Osa#1

"Mmh... voisi olla ihan hyvä idea", Nigel mumisi Hideakin näykkiessä hänen korvanlehteään. Hän ei kuitenkaan tehnyt liikettäkään mihinkään suuntaan vaan seisoi siinä paikoillaan, kädet jämähtäneenä vahvoina Hideakin lantion ympärille kiedottuina.
Joku koputti parvekkeen lasiseen oveen asunnon sisäpuolelta.
"Hei, pääsiskö sinne polttamaan jossain välissä?" Kuului jonkun naisen ärsyyntyneemmän puoleinen ranskan kieli lasin takaa. Tähän Nigel ei reagoinut mitenkään, hengitteli vain silmät suljettuina Hideakin tuttua tuoksua ja nautiskeli huulista ihollaan.

Hideaki naurahti ja vetäytyi hivenen kauemmas katsellen Nigeliä silmiin. "Kuinka paljon sä olet oikeen juonut?", hän uteli ja kallisti päätään sivulle. Hänen katseensa kuitenkin kiinnittyi lasiseen oveen kun sieltä kuului koputus. "Nigel", hän kuiskasi ja vetäytyi kauemmas. Eihän se ollut kovinkaan hyvä jos heidät nähtäisiin yhdessä sillä toinen oli menossa naimisiin. Toisaalta sekunti sekunnilta se vaikutti vaikeammalta muistaa. Hän sipaisi hellästi miehen poskea ja jäi katselemaan toista silmiin. "Pitäiskö meidän päästää muutki tupakalle?", hän uteli ja otti askeleen avaten oven. "Sori. Pääset just", hän sanoi ja kääntyi Nigelin puoleen jääden pitämään toiselle ovea auki.

Nigel tuhahti hymy huulillaan Hideakin kysymykselle, mutta jätti vastaamatta aivan tarkoituksella. Mitä hän nyt olisi ryhtynyt laskemaan tyhjentämiään laseja omissa polttareissaan. Hän käänsi laiskasti kasvonsa parvekkeen ovea kohti ja katseli sen takana olevaa naista hetken aikaa.
"Joo, ilman muuta", Nigel totesi katse lasittuneena naisen silmiin, joista heijastui selvä hämmennys. Pieni virne kohosi Nigelin huulille hänen astuessaan ovesta takaisin sisälle ja hän nappasi otteen Hideakin ranteesta.
"Eiköhän lähetä", hän kumartui kuiskaamaan Hideakin korvaan virneen yhä leikkiessä hänen huulillaan ja katse jokseenkin haastavana naiseen kohdistuneena. Hän lähti kulkemaan ihmisten ohitse kohti ulko-ovea Hideakin ranteesta yhä kiinni pitäen.
Parvekkeen ovelle jäänyt nainen tuijotti miesten perään hetken aikaa kunnes oivallus levisi hänen kasvoilleen, heti kintereillään järkytys, hänen tajutessaan Nigelin olevan toinen huomisen häiden aviomiehistä. Sanattomana hän astui parvekkeelle, sulki oven perässään ja loi katseensa alas kadulle odottaen vahvistusta päätelmilleen.

Hideaki loi myös katseen naiseen, muttei kiinnittänyt toiseen sen kummemmin huomiota. Hänelle oli se ja sama sinällään kuka heidät oli nähnyt sillä eihän Nigel vielä ollut naimisissa. Niin moni mies kuitenkin sortui viimeisenä vapaana iltanaan. Hän kiljahti yllättyneenä kun Nigel nappasi hänen ranteestaan kiinni mutta seurasi toista kuitenkin kiltisti asunnosta ulos rappukäytävään. Hymyillen hän sujautti kätensä toisen käteen ja asteli rappuja alas. Päästyään ulkoilmaan hän sytytti uuden tupakan huulilleen ja otti siitä pitkät sauhut. "Mun kämppä on ihan tossa muutaman kortteli päässä", hän sanoi ja irrotti otteensa Nigelistä. Hideaki hypähti muutaman askeleen eteenpäin naurahtaen ja kallisti päätään sivulle kääntyen katsomaan toista ja käveli takaperin. Hän vei savukkeen huulilleen eikä edes jaksanut katsella ylöspäin lähtiessään astelemaan kohti asuntoaan kohti jääden kuitenkin odottamaan että Nigel saisi hänet kiinni.

Nigel naureskeli kevyesti ja otti muutaman harppausaskeleen päästäkseen Hideakin vierelle. Hän pujautti toisen kätensä miehen kyljen poikki alaselälle ja siitä shortsien takataskuun kävellessään katua pitkin mielissään hymyillen.
"Asuthan sä yksin?" Nigel kysyi matalalla äänellä Hideakilta huulet tämän korvanlehdelle hennon suukon antaen. Ei tulisi kuuloonkaan, että joku pöllähtäisi heidän silmilleen tämän yön aikana.
Kadun yläpuolella parvekkeella oleva nainen katseli hiljaisena miesten perään ja sytytti tupakkansa, laskien sen huulilleen.

Hideaki käänsi katseensa Nigeliin ja sipaisi miehen leukaa. "Eiku asun kolmen upeen uroksen kanssa", hän kiusoitteli ja näytti kieltään. Hän pysähtyi sitten painamaan suudelman miehen huulille. "Kahestaan saadaan olla koko pitkä yö", hän lupasi ja asteli eteenpäin autioita katuja. Hän vilkaisi nopeasti olkansa ylitse ja ylitti sitten tien johdattaen miestä mukanaan. Lopulta he saapuivat valkoisen kerrostalon eteen. Talo oli hieno vanha kivitalo. Nuorukainen avasi heille oven porraskäytävään ja hymyili hellästi. Hän otti Nigeliä kädestä kiinni ja johdatti toisen rappuja pitkin kolmanteen kerrokseen. Hän valitsi oman ovensa ja avasi sen avaimellaan. Hänen asuntonsa oli hieno sisältä, joskin ei sisustukseltaan. Asunnon keskellä seisoi metallinen sänky ja se olikin ainoa huonekalu mitä asunnosta löytyi. Ikkunoiden edessä olivat valkoiset verhot ja muuten asunnossa oli vain noin kymmen kunta Luis vuittonin erikokoista matka arkkua. Hideaki sujautti kengät jalastaan ja kääntyi ympäri. "Kuten sanottu muutin vasta äskettäin", hän pahoitteli asumisjärjestelyään. No onneksi tärkein, eli sänky löytyi.

Nigel nyrpisti paheksuvasti nenäänsä mennen Hideakin leikkiin mukaan. Vaikkei hän haluaisi sitä myöntääkään, suli miehen suu kuitenkin kevyeen, tyytyväiseen hymyyn Hideakin suukottaessa häntä jälleen uudemman kerran.
"Parasta saadakin", hän tokaisi ja töyttäisi hellästi Hideakia kiepauttaen sitten kätensä takaisin nuoremman ympärille.
Heidän saapuessa perille valkoisen kerrostalon edustalle Nigel antoi katseensa kiertää rakennuksen ulkomuodossa. Hän vilkaisi Hideakia ja kostutti huuliaan astuen sisälle kerrostalon rappukäytävään. Hän seurasi äänettömänä Hideakia tämän asunnolle ja sulki sen oven visusti perässään kiinni.
Nigelin katse vaelteli ympäri asuntoa, josta huomasi selkeästi, ettei Hideaki ollut tosiaan kauaa vielä tällä paikallaan viipynyt. Hänen katseensa siirtyivät lopulta huoneen keskellä sijaitsevaan sänkyyn. Kevyt virne nousi nuoren miehen huulille.
"Sisustusta ehtii ajattelemaan myöhemminkin", hän hyrisi matalalla äänellä ja kietoi kätensä Hideakin ympärille takaapäin. Nigel laski huulensa jättämään kevyitä suukkoja Hideakin kaulan kaarta pitkin ja potkaisi siinä sivussa kenkänsä jaloistaan tasapaino hienoiseti horjahdellen.

Hideaki sipaisi hiuksiaan ja vilkaisi olkansa ylitse Nigeliä kun toinen kietoi kätensä hänen ympärille. Hän painautui mieluusti miestä vasten ja jäi katselemaan sivusilmällä toista. Nuorukainen ei, kuitenkaan viitsinyt vastata sanoihin vain nyökkäsi vain nauttien kaikesta huomiosta jonka toinen hänelle antoi. Hän hymisi hiljaa mutta lopulta kääntyi siinä toisen syleilyssä ympäri jotta pääsi painamaan muutaman pitkän suudelman Nigelin huulille. Hän sipaisi nenällään miehen leukaa ja lähti kevyin askelin peruuttamaan taaksepäin vetäen toista mukanaan kohti sänkyä. Paljoa väisteltävää ei onneksi ollut vaan he pääsivät ilman kolhuja sängyn luokse. Hideaki vei kätensä seuraavaksi Nigelin paidankulmalle ja veti sitä ylöspäin. Hän laski kätensä vasten miehen ihoa ja liu'utti käsiään paidan sisällä ylemmäs nauttien lämpimästä ihosta sormiensa alla. Hän oli elämässään tähän mennessä jo ollut sängyssä monen eri miehen kanssa mutta silti aina Nigelin kanssa kaikki tuntui vain jotenkin paremmalta. Hän ei kuitenkaan olisi kovin äkkiä ilmaissut tätä ääneen saati sitten alkanut miettimään mistä moinen tunne johtui.