Osa#3

Zen sai lopulta ruoan kuntoon ja vei sen pöytään tarjolle. Hän asetti lautaset ja ruokailuvälineet istuutuen Johnin viereen.

John otti ruokaa lautaselleen ja aloitti heti syömään. Hän ei ollut vielä koko päivänä syönyt mitään, joten oli nyt nälkäinen.

Zen lappasi ruokaa Johnin jälkeen lautaselleen ja alkoi syömään. Hän oli vähintään yhtä nälkäinen kuin John.

John oli syönyt hetkessä. Hän vei astiat tiskikoneeseen ja istui takaisin pöydän ääreen.

Zen nousi tuoliltaan syötyään ja vei astiat myös astianpesukoneeseen. Mies vilkaisi ulos ikkunasta ja sitten Johniin. -Odotetaanko että tuo sade lakkaa ennen kun lähdetään?

-Joo, John vastasi ja katseli ulos ikkunsta.

Zen nyökkäsi, vaikka tiesikin ettei John sitä huomannut. Mies tyhjensi ruokapöydästä kaikken ylimääräisen ja paineli nokosille makkariin. Hänen päätään oli alkanut taas särkeä.

-Hyvä että maistuu, Haru sanoi hymyillen.

Chojiro hymyili hiukan takaisin ja joi taas hiukan kuumaa nestettä laskien sen sitten syliinsä, käsiensä väliin.

-Koska sulla alkaa ne työt, Haru kysyi.

-Huomenna... yhdentoista maissa päivällä, Chojiro sanoi nojaten sohvan selkänojaan.

-Kuinka pitkä työpäivä sulla on, Haru kysyi.

-En tarkalleen tiedä. Ehkä kolmeen tai neljään asti, Chojiro sanoi vilkaisten Harua. Hän joutuisi erota tuosta noin viideksi tunniksi. Sekin tuntui jo nyt pitkältä ajalta.

-Tulee vähän yksinäistä sitten kun mulla on ilta vuoro niin nähdään toisiamme ohimmennen ku sä tuut töistä niin mä lähen töihin, Haru sanoi hymähtäen.

Chojiro hymähti hiljaa ja käänsi katseensa kelloon. Heille jäisi vain aamut ja yöt yhteiseksi ajaksi. Sekä ne hetket kun hän tulisi töistä ja Haru ei olisi ehtinyt vielä lähteä.

Haru hymyili pienesti ja katseli Chojiroa.
-Pitää sitten viettää ne ajat mitä on ni tiiviisti yhdessä, hän sanoi.

Chojiro nyökkäsi kääntäen katseensa takaisin Haruun.

Haru meni lähemmäs Chojiroa ja huokaisi.
-Ja onhan meillä viikonloput, hän sanoi.

-Niin.. onneksi, Chojiro sanoi pieni hymy huulillaan.

Haru suukotti Chojiroa poskelle ja hymyili.
-Voidaan vaan makoilla alastomina sängyssä kaksi päivää putkeen, hän sanoi.

Chojiron mieleen putkahti heti kuva näkymästä ja hän ei voinut olla naurahtamatta. Hän suukotti Harua pikaisesti.

Haru katseli Chojiroa.
-Kuulostaako hyvältä, hän kysyi.

-Pieniä lisäyksiä väliin ja viikonloppu suunnitelma on täydellinen, Chojiro sanoi voimatta taas olla naurahtamatta. Mies vääntäytyi ylös sohvan käsinojalta venytellen vähän.

-Jospa toteutettais se nyt, Haru sanoi hymyillen.

Chojiro vilkaisi Haruun. -Nytkö?