Osa#1

Ja sitten vain alottelemaan~~

Tuukka istui tylsistyneenä koulunsa toisen kerroksen historian luokassa. Hän nojasi pipon peittämää päätään käteensä tuijotellen viereisestä ikkunasta ulos. Hän olisi paljon mieluummin ollut nyt jossain aivan muualla. Kuten esimerkiksi ulkona nauttimassa niistä viimeisistä kesäpäivistä. Mutta ei, ne viimeiset kesäpäivät piti tuhlata koulunpenkillä istuen.

Tuukka huokaisi ja käänsi päätään kohdistaen katseensa keski-ikäiseen opettajaansa. Hän tuijotteli vain miestä ilman ajatuksen häivähdystäkään pääkopan sisällä, kuuntelematta pätkääkään mitä tuo tuolla luokan edessä puhua hölpötti.

Tänään oli huono päivä. Se oli alkanut huonosti, eikä tulisi päättymäänkään hyvin jos hän ei pääsisi pian happihyppelylle tästä tunkkaisesta luokkahuoneesta. Tuukka hieroi otsaansa, jota jomotti. Aivan epäreilua pikkuveljeltä pamauttaa satukirja päähän kun hän oli aikeissa ojentaa pojalle tuon kaipaaman lelun pinnasängyn alta...

-

Uutalan k-supermarketissa Janne nosteli suuresta pahvilaatikosta makaronipusseja kaupan hyllyille. Homma oli rasittavan yksitoikkoista, eikä tarvinnut minkäänlaista aivojumppaa, mikä ärsytti miestä. Hän kuitenkin piti pinnansa ja jatkoi hänelle annetun tehtävän suorittamista.

Makaronihylly täyttyi ja Janne nosti keveästi tyhjän pahvilaatikon syliinsä. Kantaen sen takahuoneeseen. Hän taitteli tottunein ottein laatikon kasaan ja heitti sitten laatikkopinkan päälle rattaille. Pian sekin pitäisi käydä tyhjentämässä ja ilman muuta hänet pistettäisi tekemään se.

Janne, suupielet alas sojottaen, asteli kaupan puolelle kiertelemään hyllyjen välissä, etsien mahdollisia eksyneitä tavaroita, joita asiakkaat olivat ihan vain laiskuuttaan pistänyt vääriin paikkoihin, kuin minne ne kuului.

Luukas kuunteli tarkkaavaisesti äidinkielen opettajn höpinöitä ja kirjoitti nopeasti ja sutjekkaasti muistiinpanoja ylös, sen kummempia käsialasta välittämättä. Kyllä hän sitten myöhemmin saisi siitä halutessaan selvää.

Poika huokaisi syvään ja lepuutti kättään, opettajan laittaessa jonkun videon pyörimään. Lukio oli vasta alkanut ja heti opettajat tulittivat heitä sellaisilla aiheilla, joista ei meinannut ymmärtää mitään. Vieläkin Luukaksen mieltä vaivasi äskeiseltä matikantunnilta eräs lasku, jota oli ihan mahdoton käsittää.

Isabella ja Jesper olivat viime iltana muuttaneet yhdessä samaan kaksioon pois vanhempiensa luota. He olivatkin matkalla ruoka kauppaan täyttämään asunnon hyllyjä samalla kun kävivät pientä kiistelyä kumpi saisi kumman huoneen.

He saapuivat kauppaan ja Isabella nappasi korin. Hän lähti kiertelemään hyllyjen välejä ja nappaili koriin silloin tällöin perus aineksia. Hän ei kuitenkaan löytänyt himoitsemaansa tofua ja pian huomasi mies myyjän.
-Hei anteeksi. Missä täällä on tofut?, Isabella kysyi nätisti ja vilkaisi Jesperiä joka oli jäänyt valikoimaan teetä heille.

Tuukka hieroskeli otsastaan törröttävää pientä pattia ajatuksissaan ja oli jäänyt toijottelemaan eturivissä istuvaa tyttöä, Miiaa. Hän havahtui ajatuksistaan vasta hänen kaverinsa tökkäistessä häntä kylkien väliin luisevalla sormellaan.
"Jäädyit", Hannu naureskeli hiljaa ja vilkaisi Miiaa kulmiaan kohottaen.

Tuukka pyöräytti silmiään kaverinsa merkitsevälle katseelle ja nappasi kynänsä käteen vihkonsa vierestä, kaapaten Hannun muistiinpanot itselleen kopioitaviksi. Hän ryhtyi rustailemaan tylsällä lyijykynällään muistiinpanoja vihkoonsa edes miettimättä mitä kirjoitti.

-

Janne kohotti katseensa kananmunakennoista, joita oli järjestelemässä. Nuori naisasiakas siinä apua kyseli.
"Joo, tänne päin", hän sanoi ja nousi suorille jaloille, lähtien johdattamaan asiakastaan tofujen luo. Pian hän saapuikin oikeaan paikkaan, mikä ei ollut kuin parin hyllyvälin päässä.
"Tässähän nämä", Janne sanoi ehkä hieman kyllästyneellä äänellä, viitaten tofupakkauksia kädellään.

-Kiitos, Isabella sanoi ja jäi katselemaan tofu valikoimaa hivenen nyrpeänä. Hän sipaisi hiuksiaan olkansa taakse ja vilkaisi työntekijää.
-Aika pieni valikoima teillä on, hän sanoi sitten ja käänsi päätään hivenen. Hän nappasi kuitenkin muutaman purkin ihan tavallista tofua mukaansa ja sipaisi sitten hiuksiaan.
-Mistä päin täältä löytyy yrttejä? Vai onko teillä ollenkaan?

Janne oli jo lähdössä jatkamaan kierrostaan kun nainen ryhtyi kyselemään lisää. Hän huokaisi ääneti ja olisi sanonut, että miksei itse yritä katsoa hyllyn päädyissä olevista kylteistä, mutta sulki suunsa. Ei hän valituksia työpanoksestaan halunnut, kun rahaa piti jostain saada.

"Kyllähän niitä tuolta löytyy. Läheltä vihanneksia ja hedelmiä", Janne opasti ja viittoi kädellään suuntaa, missä yrtit sijaitsivat.

Isabella nyökkäsi vain ja vilkaisi sitten toisen osoittamaan suuntaan. Hän lähti sitten sinne korot kopisten lattiaa vasten ja Jesper ilmestyen pian seuraamaan siskoaan ja valikoimaan vähän itsekkin mitä kaikkea ruokaan laitettaisiin.

Janne katsoi hetken naisen perään, kuin odottaen, että tuo yhtäkkiä kääntyisi ja kysyisi vielä muidenkin tarvitsemansa tarvikkeen sijaintia. Tyytyväisenä siitä, ettei kysymyksiä enää tullutkaan, hän käännähti ja lähti jatkamaan kierrostaan tyrkkien vähän väliä mehutölkkiriviä suoremmaksi ja siistimmäksi. Miksi nekin piti pistää niin hutaisten paikoilleen?

Janne juoksutti sormensa mustien hiustensa lävitse ja kyykistyi karkkihyllyjen kohdalla poimimaan lattialle tiputettuja ja tippuneita makeisia.

Isabella ja Jesper astelivat pian kassoille ja alkoivat nostelemaan ostoksia liukuhuhnalle. Isabella kaivoi jo lompakkonsa valmiiksi aj ojensi kangaskassin veljelleen jotta tuo voisi pakata ostokset.
Jesper nappasi kassin ja alkoi paikkailemaan ostoksia sitä mukaa kun ne liukuhihnaa pitkin hänen luokseen tulivat.

Janne nousi ylös kyykystä hakemaan muovipussin, johon kippasi karkit kämmeneltään. Pitäisi heittää nekin roskiin. Hän tunki pussin työpukunsa liivin taskuun ja lähti hakemaan varastosta laatikollisen lakupötköjä, jotka olivat kadonneet karkkihyllyltä jostain kumman syystä heti näin päivän aluksi. Läheisen koulun yläasteelaiset kun tykkäsivät törsätä vähäisetkin varansa herkkuihin ja lakut olivat nyt "in".

Janne pamautti hiljaisesti pahvilaatikon lattialle ja kyykistyi täyttämään hyllyä. Pian loppuisi hänen työtoverillaan työvuoro ja hän pääsisi kassalle, vihdoin. Sitten täytyisi vielä pari tuntia jaksaa kunnes pääsisi hallin ihanaan viileyteen liitelemään.

Lilja asteli pitkin käytävää. Hän oli ollut aamulla hampaiden valkaisussa ja oli siksi myöhässä tunnilta. Hän kiiruhti mustat korot kopisten käytävää eteenpäin. Hänellä oli päällään tiukat farkut ja vaaleanpunainen korsetti toppi. Olalla roikkui musta nahkalaukku. Hän koputti oveen ja astui sitten sisälle.
-Anteeks et oon myöhässä, hän sanoi ja asteli eturiviin muiden tyttöjen luo.

Tuukka kohotti katsettaan kun luokan ovelta kuului koputus, mikä keskeytti opettajan selitykset jostain ylenpaattisen tylsästä asiasta. Pari sekuntia hänen katseensa seurasi luokkaan astunutta Liljaa, kunnes hän laski katseensa takaisin Hannun vihkoon, kopioidakseen loppuun muistiinpanot.

Tuukka kuuli hiljaisen mörähdyksen vierestään ja vilkaisi Hannua, joka oli nyt keskittynyt myöhässä tulleeseen tyttöön. Hän pudisti päätään. Miksi kaikki kuolasivat tuon tytön perään? Pojan katse kääntyi takaisin Liljaan ja hän punnitsi tuota katseellaan. Olihan tuo kaunis... Ja luonne oli ihan siedettävä... Mutta ei Lilja häntä nyt niinkään muitakaan tyttöjä enempää kiinnostanut.
Tuukka laski katseensa takaisin vihkoon, mutta painoikin leukansa sitä vasten nostaen kätensä pöydälle. Oli tylsää.

Lilja puheli muiden tyttöjen kanssa eikä kukaan noista ollut muistiinpanoja saanut kirjoiteltuja. Hän hymyili hivenen ja vilkaisi olkansa ylitse nopeasti muita hivenen arvioiden. Hän nousi sitten ylös ja asteli peremmälle luokkaan Tuukan ja Hannun pulpetin eteen.
-Voisinks mä lainata teijän jommamkumman muistiinpanoja?, hän kysyi sipaisten hiuksiaan sivuun ja vilkaisi olkansa ylitse opettajaa joka jatkoi vain selittelyään.

Luukas tuijotti tuijotteli ruutua, jolla pyöri jokin kuolettavan tylsä lyhytelokuva, ja päästi puoliksi vahingossa ajatuksensa harhailemaan ihan muualle. Hänen katseensa valui vähitellen suljettujen verhojen jättämään rakoon, josta auringonpaiste tulvi, häikäisten pojan silmiä. Luukaksen kaverit hörähtelivät jollekin kaksimielisesti ajateltavalle kohdalle filmissä ja joku tyrkki Luukaksenkin kylkeä, saadakseen pojasta jotain reaktiota. Tuo vain mumahti jotain, ajatukset täysin kesälomassa.

Tuukka vilkaisi laiskasti rastansa takaa luokse tullutta Liljaa, eikä tehnyt mitään. Hannu taasen kolautti tuolinsa jalat samantien vasten lattiaa ja riuhtaisi vihkonsa Tuukan leuan alta, ojentaen suttuisen näköistä vihkoaan tytölle.
"Siitä vaan", Hannu kehotti käsi ojentuneena antamaan vihkoa ja vaihtoi asentoaan, luullen varmaankin näyttävän hyvinkin charmikkaalta.

Tuukka loi mulkaisun kaveriinsa leukaansa hieroen ja venytti hieman käsiään taaksepäin, katsahtaen sitten opettajaa, jota ei edes tuntunut kiinnostavan kuunteliko luokka hänen opetustaan vai ei.

Lilja hymyili kevyesti ja katseli vihkoa hetken aikaa ennen kuin otti sen vastaan.
-Kiitos, hän sanoi ja kääntyi jo mennäkseen mutta pysähtyi sitten.
-Mä annan tän sulle takasin sitten tunnin jälkeen, tyttö lupasi ja vilkaisi Tuukkaa kun tuo ei pahemmin häneen reagoinut.
-Kuka tietää ehkä te voisitte tulla meidän kanssa syömään tänään, Lilja sanoi sitten ja loi kevyesn hymyn kaksikolle ennen kuin asteli takaisin omalle paikalleen.

Hannu näytti siltä kuin olisi voinut alkaa tuulettamaan siinä paikallaan kovaan ääneen, mitä ei kuitenkaan tehnyt. Tuukka vain vilkaisi Liljaa kulmiaan hieman yllättyneenä kohottaen.

"Voi helvetti... Me päästään kaikkien niiden upeiden tyttöjen kans samaan porukkaan. Tätä tilaisuutta en kyl heitä hukkaan", Hannu lähes visersi Tuukalle, kun Lilja oli paikalleen palannut, ja katseli tyttöä silmä kovana. Hän nuolaisi huuliaan. Tuukka irvisti pienesti.
"Hei kuule, meidän piti jutella siitä turnauksesta tänään porukoitten kans. Eikä sulle ole mitään mahiksia ton Liljan suhteen", Tuukka vetosi ja nojautui kovan koulunpenkkinsä selkänojaa vasten niin, että se narahti. Ei häntä kyllä huvittanut mennä sen joukkion kanssa syömään, mieluummin vaikka istahti koulun nörttien pöytään jakelemaan bilekutsuja. Saisi Hannu mennä yksin jos menisi...

Lilja kirjoitteli vain muistiinpanoja omaan vihkoonsa ja jutteli siinä samalla Miian kanssa kun tuo oli hänen viereensä siirtynyt. Tytöt selvästikkin keskustelivat äskeisitä tapahtumista ja Miia vilkaisi Tuukan suuntaan nopeasti ennen kuin kysyi jotakin Liljalta.

Lilja vastasi vain hymyillen hivenen ja sipaisi hiuksiaan nopeasti pois kasvoiltaan. Hän vilkaisi sitten kahden pojan suuntaan ennen kuin sanoi Miialle jotain. Hän jatkoi sitten muistiinpanojen kirjoittelemista. Juuri kun kello pirahti hän olikin saanut viimeisenkin lauseen kopioitua. Hän nousi ylös ja asteli käytävälle odottelemaan että Hannu tulisi vihkonsa hakemaan. Miia jäi siihen tytön viereen.

Heti pirahduksen kuultuaan Hannu pomppasi tuoliltaan ja ryhtyi tunkemaan tarvikkeitaan reppuunsa, hyppelehtienkin jo käytävälle tyttöjen perään.

Tuukka ei turhaa kiirehtinyt noustessaan ja kahmaisi vain tavaransa syliinsä. Hän nosti vielä mustan olkalaukkunsa olalleen ja lähti sitten talsimaan Hannun perään käytävälle, jossa tuo olikin jo löytänyt tiensä Liljan luo.

Lilja ojensi vihon Hannulle ja hymyili tuolle hivenen. Hän vilkaisi sitten Tuukkaa nopeasti ennen kuin käänsi katseensa takaisin toiseen.
-Tuuttekote meijän kanssa syömään?, tyttö uteli ja vilkaisi Miia vierellään.

Miia katseli Tuukkaa hetken aikaa ja vilkaisi sitten Liljaa.
-Nii tulkaa ihmees vaa, tuo sanoi luoden pienen hymyn.

Hannu tunki vihkonsa huolimattomasti puoliaukinaiseen reppuunsa ja vilkaisi Tuukkaa, joka oli pysähtynyt kädet syvällä hupparinsa taskussa hänen viereensä. Hän käänsi katseensa sitten hymyillen tyttöihin.
"Tottakai me tullaan."

Tuukka vilkaisi vakuuttelevaa Hannua kyllästyneenä.
"Mä en taida tulla, kiitos vaan", hän sanoi Liljalle ja Miialle vetäen toisen kätensä taskusta asettaakseen pipoaan paremmin.

Lilja katseli hetken aikaa Tuukkaa ja vilkasi sitten Miiaa. Hän käänsi katseensa sitten Hannuun.
-Se kutsu oli oikeastaan teille molemmille joten jos sun kaveris ei halua tulla niin ehkä on parempi ettet säkään tuu. Kyllästyisit vaan meidän tyttöjen keskellä, tyttö sanoi ja sipaisi hiuksiaan.
-Kiitos vihon lainaamisesta, hän sanoi vielä nyökäten ja käänähti ympäri. Miia katseli Tuukkaa hetken aikaa hivenen pettyneenä ennen kuin kipitti Liljan perään.

Tuukka kohautti vain olkiaan kun tytöt olivat kääntyneet. Hän ähkäisi saadessaan Hannun kyynerpäästä vatsaansa.
"Mitä hittoa sä nyt! Sun pitäis olla mun kaveri eikä mikään paskaläjä jonka takia mä menetän mun elämäni tilaisuuden!" Hannu ryhtyi raivoamaan ilman kuitenkaan todellisen vihan sävyä.
"Siitä typerästä turnauksesta voi jutella huomennakin. Liljan kanssa mä en näet huomenna, enkä muulloinkaan syömään pääse."

Tuukka tuhahti ja korjasi pienen irveen kasvoiltaan, mikä oli sille noussut Hannun kyynerpään ansiosta. Hetken hän katseli Hannun murjottavia kasvoja.
"No ihan sama", hän luovutti ja Hannun suu kääntyi äkkiä hymyyn.
"Hei odottakaa! Me tullaan sittenkin!" Hannu huudahti tyttöjen perään ja lähti jo juoksujalkaa noiden perään, Tuukka hillitymmin perässä seuraten.

Lilja ja Miia pysähtyvät saman aikaisesti ja kääntyivät katsomaan poikia.
-Mites te nyt yhtäkkiä vaihdoitte mielenne, Lilja kysyi ja katseli Tuukkaa hetken aikaa ennen kuin jäi katselemaan Hannua. Hän hymyili kevyesti ja odotti että molemmat olivat siinö heidän luonaan ennen kuin jatkoi matkaansa kohti ruokalaa.
Miia jäi hivenen taemmas lähemmäs Tuukkaa kävelemään kun taas Lilja asteli siinä Hannun vierellä muttei kuitenkaan hirveän vieressä vaan piti etäisyytensä.