Vierailut Japanin ulkopuolella

Nigel silitteli puolihuolimattomasti Hideakin niskaa siinä toisen torkkuessa ja katseli hyväntuulisena ikkunasta ulos. Pitkästä aikaa näissä tutuissa maisemissa, jotka olivat vielä jonkinmoisen muutoksen jälkeen yhä hyvin tunnistettavissa. Hän käännähti virnistämään Danin kamerallekin kerran kun tuo napsaisi hänestä ja Hideakista kuvan.

Brandon naurahti vain iloisena ja kaarteli autolla tottuneesti oikeaan suuntaan. He olivat jo päässeet aivan Anthonyn auton perään ja ajelivat siinä tyytyväisenä.

"Mä vahdin puolialastomia ihmisiä, ettei ne huku veteen", Brandon sitten kertoi sen hetkisestä työstään ja vilkaisi sivusilmällä Rosaa kun tuosta tuulahti hyvä tuoksu hänen sieraimiinsa.
"Eli oon uimavalvojana. Ihan mukavaa puuhaa se on..."

Dani nauroi Nigelin virnistäessä ja otti sitten muutaman kuvan maisemista laittaen lopulta kameran laukkuunsa. Hän sipaisi hiuksiaan ja hymyili.
-Näyttää kivalt seudult, hän kehui hymyillen.

Hideaki raotti silmiään kuullessaan Danin sanat. Hän sipaisi hiuksiana ja haukotteli.
-Ollaanko me koht perillä?, hän uteli sitten. Hän venytteli ja painoi hellän suudelman Nigelin huulille.
-Mmm~..

Rosa hymyili ja nyökkäsi.
-Kuulostaa hyvält. Ehkä mun pitää joskus tulla katsomaan, hän sanoi ja iski silmäänsä. Hän nojautui takaisin penkilleja venytteli puutuneita jalkojaan. Hetken hän vielä tuijotteli ulos ikkunasta ennen kuin käänsi katseensa Brandoniin. Hän katseli toista hetken ennen kuin vilkaisi takapenkille.
-Kai me jo tänää lähetää tutkii kaupunkii?, hän uteli.

Nigel nyökähti ja kääntyi hymyilemään Hideakille, vastaten sitten tuon suudelmaan.
"Vielä vähän matkaa täältä on", hän totesi ja kurotti sitten tönäisemään pehmeästi Brandonin käsivartta.
"Onko porukat puhunu mitään, että tuleeko ne tänään vai huomen käymään?"

Brandon kohotti tyytyväisen näköisenä kulmiaan ja vilkaisi sitten Nigeliin pikaisesti.
"Ewan sano tahtovansa nähdä sut ja Lisan, mut Ben on kaupungilla ja Shanesta ei ole tietoakaan. Joutunut varmaan taas lastenvahdiksi."

Nigel nyökkäsi ja vilkaisi sitten Rosan kautta Daniin ja Hideakiin.
"Joo, no mikäs ettei. Heitetään vaan tavarat ni voidaan lähteä kiertelemään paikkoja. Palataan vaik huomenna Lontooseenki niin päästään kunnon ihmisvilinään."

Hideaki ynisi vain ja painautui mukavemmin Nigeliä vasten.
-Kai mä saan nukkuu sun viekus?, hän uteli. Hän halusi viettää nyt mahdollisiman paljon aikaa toisen seurassa. Hän painoi silmänsä kiinni ja pysyi hetken hiljaa.
-Toivottavast sun porukoit ei haittaa et oon teillä, hän mietti ääneen.

Dani nyökkäili ja jäi taas katselemaan maisemia ikkunasta. Hänestäkin olisi kiva päästä nuorisopurukan kanssa kaupungille.

Rosa hymyili tyytyväisenä.
-Hienoo, hän sanoi ja venytteli jäseniään pitkään. Hän kaivoi laukustaan huulikiillon ja lisäsi sitä huulilleen kerroksen.
-Yh mun on pakko päästä vaihtaa vaatteita. Nää on ollu mun päällä jo melkee puol päivää, hän totesi ja soitti hotellille pyytäen sieltä jotain tuomaan yhden hänen laukuistaan autolla tänne jotta hän voisi siistiytyä ja vaihtaa vaatteet.

Nigel pujotti sormensa Hideakin hiusten sekaan.
"Ei niitä haittaa. Meillä on aina ennenkin rampannut enemmän ja vähemmän väkeä jääden yön yli. Ne on ihan tottunu siihen", hän kertoi ja Brandon naurahti jollekin hauskalle muistolle, kun heidän koko kaverilaumansa oli ollut kerralla tunkenut Nigelin kotiin pariksi yöksi.

"Ja luulitko sä, että mä päästäisin sut nukkumaan minnekään muualle kun mun viereen", Nigel lisäsi matalammalla äänellä Hideakin korvaan ja hymyillen laski sormensa Hideakin niskaa pitkin tämän olalle.

Hideaki hymyili varsinkin kuullessaan hänelle kuiskatut sanat. Hän nyökkäsi ja laski sormensa silittelemään Nigelin leukaa.
-Hyvä niin, hän sanoi ja huokaisi onnellisena. Hän sulki silmänsä hetkeksi aikaa ja nautti olotilastaan siinä toisen vierellä. Hän jäi taas katselemaan ulos ikkunasta hetkeksi aikaa.
-Sun vanhemmatvaikutti tosi mukavilta. Eikä tää Brandonkaan hullummalta vaikuta, hän sanoi naurahtaen ja töytäisi kevyesti Brandonia sieltä takapenkiltä.
-Toivottavast sun muut kaverit on yhtä mukavii, hän lisäsi.

Rosa kallisti päätään.
-Hetkonen..Miks täs autos on ratti väärällä puolella..ja me ajetaan vääräl puolel katuu?, hän kysyi asian tajuttuaan. Hän käänsi kysyvän katseensa Brandoniin.

Dani ja Hideaki vilkaisivat toisiaan suupielet nykien. Olihan Rosa välillä vähän tietämätön.

Nigel hymyili vain Hideakille ja vakuutti, että tämä tulisi pitämään hänen kavereistaan. Tai no, ainakin hän piti heistä paljon, joten toivoi myös Hideakin pitävän.

"Hei, ei saa häiritä kuskia", Brandon moitti naurahtaen Hideakin tökättyä häntä. Rosan kommentti sai hänet kuitenkin repeämään pieneen nauruun ja Nigel katseli epäuskoisen huvittuneena Rosaa takapenkiltä.
"Englannissa on vasemmanpuoleinen liikenne", Brandon sai kuitenkin sanotuksi hillittyään itsensä.
"Kuten on varmaankin myös kaikissa maissa, jotka on ollu Englannin siirtomaita."

Hideaki hymyili ja nyökkäsi Nigelin sanoille.
-No toivotaan niin, hän sanoi ja painoi päänsä takaisin Nigelin olkaa vasten vilkaisten Rosan suuntaan.

Rosa kallisti päätään sivulle.
-Miks ihmees tääl on vääränpuoleinen liikenne? Eiks se oo kauheen vaikeeta aina vaan ajaa väärällä puolella, hän kysyi kummastuneena ja vilkaisi ikkunasta ulos.
-Siirtomaissa? Miks ihmeessä Englannin maita on siiretty johonkin?, hän kysyi ja kohotti kulmiaan. Hän räpytteli silmiään ja näytti oikeasti aika tietämättömältä asian suhteen.

Dani pidätteli nauruaan siellä takapenkillä. Rosa oli vain niin ihanan naivi ja tietämätön.

Brandon vilkaisi Rosaa sekä epäuskoisena, että äärettömän huvittuneena.
"Meille oikeanpuoleinen liikenne on väärä. Mä oon aina ajanut vasemmalla ja se on kuule täällä ihan oikein", hän kertoi ja pudisti hieman päätään.

"Itseasiassa en mä tiedä. Oon aina ollu huono muistamaan Englannin historiaa", Brandon vain totesi naurahtaen. Ei hän nyt jaksanut alkaa selittämään Intiasta ja muista siirtomaista Rosalle.
Hän ei voinut estää itseään siirtämästä vapaata kättään Rosan hiuksille. Hän enemmänkin silitti niitä kuin sekoitti rastojen takia, mutta oli yhtä kuinkin tietämätön siitä, kuinka tarkka toinen saattoi hiuksistaan olla. Hän kun oli tottunut pörröttelemään kenen nyt milloinkin päätä. Toinen vain käyttäytyi nyt niin vastustamattomasti.

Rosa räpytteli silmiään ja liikahti hivenen kun toinen laski kätensä hänen hiuksiina.
-Yyyh mun kampaus menee, hän sanoi ja kumartui hivenen. Toisaalta ei häntä niin haitannut vaikka toinen hänen hiuksiaan silittelikin. Hän ristijalkansa taas sirosti ja katseli hetken aikaa Brandonia.
-Sä oot ihan komistus. Omalla tavallas, hän sanoi heleästi naurahtaen ja painoi sormensa hetkeksi aikaa toisen poskea vasten. Hän vilkaisi sitten takapenkin suuntaan.

Hideaki hymyili itsekseen ja nojaili vain silmät suljettuina Hideakiin.

Rosa käänsi katseensa ulos ikkunasta kun vauhti alkoi hidastua.
-Aletaanko me olla perillä?, hän uteli ja sipaisi hiuksiaan hivenen paremmin. Hän liikahti hivenen mukavempaan asentoon ja räpytteli taas silmiään.
-Näähän on kauheen pieniä taloja kaikki, hän kommentoi.

Brandon vilkaisi Rosaa naurahtaen ja kiitti.
"Ei me missään pikkutönöissä asuta", hän kommentoi ja joutui pysähtymään valoihin.
"Näitten jälkeen alkaa avartumaan vähän ja päästään meidän vallottamaan kaupunkiin", Brandon kertoi ja virnisti takapeilin kautta Nigelille.

"Vaikka Norwich on pienempi paikka kuin Lontoo niin ei se mikään pikkunen kylä ole", Nigel sanoi ja hänen äänensävystään kuuli, että hän alkoi innostua yhä enemmän kun he pääsivät lähemmäs määränpäätään.

Marc heräsi rivakkaan ovikellon rämpytykseen ja käytävästä kajahtaviin huutoihin. "Marc! Nyt se läskiperse ylös sängystä! Mä kyl tiiän et sä nukut - vieläkin!" Marc painoi päänsä syvälle tyynyyn, mutta kun huuto ei loppunut hänen oli pakotettava itsensä ylös ja raahauduttava ovelle.

"Älä metelöi Nicholas, jooko. Naapurit hermostuu", mies hieroi silmiään, kirkkaan auringonvalon osuessa niihin.
"Hiiteen naapurit. Mä hermostun sun uskomattomaan unirytmiin. Kuinka sä oikein voit nukkua viel tähän aikaan päivästä?" oven takana seissyt poika nipotti, tuijottaen ystäväänsä murhaavasti ja pyöritellen kädesään valtavia aurinkolaseja
"Äh, aivan sama. Vaatetta niskaan ja menoksi. Mun pitää ostaa ittelleni kamera", Nicholas selitti ja työnsi aurinkolasit silmilleen, sukien samalla geelillä sliipattuja hiuksiaan.

"Kamera siis?" Marc kysäisi ystävältään, kun hän oli saanut vaatteet ylleen ja he matkustivat jo hissillä alaspäin. "Mitä sä semmosella?" Nicholas tuhahti ja pyöräytti silmiään. "Valokuvaan tietenkin, mitäs muutakaan."

"Mä tajusin vasta vähän aikaa sitten, että se on mun oikee kutsumus, valokuvaus siis", Nicholas selitti jo innoissaan heidän astuessa alaovista kadulle ja suunnatessa parin kilometrin päässä sijaitsevaan ostoskeskukseen. Marc kuunteli Nicholasin loputonta selostusta valokuvaamisesta ja sen hienoudesta.

Rosa vilkaisi Nigeliä ja sitten Brandonia nyökäten.
-No oon mäki onneks tottunu vähän pienempiin taloihin. Meijän huvila ranskassa on vaan kaks kerroksinen kartano, hän myönsi ja kohautti olkiaan. Hän jäi taas katselemaan ulos ikkunasta ja seuraili katseellaan taloja.

Hideaki ei Nigelin innostusta ollut näkemässä tai kuulemassa koska torkahti siihen toisen kainaloon hetkiseksi. Hän tuhisi hiljaa rauhallisesti ja aina vain välillä koitti kaivautua paremmin Nigelin kainaloon.

Dani vilkaisi Hideaki ja pudisteli päätään.
-Hitsit mikä uni keko, hän sanoi naurahtaen ja venytteli jalkojaan. Hän naputteli sormillaan polviaan ja katseli maisemia.
-Aikas nättii seutuu, hän kehui.

Nigelkin naurahti ja vilkaisi Hideakia. Toinen oli niin suloisesti kaivautunut hänen kylkeensä kiinni.

Brandon ajeli vielä jonkin aikaa Anthonyn auton perässä. Ympärillä alkoi olla kolmesta viiteen kerroksisia kerrostaloja ja rivitaloja. He ajoivat suurehkon ja hienon näköisen nurmipuiston ohitse, eikä aikaakaan kun autot pysähtyivät kaksikerroksisen rivitalojonon eteen.

Anthony parkkeerasi oman autonsa heidän autotallinsa eteen ja Brandon jätti maasturinsa tien viereen.
"Selvä, perillä ollaan", Brandon huikkasi hymyillen ja sammutti auton moottorin hurisemasta.

Nigel ravisteli hellästi Hideakia.
"Me ollaan perillä nyt."

Anthony, Hayley ja Lisa hypähtivät oman autonsa kyydistä ja naisten jutustellessa iloisesti kuulumisiaan alkoi Anthony tyhjentämään matkalaukkuja takakontista.

Rosa nousi autosta ja jäi katselemaan taloa. Hän hymyili pienesti.
-Vau. Täähän on isompi ku mä aattelinkaa, hän kehui ja katseli pitkulaista taloa yllättyneenä. Ei se tietenkään yhtä iso ollut kuin hänen kotinsa.
-Mut miks täs on näin paljo ulko-ovia vierekkäin?, hän uteli sitten ja räpytteli silmiään. Rosa kun luuli että koko rivitalon pätkä oli Nigelin perheen käytössä.

Hideaki ynähti ja hieroi silmiäämn. Hän kapusi Danin perässä autosta ulos ja jäi katselemaan ympärilleen hetkeksi aikaa.
-Nätti paikka, hän sanoi hymyillen ja tajuamatta että Nigelin vanhemmat siinä vieressä olivat hän suukotti toista hellästi.

Dani ihasteli taloa ja napsi taas valokuvia saaden yhden onnistuneen Rosasta sekä suloisen kuvan missä Hideaki ja Nigel juuri suutelivat.

Brandon oli mennyt auttamaan Anthonya jälleen laukkujen kanssa, mutta kuuli hyvin Rosan kommentin. Nauru purkautui jälleen miehen huulilta ja hän katsahti Rosaa silmät tuikkien.
"Tää on rivitalo. Jokainen ulko-ovi vie eri asuntoon", hän valaisi nuorempaa ja laski yhden Lisan laukun maahan.

Nigel unohti vanhempiensa läsnäolon kun Hideakin huulet koskettivat häntä. Hän vain vastasi hymyillen suudelmaan takaisin.

Lisa huomasi veljensä ja Hideakin suutelut ja pyöräytti vain kyllästyneenä silmiään, hakien sitten yhden oman laukkunsa, lähtien kuskaamaan sitä sisälle.
Hayley kohotti kysyvänä kulmiaan Lisan kyllästyneelle ilmeelle ja käänsi kasvonsa kohti Nigeliä. Hetken nainen tuijotteli ilmeettömänä kahden nuoren miehen suutelemista, kunnes leveä hymy kohosi hänen kasvoilleen.

Hayley ei kuitenkaan ehtinyt huudahtaa innoissaan poikansa poikaystävästä kun naapuriasunnon ovi kolahti auki. Saman ruskeat hiukset, tosin vain rutkasti pidemmät, kuin Brandonilla omaava poika hölkkäsi iloisesti hymyillen vastasaapuneiden luokse.

"Nigel!" Ewan huudahti, hypähtäessään kahta pihaa erottavan aidan ylitse ja sai Nigelin irrottautumaan Hideakista. Ewan kiiruhti Nigelin luokse, halaten tuota voimalla. Nigel nauroi pehmeästi ja kietaisi kätensä hurjan hoikan pojan ympärille vastaten halaukseen.
"Moi vaan sullekin."

Rosa käänsi katseensa Brandoniin ja kallisti päätään sivulle.
-Ritalo?, hän toisti kummastuneena ja räpytteli silmiään. Hän nyrpisti nenäänsä hivenen ja jäi katselemaan sellaista yhden talonm kohtaa joka vaikutti kauhean pieneltä.
-Mun vaatekaapiki on isompi ku tää, hän totesi itsekseen tietämättä kuuliko kukaan. Hänen katseensa kuitenkin kääntyi pitkään valkoiseen limusiiniin joka valui siihen talon eteen keräten melkoisesti huomiota ohikulkijoilta. Rosa odotti että ajaja tulisi avaamaan hänelle oven ennen kuin hävisi autoon kaivelemaan tavaroitaan. Hetken päästä hän ilmestyi sieltä käsivarrellaan uusi asukokonaisuus ja paperinen pussi joka kätki sisälleen kengät ja meikki pussin.

Hideaki säpsähti kun kuuli Nigelin nimen jonkun tuntemattoman huulilta. Pian hänestä irrotauduttiinkin ja hän jäi katselemaan poikaa joka siihen oli kipitellyt. Hän laski kädet lanteilleen hetkeksi ja kallisti päätään vilkaisten Nigeliä. Hivenen odottelevasti hän katseli toista ja oletti että heidät esiteltäisiin jossain vaiheessa.

Ewan rutisti Nigelia vielä hetken aikaa, kunnes lopulta päästi toisesta irti.
"Moi", hän sanoi sitten leveästi hymyillen, yhä silmät tiiviisti itseään vanhemmassa miehessä.

Nigel vastasi Ewanin hymyyn lähes yhtä leveällä hymyllä. Ewan oli hänelle kuin pikkuveli. Olihan hän tuntenut pojan lähes tuon koko ikänsä ajan ja viettänyt useat päivänsä Brandonin ja Ewanin seurassa.

Brandon lampsi muiden luo ja kietaisi oikean kätensä pikkuveljensä kapeiden harteiden ympärille.
"Heti ahdistelemassa, vai?" Hän kyseli virnuillen, saaden Ewanin iloiset kasvot punehtumaan hieman.
"En mä mitään ahdistele!" Ewan mutisi Brandonille, vilkaisten veljeään kulmiensa alta.

Nigel huomasi sivusilmästä Hideakin odottavan olemuksen ja tajusi esitellä vastailmestyneen pojan.
"Ewan, tässä on Hideaki. Mun kaveri Japanista. Hideaki, Ewan. Brandonin pikkuveli", hän esitteli nuoremmat toisilleen.

Ewan käänsi katseensa Hideakiin ja ilo hiipui hivenen, mutta lähes huomaamattomasti, hänen kasvoillaan.
"Mukava tavata", hän kuitenkin sanoi ja ojensi kätensä.

Hideaki seurasi vain muita siitä sivusta hiljaisena kunnes hänet esiteltiin. Hän hymyili Ewanille kevyesti ja kätteli tuota kohteliaasti.
-Moi. Täs on mun kaverit Rosa ja Dani, hän vielä esitteli kaksikon ja Rosa vilkutti nätisti hymyillen ja Dani tarjosi kätensä myös käteltäväksi. Hidaki vilkaisi Nigeliä hivenen kysyen. Oliko tuolla ollut jotain juttua tämän Ewanin kanssa..

Rosa naputteli jalkaansa hetken aikaa maahan.
-Pääsisinkö mä jonnekkin missä voisin vaihtaa vaatteet?,hän uteli sitten kohteliaasti ja nyökäytti päätään taloa kohden.
-Hmmh niinku vaikka teidän vierashuoneeseen tai kenties virkistäytymis huoneeseen, hän jatkoi kysymystään ja katseli Nigeliä ottaen muutaman askeleen kohti taloa ja sen ovea.

Ewan moikkasi myös Rosaa ja vastasi Danin kättelyyn.

"Meinaatteko jäädä siihen pihalle, vai tuletteko sisälle?" Hayley huuteli pojille hymyillen ulko-ovelta. Hän viittilöi heitä sitten sisälle päin ja meni jo itse edeltä. Anthony hääräili vielä jotain autonsa luona, mutta paukautti sitten sen oven kiinni ja lähti vaimonsa perään sisälle.

Nigel huomasi Hideakin katseen ja kohotti vain kysyvästi kulmiaan, vilkaisten sitten äitinsä perään.
"Okei, eiköhän mennä. Äiti varmaan keksii laittaa jotain purtavaa ja juotavaa esille", hän kehotti ja lähti etunenässä kulkemaan ovelle.
"Sä voit vaihtaa vaatteitas mun huoneessa, jos kelpaa", Nigel ehdotti Rosalle hymyillen ja johdatti muut sisälle.
"Mä näytän missä se on", hän sitten lisäsi ja lähti näyttämään Rosalle hänen huoneensa sijaintia, mikä oli asunnon toisessa kerroksessa.

Brandon ja Ewankin tulivat muiden mukana sisälle.
"Haluatteko te jotain juotavaa tai syötävää?" Hayley kysyi pian Nigelin arvaaman kysymyksen keittiöstä.

Dani kipitteli ensimmäisenä sisälle ja katseli ympärilleen hymyillen. Hän vilkaisi Rosaajoka lähti Nigelin perään yläkertaan. Poika käänsi sitten katseensa perheen äitiin.
-No jos jotai juotavaa sais ni ois kiva, hän sanoi hymyillen pienesti ja nyökäytti päätään. Hän katseli taas hetken ympärilleen.
-Teil on tosi nätti koti, poika kehui kohteliaasti.

Rosa katseli ympärilleen hetken aikaa Nigelin huoneessa mutta nyökkäsi vain ja laski tavarat käsistään sängylle. Hän odotti että Nigel poistu huoneesta ennen kuin alkoi vaihtamaan vaatteitaan.

Hideaki vilkaisi Dania ja sitten yläkerran suuntaan.
-Mäkin voisin jotain juotavaa ottaa, hän sanoi hymyillen pienesti. Hän sipaisi hiuksiaan ja mietti pitäisikö hänenkin vaihtaa vaatteet ennen kaupungille lähtemistä.

Hayley hymyili Danille ja kiitti, alkaen sitten nostamaan heidän vitivalkoisesta jääkaapistaan erilaisia juomia jääteestä limuihin ja vesikannuun. Hän vilkaisi sitten poikia takanaan ja pureskeli miettivän näköisenä huultansa.

Anthony huomasi Hayley epäröinnit ja naurahti vain.
"No anna nyt poikien ottaa jos ne haluaa", hän vain tokaisi ja otti vaimonsa ohitse itselleen kylmän oluttölkin. Hayley huokaisi ja nosti muutaman tölkin oluttakin esille, joista Brandon nappasi itselleen heti yhden.

Ewan tyytyi vain kaatamaan itselleen lasillisen jääkylmää vettä ja istahti sitten hiljaisena ruokapöydän ääressä olevalle modernin näköiselle tuolille.

Nigel oli saanut Rosan vietyä huoneeseensa ja palasi itse alakertaan. Hänkin heti keittiöön päästyään nappasi Brandonin tarjoaman oluttölkin saaden äidiltään hieman huolestuneen katseen osakseen. Nigel siirtyi istumaan pöydän kulmalle ja höpisi jotain Brandonin ja Ewanin kanssa.

Hayley kaatoi hitaasti itselleen lasillisen jääteetä ja katseli vuoronperään poikaansa ja tuon Japanin tuttavuutta. Hän siirtyi sitten hienovaraisesti lähemmäs Hideakia ja jäi katselemaan hymyillen Nigelia.
"Oletteko te kauankin seurustellu Nigelin kanssa?" Hän kysyi yhtä huolettomasti kuin olisi säästä puhunut.

Hideaki kaatoi itselleen lasillisen jäätettä ja hörpiskeli sitä hymyillen. Hän ei edes huomannut Nigelin äidin hivuttautumista kunnes tuo oli aivan siinä vierellä ja kysyi kysymyksensä. Hetken aikaa hän oli melkein tukehtua jääteehensä ja joutuikin yskimään jonkun aikaa. Hän sai kuitenkin muutaman reippaan selän taputtelun Danilta jotka auttoivat. Dani kuitenkin sitten luikki ottamaan limua itselleen.

-Ömm tota. No siis. Ei me varsinaisesti seurustella..Mut me ollaan tunnettu kyl jo jonku aikaa, hän koitti selittää asian mahdollisimman sievän kuuloisesti. Eihän sitä toisen äidille voinut sanoa että hänellä oli mies italiassa ja Nigel oli vain saavuttamaton unelma. Hän sipaisi hiuksiaan kevyesti ja vilkaisi hivenen pahoittelevasti Hayleyta.

"Hm?" Hayley katsahti Hideakia silmiään räpytellen ja jäi nyt katselemaan toista.
"Kyllä te musta näytitte aika toisiinne kiintyneiltä tuolla ulkona", hän vihjasi ja hymyili kevyesti.
"Ei sun tarvi peitellä mitään. Mä olen vaan ilonen jos mun poikani on jonkun itselleen löytänyt."

Lisa astahti yläkerrasta portaita pitkin alas ja huomatessaan Ewanin hymyili tuolle.
"Ewan, moi", hän moikkasi kiiruhtaen halaamaan hentoa poikaa. "Sulla on hiukset kasvanu. Söpöä", hän sanoi naureskellen ja virnisti ilkikurisesti Ewanille.

Ewan naurahti, hieman taas kasvoilleen väriä saaneena ja vilkaisi Nigelia, joka oli jäänyt Brandonin kanssa pohtimaan missä kaikkialla he kävisivät Hideakin, Rosan ja Danin kanssa.

Hideaki naurahti vain hermostuneesti ja kohautti olkiaan.
-No kiva jos sä hyväksyt mut, hän sanoi ja pörrötti hiuksiaan ennen kuin hipsi Nigelin luokse turvaan. Hän kuiskasi tuolle mitä he olivat toisen äidin kanssa juteleet ja jäi sitten miettimään kauanko Rosalla mahtaisi kestää.

Pian Rosa pelmahtikin uudessa vaatetuksessaan ja meikessään entistä nätimpänä alakertaan. Hän hymyili pienesti ja kävi hakemassa itselleen juotavaa kiittäen kiltisti.
-Lähetäänkö?, hän uteli sitten odottaen selvästi sitä että pääsisi kaupungille.

-Voidaan mennä mun limusiinilla ja voin sitten lähettää sen heittämään teidät kotiin, hän sanoi ja nyökäytti ennen kuin vilkaisi ulos päin jossalimusiini vielä odotteli.