Osa#1

Pörr.

"Yy, kaa, koo!" Kuului huuto puisen kahvipöydän toiselta puolelta ja samassa kaksi kättä tarttuivat edessään oleviin suuriin olutlaseihin, ryhtyen kumoamaan niiden sisältöä parin nuoren miehen kurkuista alas. Olutta lensi hieman ohikin siinä ryminässä, mutta se ei ketään tuntunut haittaavan.
Nigel, hän, jonka viimeistä poikamiespäivää tänään juhlistettiin, nauroi sohvan nurkassa oma lasillisensa kädessään uhkaavasti heiluen. Hänelle nämä eivät oikeastaan olleet normaalia kummemmat juhlat. Naimisiin meno kun ei hänelle oikein mitään merkinnyt. Jos Marcelin vanhemmat siitä jaksoivat kaakattaa joka ikinen kerta niin miksei vain sovita päivämäärää häille ja saada se sillä ohi. Tällä menetelmällä hän oli nyt tässä pisteessä: menossa huomenna naimisiin.
Ensimmäisenä oluensa juonut löi lasinsa pöytään ja päästi voimakkaan huudon voiton merkiksi. Nigel potkaisi kaveriaan kevyesti kylkeen, saaden tämän kellahtamaan kesken huutonsa kumoon toisen kaverinsa päälle, joka yritti vielä juoda oluttaan loppuun mahdollisimman nopeasti. Lopputulos ei ollut kaunis, mistä Nigel sai jälleen vain uuden naurunremakan. Hän joutui kuitenkin pian nousemaan sohvalta ylös ja lähtemään kaveriaan pakoon, ellei halunnut joutua leikkimukiloinnin kohteeksi.
Nigel naureskeli itsekseen, otti huikan juomastaan ja käveleksi keittiöön ihmismassan joukossa. Hän ei ollut huomannutkaan, että tänne oli tullut jossain välissä näin paljon ihmisiä.

Hideaki asteli pitkin katuja ja kaivoi puhelimensa tarkistaakseen vielä osoitteen. Hän oli ollut kaupungissa vain vähän aikaa ja muutama hänen tuttunsa oli kutsunut hänet jonkun heidän kaverin polttareihin. Hän oli epäröinyt hetken mutta lopulta päättänyt lähteä illan viettoon mukaan. Hän oli kuitenkin hivenen myöhässä sillä paikka oli melkein toisella puolella kaupunkia. Harvemmin sitä kuitenkaan mitään menetti juhlien alussa. Hän pysähtyi oikea talon eteen ja avattuaan rappukäytävän oven saattoi jo kuulla mekastusta. Hetkeksi hän jäi peilailemaan itseään rappukäytävän kokovartalo peilistä. Ylleen nuorukainen oli valinnut puoleen reiteen asti yltävät mustat shortsit ja sen kanssa hänellä oli turkoosi silkistä tehty toppi joka oli malliltaan löysä ja ylettyi lantiolle saakka. Jaloissa hänellä oli vain toppiin kanssa samaa sävyä olevat turkoosit lyhytvartiset tennarit. Hänen hiuksensa olivat kauniisti suoristetut ja kasvoilla oli kevyt meikki.

Hän asteli portaat ylös kunnes tuli oikealle ovelle ja astui avonaisesta ovesta sisään päättäne vetää sen perässään kiinni. Hän loi katseen ympärilleen ja hymähti kun paikka tuntui olevan täynnä. Pian hänen tuttunsa Leo kuitenkin tunnisti hänet. "Hideaki! Peremmälle vaan", mies huudahti ja tuli häntä eteiseen vastaan.

Nigel laski lasinsa keittiön pöytätasolle kumartuen kaivelemaan jääkaapista kylmän olutpullon. Juomia oli nosteltu esille ympäri keittiötä ja itseasiassa vähän ympäri koko asuntoa, mutta Nigelillehän ei kelvannut mikään huoneenlämmössä seissyt juoma. Hän napsautti korkin auki ja kippasi pullon sisällön lasiinsa, ottaen siitä samantien hörpyn.
Tyytyväisenä hymyillen Nigel talsi takaisin olohuoneen puolelle, missä hänen alkuperäinen polttariseurueensa piti mukavaa meteliä koittaessaan laulaa mukana stereoista kuuluvaan musiikkiin.
"Nigel, vedä ilmakitara!" Tyler, yksi Nigelin englantilaisista kavereista huudahti napaten häneltä hänen lasinsa, tyhjentäen sen sisältöä myös hieman omaan kurkkuunsa.
Nigel virnisti ja hyppäsi vetämään oikein hienoa ilmakitarasooloa sohvan päälle saadan hurjat suosionosoitukset ympäröiviltä kavereiltaan. Syvien kumarrusten myötä hän kaappasi naureskellen oluensa takaisin, saaden typerän pienen tahran juomasta valkoiselle hihattomalleen.

Hideaki hymyili tuttavalleen ja asteli peremmälle luoden nopean katseen ympärilleen. Hän nyrpisti nenäänsä hivenen ja seurasi muita keittiöön. Kauheasti kainostelematta hän avasi jääkaapin ja katseli sen sisältöä hetken aikaa. Hän nappasi yhden lasisen pullon siideriä ja avasi sen kääntyen sitten olohuoneen puoleen mistä kuului eniten melua. Hän astelikin juuri parahiksi olohuoneen ovensuuhun kun eräs miehistä hypähti sohvalle soittamaan ilmakitaraa. Hänen silmänsä siristyivät hetkeksi aikaa ja sitten suurenivat. Ei voinut olla totta. Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytyivät kun hänen tuttunsa ilmoitti että sohvalla seisova oli tuleva sulhanen. Hideaki kohotti pullon huulilleen ja jäi sulattelemaan ajatusta. Hänen täytyi myöntää että kolme vuotta sitten kun he olivat toisensa hyvästelleet Englannissa niin hän ei ollut ajatellut että he enää ikinä tapaisivat. Nuorukaisen kaunis puoleensa vetävä ulkonäkö keräsi kuitenkin pian huomiota ja jotkut kyselivät kuka nuorukainen oli.

"Mahtavaa, Nigel. Sun kitarataidot on vieläkin kunnossa", eräs toinen Nigelin kavereista kiusoitteli.
"Haa haa, kiitos paljon", Nigel vastasi kuivasti, mutta virne oli yhä kasvoilla.
"Voisin soittaa ihan sitä itse kitaraakin, mutta tää ihana kullannuppumme tässä ei ole vieläkään korjauttanut sitä", huomautti Nigel napaten pörröpäisen ja pienikokoisen ranskalaisen kaverinsa kainaloonsa ja sekoitti hänen hiuksensa totaalisesti. Hän tiesi, ettei toinen pitänyt siitä lainkaan. Hänen ihmetyksekseen vastalauseita ei kuitenkaan kuulunut, vaan sen sijaan hänen uhrinsa päästi vihellyksen ilmoilleen, katse suunnattuna keittiötä kohti.
"Voi Adam pieni, taasko sä löysit jonkun nam-", Nigelin sanat pysähtyivät siihen paikkaan hänen katseensa lukittautuessa Hideakiin.

Huoneen stereoista lähti juuri hidas kappale soimaan ja se sai Hideakin hymähtämään. Tämä oli melkein kuin suoraan jostain romanttisesta elokuvasta. Hän tuijotti Nigeliä takaisin suoraan silmiin ja hetken tuntui kuin he eivät ikinä olisi olleet erossa. Nuorukaisen täytyi kuitenkin henkisesti pamauttaa itseään ja muistuttaa että viime kerrasta oli kolme vuotta. Kaiken päälle Nigel oli menossa naimisiin. Hän painoi lopulta katseensa pois eikä hetkeen tiennyt mitä tehdä. Tällaisia hetkiä hänellä oli harvoin sillä hän oli yleensä niin päättäväinen. Hideaki kohotti katseensa uudelleen Nigeliin ja huomasi että moni katseli hiljentynyttä miestä kummastuneena. Lopulta hän loi hymyn heilauttaen kättään. Hän tarvitsisi yhden tupakan mutta ei viitsinyt sitä lähteä nyt polttamaan. Joku kysyi kovaan ääneen että tuntivatko he toisensa. Hideaki asteli lähemmäs sohvaa rauhallisin askelin. Hän oli muuttunut vuosien aikana ja lopultakin kadottanut poikamaisen pyöreyden muuttuen suloisesta enemmänkin kauniiksi. Silti hän oli yhä tunnistettavissa.

Nigel oli jämähtänyt aivan niille paikoilleen katse tiukasti Hideakissa. Hämmennys loisti selkeänä hänen kasvoiltaan kunnes se siirtyi hiljalleen syrjään hänen toisen suupielensä noustessa hitaasti hymyyn.
"Hei, Nigel. Nigel! Voisitko sä päästää mut? No voi vit-", jokin metelöi ja rimpuili Nigelin kainalossa ja sai hänet havahtumaan horroksestaan. Hän päästi Adamin käsistään ja kohensi samalla omaa asentoaan, kääntyen takaisin Hideakia kohden. Hideakin ei tarvinnut kuin hymyillä hieman ja heilauttaa kättään ja Nigelin kasvoille nousi jälleen se monen vuoden takainen tuttu, poikamainen hymy.
Nigel nielaisi kevyesti ja oli juuri aukaisemassa suutaan tervehtiäkseen sohvan luokse tullutta Hideakia kun Adam heitti kätensä hänen harteilleen ja veti säkenöivän hymyn kasvoilleen, katse visusti Hideakissa.
"Te taidattekin tuntea, vai? Nigel, esittele toki meidät!" Adam hehkaisi ja veti toisella kädellään kevyesti mustat kiharat kutrinsa ruotuun, koittaen saada ilmeensä jokseenkin viettelevän näköiseksi.

Hideaki seurasi suupieli nykien Nigelin kainalossa pyristelevää nuorukaista ja sipaisi hiuksiaan. Hän piti katseensa vielä hetken aikaa toisessa ennen kuin käänsi katseensa toisen vierellä istuvaan mieheen. "Enköhän minä aivan itsekin kykene esittelemään itseni. Olen Hideaki", hän totesi. Hänen äänestäänkin oli lähtenyt se nuoruudesta johtunut korkeus pois vaikka hänen äänensä yhä heleä olikin. Lisäksi tupakan poltto oli saanut hänen ääneensä lisänä kevyen karheuden mikä sointui hänen äänenään vain seksikkäänä. Hän jätti tarkoituksella määrittelemättä mitä he Nigelin kanssa olivat sillä se oli aina ollut epäselvää. Eivät he nyt varsinaisesti olleet seurustelleet. Hideaki uskalsi nähdessään tutun hymyn miehen kasvoilla tutkia toista tarkemmin. "Pidän parrastasi", hän sanoi naurahtaen ja kurotti kätensä sipaisemaan toisen karheaa parrantynkää.

Nigel kohotti pienesti kulmiaan Adamille ja pukkasi hänet kevyesti irti harteiltaan. Hideakin puhuessan Nigel aivan huomaamattaan siirtyi katselemaan hänen huuliansa, kostuttaen kevyesti omiaan. Hänestä tuntui kuin hän olisi juuri matkannut ajassa kolme vuotta takaperin ja olisi siinä samassa tilanteessa kuin useasti ennenkin, missä hän vain haluaisi tarttua tuohon mieheen ja kaapata hänet lähimpään yksityiseen tilaan.
Nigel räpäytti silmiään ja vetäisi itsensä takaisin haavemaailmoistaan todellisuuteen, jossa hän oli ollut parisuhteessa lähemmäksi jo vuoden ja menossa seuraavana päivänä naimisiin. Hän hymähti Hideakin kommentille hänen parrastaan.
"Minä myös", hän totesi hymyn muuttuessa kevyeksi virneeksi. Ai että, hän oli oudolla tavalla ikävöinyt tätä jatkuvaa tarvetta hymyillä, mikä tapahtui aina Hideakin läsnäollessa.
Nigel loi tarkastelevan katseen Hideakin ulkomuotoon jättäen Adamin täysin huomioimatta.
"Sä näytät... hyvältä", Nigel sanoi löytämättä sanoja kuvaamaan näkyä edessään. Vesihän siinä herahti kielelle, se oli pakko myöntää.

Hideaki hymyili kehulle ja vilkaisi itseään. "No kuhan nyt koitan näyttää jotenki edustavalta", hän sanoi olkiaan kohauttaen ja katseli hetken aikaa Nigeliä silmiin. Hän kallisti sitten päätään ja kohotti pullon huulilleen jotta voisi hetken miettiä sanojaan. "Aika outoa että satutaan olemaan samassa kaupungissa. Kuulin että olet menossa naimisiin. Onneksi olkoon", hän sitten rupatteli joskin tunsi kylmän viillon sisällään. Olihan hän aina toivonut että jos he joskus Nigelin kanssa törmäisivät olisi toinen pysynyt sinkkuna. Hän astui siitä sitten Nigelin ohitse pitkittäen hetkeä jonka aikana oli toisen edessä, polvi polvea koskettaen. Lopulta hän kuitenkin istahti siihen Nigelin ja Adamin väliin muutenkin ahtaalle sohvalle. Hideaki laski katseensa pulloon hetkeksi aikaa. "Me Carlon kanssa erottiin vajaa vuos sitten. Sen takia oon nyt täällä", hän selitti sitten syynsä sille miksei enää ollut Italiassa. Lisäksi tarkoituksellisesti toi ilmi tiedon että oli sinkku.

"Joo, olen. Kiitos", Nigel sanoi siirtyen hieman, antaen Hideakille enemmän tilaa istua. Hän antoi katseensa levätä miehessä. Siksi hän nyt toista pystyi täysin kutsumaan, sillä pienimmätkin nuoruusajan pyöreydet olivat varisseet pois jättäen jäljelle vain tämän uskomattoman olennon.
Nigel nyökkäsi pienesti Hideakin sanoille ja kommentoi sitten lyhyesti, "sepä harmi." Hänen äänensävystään huomasi kuitenkin helposti, ettei asia hänestä kovinkaan harmi ollut. Eipä hän ollut Carlosta paljoa pitänytkään. Liian omistavainen, mutta samalla välinpitämätön mies. Tai no, mitäpä hän miestä edes oli tuntenut. Eipä juuri mitään.
"Mistäs sä keksit Ranskaan tulla?" Nigel kyseli kiinnostunut ilme kasvoillaan, ottaen sitten kulauksen olutlasistaan.

Adam pisti heidän keskustelunsa väliin takertuen Hideakin vihjeeseen siitä, että tämä oli tällä hetkellä sinkkuna.
"Joten", hän aloitti purren huultaan tyylillä, jonka oli tarkoittanut vietteleväksi. "Ootko sä nähnyt täällä ketään seuraksi kelpaavaa?"
Heidän keskusteluaan hieman etäämmältä seurannut Tyler hymisi tietävään sävyyn ja antoi huomaamattomasti luunapin Adamin takaraivoon, virnistäen sitten mukamas tietämättömänä kun kyseinen mies älähti ja kääntyi mulkaisemaan häntä.

Hideaki ehti vain avata suunsa kun hänen toiselta puoleltaan jo Nigelin tuttava oli tarttunut siihen faktaan että hän oli sinkku. Hän kääntyi toisen puoleen ja hymyili kevyesti. "Noh kukapa tietää. Ehkä olenkin", hän sanoi kuiskaten ja sipaisi Adamin leukaa mutta loi kuitenkin katseen Nigelin suuntaan. Ei täällä ollut kuin yksi joka häntä kiinnosti mutta tuo mies oli menossa naimisiin. Hän kuitenkin kääntyi takaisin Nigelin puoleen ja kohotti pullon huulilleen. "Hmm. Niin miten tulin Ranskaan. No oikeastaan sattumusten kautta. Mulle tuli aika äkkilähtö ja sit vaan päätin et tarvitsen uuden ilmapiirin joten raahasin laukkuni juna-asemalle. Ensimmäinen pitkän matkan junan lähti Pariisiin joten hyppäsin siihen. Saavuin sitte Pariisiin ja olin siellä yhen yön jonka aikana totesin että se on aivan liian kallis paikka mun silloiselle budjetille. Muutenkin kaipasin jotain rauhallisempaa paikkaa. Sitten taas menin juna-asemalle ja päädyin tänne. Vaikutti mukavalta paikalta ja löysin suht kivan asunnon joten päätin jäädä tänne. Tosin en nyt kauheen kauaa ole vielä ehtinyt täällä asua", hän kertoili siitä miten oli tänne päätynyt. "Mikäs on sun tarinas? Miten tänne päädyit?", hän uteli kiinnostuneena. Hän loi sitten katseen ympärilleen.

"Niin joo ja onko sun tuleva aviopuoliso täällä?", hän uteli ja loi katseen ympärilleen. Viettiväthän suht monet parit jo nykyisin polttareita yhdessä mutta eihän sitä ikinä tiennyt. Hideaki tiesi että tuskin koskaan menisi naimisiin mutta hänestä ajatus olla erillään viimeinen yö oli omalla tavallaan varsin romanttinen. Hän pudisti päätään kevyesti ja kohotti pullon taas huulilleen jääden seurailemaan ihmisiä pienessä asunnossa. Lopulta hänen katseensa kuitenkin löysi taas Nigelin.

Nigel nyökytteli pienesti Hideakin sanoille ja naurahti sitten ilottomaan sävyyn hänen kysyttyä miten hän oli Ranskaan päätynyt.
"Joo no.. Kuten sä jo tiedät, niin mä jäin Englantiin silloin kolmisen vuotta sitten, että saisin noi opiskelut alta pois. Heti kun se oli hoidettu olin ottamassa sillä sekunnilla lennon takaisin Japaniin, mutta tulikin mutka matkaan kun vanhemmat päätti lopettaa rahotuksen antamisen jos lähden sinne asti taas pilaamaan elämäni, äidin sanoja lainaten", Nigel tuhahti muistellessaan sitä päivää. Hän pudisti päätään ja jatkoi sitten huolettomaan sävyyn, "ne päätti pistää mut sitten opiskelemaan oikein kunnon alaa, lakia. Eihän sitä jaksanut kauaa, joten pakkasin kamppeet ja vaihdoin maata parempaan vaihtoehtoon parin kaverin avulla."
Nigel loi silmäyksen Tyleriin, joka nojaili sohvan selkänojaan ja virnisti hänelle.
"Eipä siinä sen kummempaa", Nigel kohautti harteitaan kääntäen katseensa takaisin Hideakiin. Hänen kysyessään hänen tulevasta puolisostaan Nigel vastasi ykskantaan, "nääh, ei se tänne mukaan päässyt. Konservatiiviset vanhemmat, vaatii kaikki perinteet ja pitää meitä tarkasti silmällä kunnes on ne valat hoidettu."

"Niin, mites te tunnette toisenne? Japanista oletan?" Tyler pisti väliin kiinnostuneella äänensävyllä ja silmäili Nigelistä Hideakiin.

Hideaki kuunteli kiinnostuneena Nigeliä ja hymyili kevyesti. Hän laski kätensä hetkeksi aikaa osaa ottavasti toisen polvelle. "Mitä sä sitten täällä teet työkses?", hän uteli miettien mikäköhän toinen mahtoi ammatiltaan nykyisin olla. Hän käänsi kuitenkin pian katseensa Tyleriin ja nyökäytti päätään. "Joo Japanissa tutustuttiin. Mulla oli vähän rankkaa ja Nigel lähestulkoon pelasti mut", hän selitti naurahtaen heleästi muistellen aikaa kun he olivat tutustuneet. Ne hetket tuntuivat nyt jo niin kaukaisilta. Hän huokaisi raukeana ja joi pullonsa tyhjäksi. Hän kaivoi sitten pienestä laukustaan tupakka askin ja sytkärin. "Missäs täällä vois polttaa?", hän uteli. Hän toivoi että asunnosta löytyisi parveke mutta jos ei niin hänen täytyisi varmaankin raahautua alas. Hän nappasi yhden savukkeen käteensä ja katseli Nigeliä hetken aikaa vakavana. "En ois kyllä uskonu että sut joku sitoo aloilleen", hän totesi äänessä myös pieni surumielisyys. Olihan hän joskus yksinäisinä öinä miettinyt että Nigel olisi ehkä rakastanut häntä. Hideaki kuitenkin tunsi itsensä jo niin hyvin että tiesi olevansa melko vaikea rakastettava. Hän kun harvoin pystyi olemaan uskollinen ja oli valmis myös käyttämään kehoaan päästäkseen sinne minne halusi.

Nigelin huulille nousi itsetyytyväinen hymy Hideakin kysyessä hänen tämän hetkisestä työpaikastaan.
"Itseasiassa mä sain hommattua itselleni töitä äänitysstudiolta tossa vuos takaperin", hän kertoi Hideakin saatua selitettyä lyhyesti Tylerille kuinka he tunsivat toisensa. Uutisen kertoessaan hänen silmissään välkähti se sama innostus, mikä niissä oli ollut sinä päivänä kun hän oli työpaikkansa saanut. Työ oli kuin unelmien täyttymys Nigelille, olihan musiikki ollut aina hänen elämänsä intohimo.
Nigel osoitti peukalollaan olkansa ylitse.
"Tuolla päin, käytävän päässä on pieni parveke, jonne voi mennä. Mun puolesta voisi sisälläkin, mutta kun ei ole mun kämppä niin eipä varmaan kannata alkaa kokeilemaan mitä seuraisi", hän puheli. Hideakin seuraavien sanojen jälkeen Nigel hiljeni hetkeksi jääden katselemaan miehen silmiä. Jokin naputteli hänen päässään. Hän ei vaan osannut sanoa mikä. Osasyynä mahtoi hyvinkin olla kaikki se alkoholi mitä hän oli jo tämän illan aikana ehtinyt nauttimaan.
Nigel pyyhkäisi asian mielestään ja kohautti vain harteitaan Hideakille pienesti virnistäen, kipaten jo melkein täysin sivuun unohtuneen olutlasinsa sisältöä suuhunsa.

Hideaki katseli Nigeliä vielä hetken aikaa ennen kuin kohautti olkiaan ja nousi. "No en pidä sisällä polttamisesta joka tapauksessa", hän sanoi ja nousi ylös. Hän astui sitten Nigelin ohitse mutta kääntyi vielä miehen puoleen. "Jos haluat niin voit tulla mukaani", hän ehdotti nopeasti mutta ei jäänyt sen kummemmin odottelemaan toista. Hän asteli ohjeiden mukaan käytävää pitkin ja löysi pian itsensä parvekkeelta missä ei ihmeen kaupalla ollut ketään. Hän sytytti tupakan ja huokaisi rentoutuneena jääden katselemaan kaupunkia joka lepäsi hiljaisena yössä. Hän taivutteli niskojaan ja jäi pohtimaan kuulemiaan asioita. Hideaki olisi mieluusti vihjaillut Nigelille siitä miten he voisivat verestää vanhoja muistoja mutta ei tiennyt kuinka soveliasta se olisi. Eihän hän ollut edes varma mitä miehen pään sisällä liikkui. Ehkä toinen oli täysin rakastunut tulevaan puolisoonsa eikä edes tahtoisi mitään fyysistä enää heidän välilleen. Hideaki ei halunnut pilata mahdollisuutta heidän ystävyydelleen vaikka hän olisi mielellään ollut enemmän. Ei niin että hän oikeasti pystyisi sitoutumaan. Hän tulisi aina olemaan levoton sielu ja kaipasi vaihtelua. Jos hän rakastaisi jotakuta, ei se estäisi sitä että hän välillä löytäisi itsensä alastomana jonkun toisen alta. Hän henkäisi savua ulos ja pudisteli päätään kevyesti.

Nigel nyökähti Hideakin ehdotukselle tulla mukaan parvekkelle, muttei noussut samantien ylös sohvalta. Hänen vieressään Adam seurasi huultaan purren Hideakin matkaa ja heti miehen kadottua kulman taakse käänsi katseensa Nigeliin.
"Okei, te ootte tunteneet jo kauan, eikö? Onko mulla mitään mahiksia?" Adam uteli kohottaen kulmiaan toiveikkaana.
Nigel katseli hetken aikaa Adamia, siristi sitten silmiään ja virnisti.
"Ei", hän sanoi ykskantaan ja nousi sohvalta ylös, kaataen loputkin oluestaan kurkusta alas. Hän laski lasin sohvapöydälle ja lähti kulkemaan parvekkeen suuntaan.
Nigel sai matkan varrella kaverillisia taputuksia selkäänsä ja kehotuksia ottaa nyt kaikki irti viimeisestä illasta ennen kuin hän olisi laillisesti sidottuna Marceliin. Pudistellen päätään Nigel avasi parvekkeen oven ja astui Hideakin vierelle hyvin pieneen tilaan, jossa puhalsi hellä kesätuulahdus. Hän nojautui rennosti kaidetta vasten ja käänsi katseensa Hideakia kohti, jääden vain katselemaan häntä. Monelta tuntuneen minuutin jälkeen hän avasi vienossa hymyssä olevan suunsa. "Mä en uskonut, että susta voisi tulla vielä paremman näköinen kuin ennen, mutta nyt on sekin todistettu virheelliseks tiedoksi."

Hideaki kohotti katseensa Nigeliin kun toinen ilmestyi pienelle parvekkeelle. Hän silmäili toista hetken aikaa ennen kuin vei tupakan huulilleen uudestaan. Hän tunsi katseen itsessään, muttei rikkonut hiljaisuutta ennen kuin toinen avasi suunsa. Hän naurahti sitten kehulle ja pudisteli päätään hivenen. "Kiitos. Onhan se ihanaa että on vihdoin päässyt kaikesta lapsellisesta pyöreydestä eroon", hän sanoi ja katseli sitten tovin Nigeliä hiljaisena. "Et säkään mitenkään huonommaksi oo menny", hän tokaisi sitten omaan leikkisään tapaansa ja nojautui siihen miehen viereen. hän antoi heidän olkiensa koskettaa toisiaan. Hideaki kohotti sitten katseensa taivaalle hetkeksi aikaa ja vei taas tupakan huulilleen. "Joten.. Rakastat varmaankin tätä tulevaa puolisoasi paljon kun olette menossa naimisiin? Kuinka kauan olette olleet yhdessä?", hän uteli ja vilkaisi sivusilmällä miestä. Hän laski katseensa Nigeliin ja tuijotteli toista hiljaisena hetken huokaisten hiljaa. "Jos vaan haluat niin mä mielelläni antaisin sulle häälahjan tänä yönä mutta en tiedä oisko se sopivaa", hän totesi ja kääntyi Nigeliä kohden. Hän kohotti toista kulmaansa ja antoi kätensä laskeutua miehen rintakehälle. Hän siveli sormillaan toisen paitaa hellästi ja kohotti taas tupakan huulilleen. Hän kallisti sitten päätään ja laski tupakan kauemmas itsestään ennen kuin painoi kevyen suukon Nigelin suupieleen.

Nigel kohotti kulmiaan ja naurahti Hideakin kehuessa hänenkin ulkonäköään. "Tästä se lähteekin sitten vaan huonompaan suuntaan", hän huokaisi leikkisän murheellisena ojentaen hieman kättään, pyytäen näin sanattomasti saada pienet sauhut itselleenkin. Hän hengitti savuja pienen hetken ajan, kunnes ojensi tupakan takaisin Hideakille.
Nigel tuijotteli alas kadulle musiikin pauheen kuuluessa jykevänä basson jytkeenä heidän selkiensä takaa.
"Rakastaa? Mä luulin, että sä tunnet mut vähän tuota paremmin", Nigel hymisi ja nosti katseensa Hideakin kasvoihin. "Me tavattiin vähän sen jälkeen kun sain mun työpaikan. Marcel toimi siellä enemmänkin juoksupojan hommissa. Saipahan sieltäkin sitten potkut kun meidät saatiin kiinni paneksimassa äänityshuoneessa", Nigel kertoi naureskellen ja nojasi päätään toiseen käteensä.
Nigelin katse seurasi herkeämättä Hideakin käden liikkeitä ennen kuin nousi hitaasti takaisin miehen kasvojen tasalle. Hideakin kumartuessa suukottamaan hänen suupieltään hänen luomensa valuivat hieman alemmas ja hän veti keuhkonsa täyteen tupakalle tuoksahtavaa ilmaa.
Pieni virne löysi tiensä Nigelin huulille hänen napatessaan kovakouraisen otteen Hideakin paidan kankaasta ja vetäessä miehen lähemmäs itseään. Hän ohjasi toisen huulet paremmalle paikalle kuin hänen suupieleensä ja painautui monien vuosien takaisesti tuttua kehoa vasten.

Hideaki kohotti kulmaansa kevyesti kun toinen tuomitsi hänen sanansa. "No kuka tietää millaseks sä olet kasvanut? Naimisiin meno on kuitenkin aika iso juttu", hän sanoi olkiaan kohauttaen ja antoi tupakan hetkeksi aikaa Nigelin huulille. Hän älähti kuitenkin kun mies tarrasi hänen paidastaan kiinni ja koetti varoa ettei polttaisi kumpaakaan heistä. Hän kietoikin kätensä Nigelin kaulan ympärille ja painautui mielellään toista vasten suudelmaan. Oli hassua miten toisen keho tuntui yhä niin tutun turvalliselta vaikka viimeisestä kerrasta olikin aikaa. Hän katseli toista silmiin hetken aikaa ja painoi lopulta uuden suudelman miehen huulille tällä kertaa jääden nautiskelemaan tutusta mausta. Hän vetäytyi sitten hivenen kauemmas ja vei tupakan huulilleen ottaen siitä viimeiset henkoset ennen kuin tipautti tupakan parvekkeen lattialle tupaten sen kengänjärjellään. Hän asettui sitten takaisin lähemmäs miestä ja laski toisen kätensä sivelemään miehen rintakehää. "Miksi sä sitten meet tämän nuorukaisen kanssa naimisiin?", hän uteli katsellen toista silmiin hetken aikaa. Hän painautui miestä vasten ja vei huulensa näykkimään Nigelin korvaa hellästi. Hideaki alkoi nyt vasta tajuta kuinka olikaan toista ikävöinyt. "Mulla on ollu suo kyllä ikävä viime vuosina", hän sanoi hellästi kuiskaten.

Nigel nautiskeli suudelmista täysin siemauksin ja jäi sitten hieman vastahakoisesti paikoilleen Hideakin vetäytyessä kauemmas ottamaan henkoset tupakastaan. Hän katseli miestä valppaana ja kostutti pienesti suutelun johdosta turvonneita huuliaan.
"Hmm-mm... miksikäs?" Nigel hymisi nostaen toisen kätensä Hideakin hiuksiin. Miehen koskettaminen oli jotenkin niin tuttua ja kummasti lohduttavaa. Se oli suorastaan koukuttavaa.
"Sä tiedät, etten mä usko mihinkään suureen rakkauteen, joten se ei ole se syy", Nigel juoksutti sormiaan hellästi pehmeiden hiusten lomassa puhuessaan. "Vuosi on ihmeen pitkä aika mun mittapuulla pitää jostakusta", hän jatkoi valuttaen kämmenensä Hideakin hiuksista tämän kaulan kaarta alas. "Mulle naimisiin meno ei oikein merkitse mitään. Mutta jos joku, josta mä oon saanut irti sen verran, että tänkin ajan jälkeen seura on miellyttävää, haluaa tällaisen sitoomuksen tehdä niin kaikin mokomin. Ja sitten on tietenkin Marcelin ah-niin-ihanat vanhemmat, joiden mielestä toiseen ei saa koskea tikullakaan ennen kuin on sormukset sormissa ja vihkivalat sanottu. En kaipaa haulikkoa toistamiseen vasten mun takaraivoa."
Nigelin puhuessa Hideaki oli painautunut takaisin häntä vasten ja tuntiessaan toisen huulet korvanlehdellään huokaisi Nigel hiljaisesti.
"Tunnen tunteen", hän henkäisi vastauksena Hideakin sanoille.

Hideaki jäi katselemaan Nigeliä ja kuunteli toisen sanoja naimisiin menosta. Hän kallisti päätään sivulle ja nyökkäili ymmärrettävästi. "Ymmärrän kyllä..", hän sanoi ja laski sormensa sivelemään Nigelin leukaa. Hän pohti sanojaan tovin ennen kuin kohotti katseensa miehen silmiin. "Sinä tiedät paremmin kuin hyvin että minä en usko mihinkään yhteen ainoaa rakkauteen mutta.. Naimisiin meno on aika iso asia silti. Mielelläni pääsisin sinun sänkyysi tänä yönä, mutta, huomenna kun, lausut valat, niin en voi enää sitä tehdä. En ole missään mielessä perinteinen mutta itselläni on silti kunnioitus avioliittoa kohden. En vois sanoa että, olen täysin syytön, sillä olenhan minäkin viettänyt muutamia öitä naimisissa olevien miesten kanssa. Toisaalta olen taas nähnyt liian läheltä mitä pettäminen avioliiton sisällä teki äidilleni", hän selitti ja huokaisi hiljaa painaen katseensa maahan hetkeksi aikaa. Hideaki oli ollut jo muutamassa aviokriisissä mukana eikä ryhtyisi siihen enää. "Mutta en tuomitse. Jos haluat mennä naimisiin, niin saat täysin minun siunaukseni asian suhteen", hän jatkoi ja kohotti kasvoilleen kevyen hymyn. Hän jäi sivelemään miehen poskea ja painoi taas hellän suudelman toisen huulille. Hänen täytyisi varmaankin ottaa kaikki toisesta irti.

Nigel katseli Hideakin silmiä tämän puhuessa. Hetken päästä hän kuitenkin kumarsi päätään niin, että sai painettua huulensa jättämään kosteita jälkiä miehen kaulankaarta pitkin. Hideakin sanat vaihtuivat pehmeäksi taustasurinaksi hänen korvissaan. Hänen humaltunut mielensä ei jaksanut nyt kuunnella sanaakaan avioliitoista tämän illan aikana.
"Liikaa puhetta", Nigel mumisi vasten Hideakin kaulan ihoa ennen kuin kohotti kasvonsa painamaan suudelman toisen huulille. Hideakin seurassa oleminen niin monen vuoden jälkeen sai ikävän raapaisun kulkemaan hänen lävitseen. Hän ei ollut paljoa kaihaillut miehen perään vuosien varrella, mutta nyt kun toinen oli takaisin hänen seurassaan nousi Nigelissä outoja tuntemuksia. Hän ei osannut kuitenkaan nimetä niitä, joten hän ei niitä sen pahemmin jäänyt pohtimaankaan.

Hideaki naurahti heleästi ja tajusi että toinen oli luultavasti liian humalassa käsitelläkseen juuri nyt moisia asioita päänsä sisällä. Hän kietoi kätensä vain toisen kaulan ympärille ja vastasi suudelmaan. "Sinä olitkin aina enemmän tekojen mies", hän totesi hellästi ja nojautui painelemaan suukkoja miehen huulille. Hän antoi käsiensä valua toisen selän puolelle ja tutki käsillään vahvaa selkää. Hän sen jälkeen siirsi kätensä tutkimaan toisen rintakehää uteliaana. Katseensa hän kohotti toiseen ja sipaisi nenällään hellästi miehen leukaa. "Ymmärrät kai että jos haluat nähdä enemmän musta niin meijän pitäis mennä sisälle ja löytää joku yksityinen paikka", hän kusikasi kysyvästi miehen korvaan ja kallisti päätään kevyesti sivulle. Hideaki vei kuitenkin huulensa uudelleen suutelemaan miehen huulia ja nautti Nigelin yhä tutulta tuntuvasta läheisyydestä. Hän sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja vei huulensa jälleen lähelle toisen korvaa. "Tietty mun asunnolle ei ois pitkä matka. Siellä saatais olla ihan niin äänekkäitä ku haluttaisi", hän kuiskasi ja näykki Nigelin korvaa hellästi.