Vierailut Japanin ulkopuolella

Benjamin nyökähti Danille. Rosan hourimiset ansaitsivat Beniltä muutaman pitkän katseen, kunnes nuori mies käänsi katseensa toisaalle. Kenenköhän idea tämä limusiinikin oli? Vähän turhan näyttävää näille seuduille.

"Joo, eiköhän sitä jutunaihetta piisaa", Nigel naurahti Marcille. Hän katsahti Hideakia hymyillen nostaen kätensä takaisin nuoremman kapeille harteille.
"Me käytiin samaa yläastetta. Ja Marc kanssa", hän vastasi Hideakin kysymykseen.

Nicholas nyökkäsi vahvistukseksi Nigelin sanoille. Hän töni hieman Marcia sivummalle, jotta pääsi istumaan tuon ja Nigelin väliin.
"Siinä tosiaan tuli sitten ystävystyttyä ja pidettiin yhteyttä yläasteenkin jälkeen", poika selitti, katsellen samalla ohi kiitäviä maisemia auton ikkunasta.
Marc kuunteli puolella korvalla toisten keskustelua, tarkkaillessaan samalla muita ihmisiä autossa, lähinnä niitä, joita ei entuudestaan tuntenut.

Dani nauroi ja pyöräytti silmiään.
-Unohda, hän totesi ja taputti Rosan olkaa.

Rosa hymyili pikkuisen ja vilkaisi ulos kun limusiini pysähtyi hienon ravintolan eteen jonka nimikyltin alla kimalteli kolme tähteäkin. Varmasti ravintola oli kallein mitä lähimailta löytyi.
-Kuka haluu tulla syömään?, hän kysyi ja vilkaisi ympärilleen.

-Ei kellään täällä oo varaa mennä tonne syömään, Dani totesi ja kohotti katseensa Rosaan joka ilmoitti vain iloisesti että maksaisi kyllä kaikkien ruuat.

Hideaki nyökkäili kuunnellessaan mistä kolmikko tunsi.
-Okei.., hän sanoi vain ehkä hivenen harmistuneena sillä olisihan se itsekkin ollut kiva tuntea Nigel niin pitkän ajan päästä. Hän kohotti kulmiaan kun puheeksi tuli Rosan johdosta ruoka.
-No mul on ainanki kauhee nälkä enkä kyl sano ei ilmaselle ruualle, hän totesi.

Benjamin vilkaisi ikkunasta ravintolaa ja kohotti pari milliä kulmiaan. Okei, limusiini-idea taisi olla Rosan.

"Joo, käy mulle!" Kuului Brandonin suunnalta lähes samantien. Hymy karehti miehen huulilla, eihän sitä toisten tarjoamista ruuista voinut kieltäytyä. Ewan taas vilkaisi hieman huokaisten isoveljeään ja käänsi katseensa käsiinsä, joita piti sylissään.

Nigel hymyili Rosalle ja nyökähti. Hän vilkaisi jokaista vuoronperään.
"Okei. No eiköhän sitten mennä?"

Rosa hymyili ja nousi limusiinista ensimmäisenä ulos. Hän sipaisi hiuksiaan ja sipsutteli ravintolan ovelle jääden odottelemaan muuta porukkaa. Kuitenkin pian hän livahti sisälle ja pyysi pöytää heidän seuruelleen tosin häntä vain huimasi jos olisi itse joutunut jokaisen laskemaan. Muutama satasen seteli vaihtoi omistajaa jotta tarpeeksi suuri pöytä löytyi.

Dani seurasi Rosaa ja naurahti vain tuon kertoessa huimauksestaan. Hän taputti pojan päätä kevyesti.
-Elä satuta ittees, hän tokaisi ja jäi odottelemaan että muukin porukka pääsisi sisälle ravintolaan.

Hideaki sipsutti sieltä viimeisenä sisälle ja lähti jo pöytää kohden. Hän istahti sirosti paikoilleen ja jäi katselemaan Nigelin suuntaan hivenen toiveikkaasti jos toinen tulisi hänen vierelleen istumaan.

Nicholas seurasi muita ravintolaan, katsellen tuon koreaa ja tyylikästä ulkomuotoa. Hän muisti käyneensä muutaman kerran kyseisessä ravintolassa perheensä kanssa illallisella, mutta niistä kerroista oli jo aikaa. Hän tuli tänne mielellään syömään, etenkin jos joku muu maksoi.

Marc käveli aivan Nicholasin kintereillä, silmäillen kulma kurtussa ravintolaa, sen työntekijöitä, sekä muita asiakkaita. Hänen mielessä asusti pieni pelko, ettei hän osaisi käyttäytyä näin hienostuneessa paikassa. Eihän hän varmaan ikinä ollut edes syönyt niin hienoa ruokaa, mitä täällä tarjoiltiin, paitsi ehkä joskus maistellut jotain Nicholasin luona.