Osa#1

Hannu vain virnuili kun Tuukka kertoi pahoinpitelyllä olleen omat arpansa pelissä. Pojat lähtivät tyttöjen mukana suuntaamaan ruokalaan, Hannu vähän väliä Liljaa vilkuillen ja Tuukka kädet taskuina, eikä kovin innokkaan näköisenä.

Ruokalaan päästessä Tuukka huomasi kaveriporukkansa keskustelevan vilkkaaseen tahtiin ruokalan laitapöydässä, joka oli heidän vakiopaikkansa, ja käänsi vastahakoisena katseensa. Hän kun olisi niin halunnut olla osa skeittiturnauksen järjestelyä.

Lilja asteli edeltä ottamaan ruokaa ja sai kyllä peräänsä melkein jokaiselta pojalta katseita. Hän asteli sitten ruokalan keskellä olevaan pöytään joka oli tyhjänä ja istahti alas.
Miia seurasi pian perstä ja istahti siihen Liljan viereen vilkaisten tyttöä nopeasti. Kaksikko vaihtoi sitten muutaman sanan kun pojat eivät vielä pöytään ehtineet.

Lilja kuitenkin alkoi syömään ja seuraili Hannua ja Tuukkaa katsellaan.
-Mitä teillä on seuraavaks?, hän sitten uteli.

Tuukka ja Hannu suuntasivat tyttöjen valitsemaan pöytään ruokansa haettua ja istahtivat sen ääreen.
"Mulla on matikkaa", Hannu vastasi tylsistyneellä äänellä. Tuo kun ei ikinä ollut pitänyt numeroista.
"Musiikkia", kuului Tuukan vastaus ennen kuin haarukka vei pojan suuhun perunasiivun. Hän vilkaisi pikaisesti kavereidensa pöytään, jossa muut olivat näyttäneet huomanneen heidän olevan aivan väärässä paikassa.
Tuukka siirsi katseensa Miiaan.

-Meil on liikuntaa, Lilja kertoi hymyillen hivenen ja sipaisi hiuksiaan. Hän jatkoi sitten syömistään ja katseli hetken aikaa Tuukkaa.
-Mikä sun nimi oli? En saa millään mieleeni, hän sitten kysyi ja vilkaisi Hannua sanoen että tuon nimen hän kyllä muisti.

Miia katseli hetken Tuukkaa takaisin ennen kuin punastui hivenen ja syventyi tuojottelemaan ruokaansa siinä syödessään.

Hannu virnisti itsetyytyväisenä kun Lilja kertoi muistavansa hänen nimesä, muttei Tuukan.

Tuukka kohotti katseensa Miiasta. "Tuukkahan se", hän totesi lapaten hieman lisää ruokaa suuhunsa, vaikkei se nyt mitään parasta tänäpäivänä ollutkaan.

Lilja nyökkäsi vain ja vilkaisi sitten Miiaa. Hän jatkoi sitten hiljaisena syömistään ja katseli samalla ympärilleen.
-Onks teillä pitkä päivä tänään?, hän uteli sitten.

Tuukka antoi mieluusti innokkaan kaverinsa vastata ensin ja jatkoi vain ruokailuaan, Hannun alkaessa valittelemaan siitä, että hänellä oli tänään aivan liian pitkä ja puuduttava päivä, verrattuna Tuukan päivään, joka loppui jo yhdeltä.

Tuukka hörppi laiskasti vesilasistaan ja antoi katseensa valua jälleen kavereidensa nurkkapöytään, josta kuului naurua ja ajoittaista huudahtelua.

Lilja hymyili vain kevyesti ja Hannun puhuessa silmäili Tuukkaa.
-Jos haluat mennä niin senku meet. Meidän seura on varmaankin melko tylsää, tyttö sanoi ja katseli tuota. Hän vilkaisi sitten sinne päin minne minne Tuukka katseli. Hän sipaisi sitten hiuksiaan ja nojasi päänsä käteensä. Lilja hymyili Hannulle hivenen.
-Kyllästyttääkö suokin meidän seura?

Tuukan kasvot käännähtivät takaisin Liljaa kohti.
"Äh, kyllä mä tässä jaksan loppuun asti syödä", hän sanoi, vaikka pojan äänestä kuuli, ettei hän tässä niin innoissaan istunut.

"Niin, ei sitä teidän seura tylsistytä, eikä mua. Joten tässä pysytään", Hannu tokaisi ja läimäytti pehmeästi Tuukan selkää. Hän kun vielä muisti Liljan tarjouksen ehdot. Tarjous oli ollut molemmille, ei vain toiselle.

Tuukka vilkaisi Hannua ja hymähti keveästi. Häntä hieman säälitti tuo Liljaan päätä pahkaan ihastunut kaverinsa.
"Miksikäs te muuten meidät kutsuitte tähän syömään?" Hän sitten kysäisi, ettei olisi aivan kokoaikaa törkeä tytöille hiljaa ollessaan. Hän silmäili Liljaa ja Miiaa katseellaan.

Lilja hymyili kevyesti ja kallisti päätään. Hän vilkaisi sitten Miia ja jäi hetkeksi katselemaan Hannua.
-Miksi ei oltais kutsuttu?, hän kysyi hymyillen hivenen ja käänsi katseensa Tuukkaan.
-Haluttiin tutustua teihi. Ei me olla koskaa ennen kauheesti oltu tekemisissä, hän sanoi ja risti jalkansa pöydän alla.

Miia nyökkäsi ja sipaisi hiuksiaan vilkaisten Liljaa nopeasti.
-Niin. Onhan meillä kuitenkin niin paljon samoja kursseja, hän sanoi sitten ja hymyili hivenen Tuukalle.

Tuukka kohotti hieman kulmiaan, mutta nyökähti vain.
"Niin taitaa kyllä ollakin", hän sanoi ja laski sitten tyhjentyneen lasinsa tarjottimen kulmaan. Nyt kun asiaa ajatteli niin olihan hän nähnyt Miian usein samoilla tunneilla, kuten Liljankin. Yhden herneen syötyään hän totesi olevansa jo täynnä ja nousi viemään astioitaan.

Hannu jäi vielä pöydän ääreen. Hän ei ollut vielä koskenutkaan ruokaansa.

Lilja kohotti katseensa Tuukkaan ja jäi katselemaan tuon perään hetkeksi aikaa. Hän hymähti ja sipaisi hiuksiaan olkansa ylitse.
-Sun kaveri ei taida hirveesti pitää musta, hän sanoi sitten ja vilkaisi Miiaa joka katseli hivenen harmissaan Tuukan perään ja nousi sitten ylös sanoen että hänkin oli jo täynnä.
Lilja katseli Miian perään ja hymähti uudelleen.
-Ja sun kaveris pahotti mun ystävän mielen, tyttö lisäsi ja nousi sitten ylös.

Hannu kohotti kulmiaan ja vilkaisi Tuukan perään, joka heitti jo syömättä jääneet ruuat biojätteeseen.
"Ei, kyllä se teistä pitää. Sillä on vaan huono päivä tänään", Hannu selitteli kiireesti ja nousi itsekin pöydästä mennen Liljan perään. Hän ei ollut nostanut edes haarukkaansa tarjottimeltaan koko ruokailun aikana.

Tuukka katsahti pöytää kohti ja jäi paikalleen norkoilemaan, kaveriaan odotellen. Hän huomasi Miian siinä lähellä ja hymyili tuolle pahoillaan. Sitten Hannun tullessa kohdalle Tuukka ilmoitti tuolle menevänsä muun porukan luo ja kiirehti puolijuoksua ruokalan toiselle puolelle kaverijoukkonsa luokse kyselemään mitä turnauksen suhteen oli päätetty.

-

Työ aika hurahti jo loppuun ja Janne vapautui vihdoin marketin kassan takaa. Hän riisuutui takahuoneessa työvaatteistaan.
Vartin päästä mies astui ulos marketin ovista ja kohensi olkalaukkunsa asentoa, missä hänellä oli mukanaan työntekijäalennuksella ostettuja viinirypäleitä ja jogurttijuomapullo. Hän lähti harppomaan kotiaan kohti, tarkoituksena hakea luistimet ja suunnata sitten hallille. Luistelu rentoutti aina mukavasti töiden jälkeen.

Lilja pisti astiansa pois ja katseli Tuukan perään. Hän asteli sitten Miian luo ja hymyili tuolle hivenen.
-No ei se tunnu kauhean huonolla tuulella olevan, hän totesi ja vilkaisi Tuukka joka vaikutti olevan kovin iloinen päästessään kavereidensa luokse.
-Törmäillään joskus, Lilja totesi sitten melko viileästi ja lähti astelemaan Miian kanssa pois ruokalasta.

--

Jasper ja Isabella astelivat pitkin katua ja juttelivat niitä näitä. Kaksikkooli päättänyt vain lähteä kiertelemään kaupunkia kun ei muutakaan tekemistä oikein ollut. He suuntasivat keskustaa kohti naureskellen yhdessä omille jutuilleen.

Hannu irvisti pienesti kun Lilja kääntyi selin häneen. Pieleen meni.
"Joo. Törmäillään", hän sanoi tyttöjen perään ennen kuin lähti vastahakoisena ja alakuloisena Tuukan perään.

Tuukka puhua hölpötti jo täyttä vauhtia ja otti selville kaiken mitä muut olivat käyneet ruokailun aikana läpi. Hän istahti joidenkin nörttipoikien pöydänkulmalle vähät välittäen noiden säikähtäneistä katseista ja jatkoi innostuneena keskusteluaan.

-

Janne talsi pitkin tyhjähköjä katuja, valiten reitin niin, että meni enemmänkin tyhjiä teitä pitkin. Häntä ei kiinnostanut nyt jäädä kiinni mummojen tuuppimisesta kovassa kiireessä. Hän päätyi kulkemaan pientä puistotietä pitkin ja liihotti vain vihreälle nurmelle laskeutuneen puluparven ohitse sora kengänpohjissa narskuen.