Osa#1

Haru hautasi kasvot käsiinsä ja nyyhkytti hiljaa. Miksi tämä oli niin vaikeaa?

Chojiro katsoi junaa joka alkoi vähitellen hiljentää vauhtiaan. Hän nosti laukkuaan hieman ja vilkaisi Harua. Hänen sydäntään raasti nähdä toinen noin surkeana hänen vuokseen.

Haru yritti kerätä itseään. Eihän hän ollut edes tuntenut Chojiroa pitkään. Haru ei nostanut katsettaan vaan piti kasvojaan piilotettuna yhä käsiensä alla.

Chojiro huokaisi hiljaa ja vilkaisi junaan joka nyt pysähtyi asemalle ja muutama ihminen tuli sieltä. Hän käveli hitaasti ja hiukan epävarmana junan luo ja kääntyi katsomaan ovelta vielä Harua.

Haru ei nostanut vieläkään katsettaan ja nyyhkytti yhä.

Chojiro puri huultaan ja vilkaisi junaa. Lähtisikö vai jäisikö? Mies ei tiennyt mitä tehdä. Täällä hän vain olisi Harun tiellä ja satuttaisi tuota. Ei hän tahtonut sitä. Chojiro astui junaan.

Haru kohotti katseensa juuri nähdäkseen Chojiron astuvan junaan. Miksi miehen piti lähteä, Haru ei voinut käsittää.

Chojiro laski laukun junan lattialle, puristi sen hihnaa silti. Hän vilkaisi vielä auki olevasta ovesta Harua. Hän hymyili haikeana ja nosti hieman kättään huomatessa ovien sulkeutuvan.

Haruun iski täysi paniikki. Hän ponnahti jaloilleen ja lähti kohti junaa.

Chojiro hämmentyi hiukan yhtäkkistä Harun reaktiota. Joku mies tyrkkäsi jalkansa oven väliin ennen sen sulkeutumista.

Haru livahti junaan juuri ja juuri. Hän kiitti miestä ja katsahti sitten tavaroitaan jotka jäivät laiturille. Haru kääntyi lopulta Chojiroon päin.
-En voinut antaa sun lähteä, hän sanoi.

Chojiro katsoi hämmentyneenä Harua. -Mutta... sun tavarat..

Haru katsoi Chojiroa pitkään.
-Sä olet tärkeämpi, hän sanoi hymyillen.

Chojiro oli aivan liian hämmentynyt tekemään mitään. Oliko Haru aivan sekaisin?

-Voin jäädä seuraavalla asemalla jos et halua mua mukaan...mutta en voinut vaan antaa sun mennä, Haru sanoi ja tutkaili Chojiroa.

Chojiro vilkaisi Harun takana olevaa miestä, sitä joka oli pitänyt ovea auki. Hän laski katseensa taas Haruun. -Ei sun tarvitse... jos et halua, hän sai sanottua.

Haru vilkaisi takana seisovaa miestä joka kuunteli heidän keskusteluaan.
-En halua mennä takaisin ei mulla ole siellä mitään, hän sanoi ja hievahti lähemmäs Chojiroa.

Chojiro tunsi olonsa hiukan ahdistavaksi, mutta hymyili silti hiukan. -Mennään istumaan, hän sanoi nopeasti ja livahti ovesta laukku mukana matkustajapuolelle.

Meen kattomaan täydellisiä naisia o/

Haru tuli Chojiron perässä ja istahti miehen viereen.
-Jos et halua minua mukaan niin sano vaan...kyllä mä kestän, hän sanoi.

Okei

-Voit sä tulla mukaan, jos vaan haluat, Chojiro sanoi ja siirteli laukkuaan hiukan jaloillaan. Hän vilkaisi ikkunaan, vieläkin satoi vettä.

-Ootko ihan varma, Haru kysyi.

Chojiro vilkaisi Harua ja hymyili tuolle hiukan. -Kyllä, hän sanoi ja käänsi katseensa taas ikkunaan. Matka tulisi kestämään kauan, olihan se mukavaa että oli seuraa. Häntä mietitytti vain viihtyisikö Haru hänen luonaan, maalla.

Haru hymyili ja nojasi päätään Chojiron hartiaan. Hän sulki silmänsä ja nukahti samassa silmän räpäyksessä.

Chojiro vilkaisi Harua tuntiessaan tuon pään olallaan. Hän katsoi miestä hetken, jonka jälkeen katseli taas ohi viliseviä maisemia.

Haru havahtui hereille tuokiota myöhemmin ja katseli ikkunasta ulos maisemia.