja sitten ikkunasta ulos.
-Ollaanko me jo perillä?, hän kysyi unisena ja räpytteli silmiään hetken aikaa. Hän vilkaisi Dania ja Rosaa joista Dani vaikutti siltä että oli nukkunut koko matkan ja Rosa taas siltä että oli pysynyt hereillä.

Kolmikko kurkki uteliaina ikkunasta ulos kun lentokone laskeutui maantasolle. Ilma oli yllättävän kaunis ja aurinko paistoi.
-Täälhä vaikuttaa olevan ihan lämmin, Dani kommentoi

Lentokone pysähtyi ja ovet avattiin. Ihmismassan mukana he alkoivta valumaan uloshakemaan matkatavaroitaan ja sitten pois kansainväliseltä puolelta.

Nigel ja Lisa poistuivat muiden mukana lentokoneesta, Nigel haukotellen monesti kämmenensä suojassa. He suuntasivat ihmismassan mukana hakemaan laukkujaan ja Lisa lähti jälleen noutamaan kärryjä heille.

Seinää valloitti suuret ikkunat, joiden takaa näkyi kuinka jokin toinen kone nousi ilmaan, lähtien lennättämään ihmisiä taas jonnekin toiselle puolelle maailmaa. Aurinko paistoi ulkona, mikä oli hieman hämmentävää, koska yleisin ilma oli pilvinen, jossei hieman tihkusateinenkin.

Kärryt tulivat ja laukut saatiin kyytiin. Nigel lähti porukan alkupäässä kulkemaan ulos, Lisan seuraten heti askeleen perässä.

Hideaki seuraili laukkujen hakemista siitä sivusta ja hidasti sitten askeleensa niin että Nigel ja Lisa kävelivät takana ja he edessä. Olihan parempi että kaksikon vanhemmat saisivat ensin moikkailla lapsensa ennen kuin heidät esiteltiin. He seurailivat sisaruksia lentokentän läpi lopulta maitolasi ovista ulos. Hän räpytteli silmiään ja katseli ympärilleen hivenen varoen. Vähän häntä tietenkin jännitti se millaisia Nigelin vanhemmat olivat.

Rosa ja Dani olivat vajonneet hiljaisuuteen ja he astelivat rauhallisin askelein vilkkaan kentän lävitse. Olihan tässä monenlaista nähtävää jo pelkästään lentokentällä. Hän hymyili itsekseen ja haukotteli. Oli lento saanut aikaan jonkunmoista väsymystä. Hän räpytteli silmiään ja jäi etsimään katseellaan Nigelin tuttuja.

Nigel puski kärryjä eteenpäin, etteivät he jäisi ihmistungoksen tielle. Hän pysähtyi kuitenkin hetken päästä ja jäi katselemaan ympärilleen, etsien tuttuja kasvoja.

"Hei, tuolla ne on!" Kuului tuttu, äänekäs huudahdus, mikä sai Nigelin ja Lisan päät kääntymään täydet 180 astetta. Molempien kasvoille kohosi leveä hymy kun ihmisten välistä hölkkäsi löysissä farkuissa ja hieman ihoa myötäilevässä hihattomassa paidassa nuori mies heitä kohti.

Brandonin kasvoilla oli innokas hymy ja hän syöksähti samantien halaamaan Nigelia ja taputtamaan tämän selkää.
"Pitkästä aikaa, kaveri!" Hän huudahti ja siirtyi sitten halaamaan Lisaakin, moikaten sen jälkeen hänelle tuntemattoman näköistä porukkaa.
"Otit sitten matkamuistoja?" Brandon kyseli virnistäen ja nosti kätensä sekoittamaan Nigelin hiuksia pörröön.

Nigelin naureskellessa tuli hetken päästä heidän luokseen myös hänen vanhempansa. Hänen äitinsä tummanruskeat hiukset valuivat kauniisti selkää pitkin ja olivat kasvaneet viimenäkemästä entistäkin pidemmiksi. Kesäaurinko oli myös nostattanut pisamat naisen poskilla näkyviin.

Hymy vain leveni Nigelin kasvoilla kun hän halasi äitiään, joka valitti, että he tulivat aivan liian harvoin käymään. Äitinsä jälkeen tuli hänen isänsä kohdalle, joka oli tuokin kasvattanut hiuksiaan, jotka nyt lainehtivat loivasti kehystäen tämän kasvoja.

Anthonyn hymy oli samaa luokkaa vaimonsa ja lastensa kanssa. Hän kaappasi Nigelin suureen karhun halaukseen ja nosti tuota hieman ylöskin maasta, mikä sai Nigelin vain nauramaan.

Iloisen jälleennäkemisen jälkeen Nigel päätti esittää ihmiset toisilleen ja kertoili nimiä edestakaisin. Hayley, Nigelin äiti hymyili hellästi pojille ja toivotti tervetulleeksi Englantiin kun taas Anthony heilautti tuttavallisesti kättään ilmassa heille, hymyillen säkenöivästi.

Hideakin, Rosan ja Danin katseet kääntyivät tulijaa kohti. He katselivat toista hivenen tutkivasti ja vilkuilivat toisiaan. Hymyillen kolmikko tervehti miestä. Seuraavaksi ihmismassan seasta ilmestyikin esiin Nigelin sekä Lisan vanhemmat ja Rosan sekä Hideakin leualt meisasivat loksahtaa sijoiltaan. Uh <3 Dani tirskahti hiljaa mutta sai kuitenkin itsensä hillittyä kauhealta kikatus kohtaukselta.

Hideaki hymyili ja nyökkäsi moikat Nigelin vanhemmille katsellen kyllä varsin kiinnostuneena tätä Nigelin isää Anthonya. Olisiko ihanempaa miestä voinut kuvitellakkaan. Hän sipaisi hiuksiaan ja nosti laukun paremmin olalleen. Varuulta hän pudotti aurinkolasit silmilleen jotta pystyi tarkkailemaan vanhempaa miestä vielä hetken kauemmin.

Rosa katseli miestä kyllä melkeimpä yhtä kiinnostuneena kuin Hideaki. Hän hymyillen niiasi pienesti esittelyjen aikana. Hän laski kätensä lanteilleen ja vilkaisi ympärilleen. Kaipa hän voisi nyt tulla ensin muiden kanssa ja vasta sitten lähteä hotellille.

Dani katseli silmät säihkyen Anthonya ja käsi pysyi siinä suun edessä hetken pidempään jottei epämääräistä kikatusta pääsisi karkaamaan huulten välistä. Vanhemmat miehet sattuivat vain olemaan niiin hänen makuunsa.

Lisa huomasi poikien liian pitkät katseet, jotka kohdistuivat hänen isäänsä ja mutristi tyytymättömänä huuliaan. Hän läpsäytti nopeasti kämmenellään Hideakia takaraivoon, muiden selkien takana suojassa katseilta. Hän kun oli pojista lähimpänä ja muutenkin ärsytti häntä kaikista eniten, koska vehtasi Nigelin kanssa. Hän loi vielä tuimat mulkaisut kaikkiin poikiin. Oli siinäkin...

Nigel taasen ei huomannut mitään, koska oli syventynyt jutustelemaan innokkaasti Brandonin kanssa. Nuoret miehet virnistelivät keskenään, naureskellen ja jutustellen nopeaa englantia. Nigelin ei edes tarvinnut sanoa jokaista lausettaan loppuun kun hänen ystävänsä jo muksuiästä arvasi loput. Heidän ystävyytensä vahvuus ja toisen tunteminen syvimpiä juuria myöten ei ollut ruostunut vähääkään.

Hayley seurasi hymyillen Nigelin ja Brandonin innokasta keskustelua ja käänsi katseensa sitten muihin.
"Lähdetäänkös sitten", hän ehdotti.

Anthony oli huomannut poikien katseiden kiinnostuneisuuden ja väläytti valkeita hampaitaan hymyillessään. Hän nyökkäsi Hayleyn sanoille ja kietaisi kätensä vaimonsa vyötärön ympärille, kääntäen katseensa takaisin kolmeen poikaan.
"Ootteko te kaikki tulossa meille vai onko suuntana jokin muu kohde?"

Hideaki älähti ja käänsi katseensa Lisaan.
-Hei, hän mumahti ja hieroi takaraivoaan. Hän sipaisi hiuksiaan ja hipsi siitä Nigelin kainaloon turvaan. Oli hänestä Nigel kuitenkin ihanin. Hän nyökkäsi sitten ja vilkaisi toisen vanhempien suuntaan.
-No mä oon ainanki tulossa teille mut.., hän sanoi ja käänsi katseensa Daniin ja Rosaan.

Rosa hymyili sievästi ja sipaisi rastan korvansa taakse.
-Mä oon varannu sviitin kyllä ittelleni mut voin mä tietty tulla käymää ennen ku palailen hotellille, hän sanoi hellästi hymyillen. Hän vilkaisi ympärilleen ja kun pian tuttuun hotelli unifomuun pukeutunut mies asteli hänen luokseen. Rosa pyysi miestä viemää hänen sekä Danin matkatavarat hotelliin edeltä.

Dani nyökkäsi ja käänsi katseensa pois Anthonysta ennen kuin saisi Nigelin siskolta myöskin osakseen iskun.
-Joo mäkin voin kyl tulla käymään teillä..jos vaan sopii.. ja sitte vasta mennä hotellille, hän sanoi ja nyökäytti päätään.

"Se on sitten sillä selvä", Anthony sanoi ja käänsi katseensa Nigelin seurassa olevaan Brandoniin.
"Brandon, sähän tulit omalla autolla, niin otatko sä puolet matkaas?"

Brandon käänsi katseensa Anthonyyn ja nyökkäsi.
"Tottakai. Ketkä haluu mun kyytiin? Nigel nyt ainakin", hän sanoi ja virnisti Nigelille. Nigel nyökkäsi ja rutisti hieman siinä kainalossaan olevaa Hideakia.
"Säkin varmaan?"

"Mä tuun teijän kyytiin, kun muut varmaan tunkee Brandonin maasturiin", Lisa totesi vanhemmilleen. Anthony haki kärryn, jossa oli Nigelin, Lisan ja Hideakin laukut, lähtien työntämään niitä lentokentän lasisia ulko-ovia kohti.
"Okei, mennäänpä sitten."

Hideaki hymyili ja suikkasi suukon Nigelin poskelle. Tietty hän menisi siinä autossa missä toinenkin. Hänen katseensa kääntyi kysyvästi Rosaan ja Daniin.

Dani otti jo askeleen Athonyn perään mutta Rosa nappasi toisne kädestä kiinni.
-Me tullaan teijän kanssa, hän sanoi heidän molempien puolesta ja hymyili sievästi. Hän nyökäytti päätään ja lähti sitten astelemaan kohti lentokentän ovia pidellen yhä kiinni Danin kädestä. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Hideaki hymyili ja lähti myös astelemaan ulos painautuneena kuitenkin tiiviisti Nigelin kylkeä vasten. Piti ottaa kaikki irti ennen kuin toinen lähtisi takaisi japaniin ja hän italiaan. Hän painoi päänsä hetkeksi toisen olkaa vasten ja silmäili tätä Brandonia.
-Ootteko te vanhojaki tuttuja?, hän uteli silmiään räpytellen. Kaksikko oli vaikuttanut läheiseltä.

Muut nyökähtelivät ja pian koko porukka valui yhtenä laumana ulos. He suuntasivat Anthonyn ja Hayley ohjaamana lentokentän edustalla olevalle suurelle parkkipaikalle.

Nigel vaihtoi Brandonin kanssa viekkaat silmäykset Hideakin kysymyksen jälkeen.
"Joo, me ollaan tunnettu kakaroista lähtien", Nigel kertoi.

Brandon kuljetti sormiaan lyhyiden, ruskeiden hiustensa lävitse, jotka oli juuri pari päivää sitten leikkauttanut.
"Me taidettiin olla jotain..." Brandon aloitti, vilkaisten Nigeliin, joka vahvisti nopeasti tämän vuosiarviot. "Kuusi."
"Niin.. kuusi, kun Nigel perheineen muutti meidän naapuriin", Brandon jatkoi hymyillen.

"Ja päivästä yksi ollaan oltu erottamattomat", Nigel lisäsi. "Tai niin ainakin meidän muut kaverit väittää."
Brandon virnisti kohauttaen olkiaan.
"No okei, kyllä me tehään melkein kaikki asiat yhdessä jos vaan mahdollista."

"Tässä onkin nää autot. Me otetaan nää teidän laukut meidän kyytiin, niin teille jää tilaa enemmän", Anthony kiinnitti muiden huomion itseensä ja työnsi kärryt valkean harmaan perheauton takaluukun luokse.

Brandon kaiveli avaimensa taskusta ja napsautti oman, harmaan citymaasturinsa ovet auki.
"Menkää te jo sisälle istumaan ni mä autan näiden laukkujen kanssa", hän kehotti jääden sitten lastaamaan laukkuja Anthonyn kanssa tämän auton kyytiin.
"Nigel, viitiksä siirtää niitä takapenkkejä kauemmas kun nyt jää takakontti tyhjäks?"

Nigel nyökähti ja laski kätensä Hideakin ympäriltä, avaten Brandonin maasturin takaluukun, ryhtyen tottuneesti siirtämään takapenkkejä taaemmas, että sisälle jäisi enemmän jalkatilaa.

Hideaki hymyili kevyesti ja nyökkäsi.
-Hienoo, hän sanoi ja nyökäytti päätään. Hän sipaisi hiuksiaan ja seurasi muita siinä Nigelin vierellä autoille. Hän laski kädet lanteilleen ja seurasi vain sivusta kun autoja pakkailtiin ja Nigel siirteli penkkejä. Oikeastaan he vaihtoivat Danin ja Rosan kanssa muutaman sanan italiaksi.

Kun penkit oli saatu paikoilleen veti Hideaki Nigelin mukanaan takapenkille.
-Mä haluun olla sun viekus, hän sanoi toiselle selittäen miksi oli toisen takapenkille mukanaan ottanut. Siellä auton suojissa hän painoikin pienen suukon Nigelin huulille asti.

Dani kapusi sinne kaksikon seuraksi ja Rosa istahti sirosti istumaan etupenkille. Hän nosti kalliinnäköisen timanteilla koristellun puhelimen korvalleen ja höpisi siihen hetken aikaa. hän varmisti vain että kaikki oli hotellilla valmista.
-Joten? Mitä merkkiliikkeitä teil on täällä?, hän uteli Brandonilta olettaen tuon tietävän kaupungin ostospaikat vaikka miehell olikin yllään varsin halvannäköistä kangasta olevat vaatteet.

Nigel virnisti vain kevyesti Hideakille ja pidensi tämän antamaa suukkoa pieneksi suudelmaksi.

Anthony, Hayley ja Lisa nousivat omaan autoonsa ja lähtivät edeltä menemään.

Brandon hypähti kuskin paikalle ja käänsi avaimiaan virtalukossa. Maasturi hurahti matalasti käyntiin ja nostatti samantien hymyn miehen suupielille. Miten hän rakastikaan tätä autoaa. Siihen oli kulunut monen kuukauden säästöt.

Brandon laittoi ykkösvaihteen silmään ja he lähtivät liikkeelle, ollen yhden auton päässä Nigelin vanhemmista. Hän vilkuili hivenen kiinnostuneena Rosan suuntaan kun tuo puhui italiaa puhelimeensa. Hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta mitä toinen puhui, mutta kieli sai sen kuulostamaan jokseenkin eksoottiselta.

Brandon rummutti kevyesti sormenpäillään rattia radiosta kuuluvan menevän kappaleen tahtiin ja nojasi toista kättään oveen. Hän havahtui tien katsomisesta Rosan kysymyksen myötä ja väläytti toiselle hymyn.

"No täältä Lontoosta löytyy nyt vaikka mitä liikkeitä..." Hän aloitti ja pääsikin sitten vauhtiin. Vaikka halvoilta hänen vaatteensa saattoivat näyttää, oli hänellä jalassaan kalliit dieselin farkut ja merkki kengät. Ei hän mitä tahansa kelpuuttanut. Pitihän sitä hyvältä näyttää. Paita nyt oli jokin halpistuote, mutta korosti mukavasti hänen treenattua kehoaan.

Hideaki käpertyi siellä takapenkillä Nigelin kainaloon hymyillen. Hän hymisi rauhallisesti ja katseli näkymiä ikkunasta. Pian hänen silmänsä kuitenkin valuivat kiinni. Olihan heillä takana aikainen heräty.

Dani sen sijaan napsi kuvia minkä kerkesi ja nappasi muutaman söpön kuvan Hideakista sekä Nigelistäkin kun kaksikko niin söpösti siinä oli vierekkäin.

Rosa nyökkäili ja kuunteli Brandonin puhetta. Hän hymyili pienesti ja kohautti olkiaan.
-No kuka tietää. Ehkä jos me menään yhdessä ostoksille niin voin tarjoutuu ostamaan sulle jotain vähän laadukkaampia vaatteita, hän sanoi hymyillen sievästi ja räpsytteli silmiään. Hänen vaateidensa hintaluokka kun oli lähempänä auton hintaa. Hän risti jalkansa ja jäi taas katselemaan hetkeksi aikaa ikkunasta ulos.
-Mitä sä teet työkses? hän uteli sitten ja Danin pyynnöstä kääntyi taakse päin jotta toinen sai napattua kuvan hänestä. Siinäkun Rosa vähän lähemmäs liikahti lähti hänestä hienoinen parfyymin tuoksu joka oli varsin kutsuva.