Osio 1

Allegra sulki pöytälaatikon ja jatkoi töidensä tekoa. Hänen pitäisi vielä saada kaikki nämä paperitkin järjesteltyä...

Corin kurkkasi pian taas seinän yli Chrisiä.
-Minkä ikänen sä olet?, hän uteli.

- Anteeks!, Chris rullasi tuolillaan lähemmääs kopin uloskäyntiä ja käänsi katseensa sihteerin pötää kohti.
- Mistä täältä saa kahvia?

Allegra säpsähti hieman huutoa, joka kuului takaata päin ja kääntyi katsomaan sen suuntaan. Hän räpäytti silmiään muutaman kerran, ennen kuin tajusi, että vastausta odotettiin häneltä.
"Kerros alaspäin on kahvio, josta voi hakea", hän vastasi osoittaen hissejä kohti.

Christian nyökkäsi kiitokseksi ja nousi paikaltaan. hän voisi sen kahvin kipasta hakemaan ja ryhtyä sitten hommiin. Saisi samalla katsottua hiukan paikkoja

Allegra vain hymyili pienesti takaisin ja jatkoi sitte papereidensa tutkimista, merkiten esillä olevaan kalenteriinsa kaikki Leon tapaamiset tietojaan myöten.

Christian palasi takaisin ylös kahvinsa kanssa ja hörppi kupista samalla kun asteli hissistä ulos.
- kiitti.. tää todella on tarpeen ennen ku pystyn keskittyy hommiin. Korvaan tän viel jotenki, mies huikkasi Allegralle ennen kuin siirtyi koppiinsa

Allegra vilkaisi papereidensa järjestelyn takaa Christiania ja hymähti vain toisen sanoille, kääntyen sitten takaisin papereidensa puoleen. Hän avasi alimman pöytälaatikonsa ja tunki sinne nipun papereita, jotka oli jo saanut kuntoon. Hän oli jo unohtanut tapaamisten merkkaamisen puolessavälissä.

Ivy istahti hitaasti harmahtavan sävyiseen työtuoliinsa ja huokaisi turhautuneena, kun oli vahingossa sutaissut kädellään iso paperipinon alas pöydältä.
"Ei voi olla totta", Ivy mumisi hiljaa kiristellen hampaita. Hän keräsi reippaasti paperit hujauksessa takaisin suureen pinoon ja aukaisi läppärinsä päälle.

Christian oli lopulta päässyt työntouhuun. Pitihän sitä heti näyttää miten ahkera oli ja olihan hän mennyt kehumaankin itseään vaikka miten sille Leolle.

Ivy uppoutui ajatuksiinsa. Hän tiesi, että Pariisi oli muotikaupunki ja monet ihailivat tuota maata, mutta silti naisen mielestä lukijat kyllästyisivät; Pariisista on jauhettu vaikka kuinka paljon. Samassa hän napsautti sormiaan, ja ponnahti ylös tuolilta työntäen sitä liian kovaa taaksepäin: työtuoli liukui lattiaa pitkin seinään päin, kuului kova pamahdus ja tuoli oli maassa.
"Voi ei, voi ei", tyttö valitteli pudistellen päätään. Hän nosti tuolinsa pystyyn ja toivoi, että kukaan ei olisi kuullut tuota kauheaa pamausta. Seinä oli onneksi vielä ehjä.
"Onkohan hyvä ajatus mennä kysymään mielipiteitä muodista ohikulkijoilta", hän puheli yksikseen napaten työpöydän kaoksen keskeltä digikameran, lehtiön ja lyhyen kynän.

Pitkään huokaisten Allegra pyyhkäisi otsaansa kuvitteellisesta hiestä. Hän oli saanut pöydällä olleet paperit järjestykseen ja pöydän laatikoihin, ja vihdoin koitti hänen kauan odottamansa kahvitauko. Hän nousi tuoliltaan hymyillen tyytyväisenä aikaansaannokseensa ja lähti lampsimaan kohti hissejä. Miten kahvi tekisikään todellakin hyvää tällä hetkellä.

Ivy oli juuri saannut tungettua tavarat laukkuunsa ja suunnisti hissiin päin. Hänen kätensä tärisivät innostuksesta, mutta hänen mahansa oli erimieltä. Nainen taputti vatsaansa. Hän oli tosiaan unohtanut aamiaisen, ehkä kupillinen kahvi ja pieni syötävä tekisi terää. Ivy vastakohtaisesti salli itselleen mennä pienelle tauolle ja sitten ruveta vasta kunnolla töihin. Samassa hän huomasi Allegran ja veti pitkän hymyn kasvoilleen.
"Hei!" Hän huikkasi iloisesti vilkutellen käsiään.

Allegra katsahti taakseen ja vastasi Ivylle hymyllä, pysähtyen odottamaan naista.
"Oletko säkin kahvioon menossa?" Hän kysäisi jatkaen sitten toinen vierellään hisseille, tilaten sen heidän kerrokseensa.

Ivy nyökkäsi naiselle. "Kiirettä pitää. Töitä on vielä, vaikka kuinka paljon", huokaa lähes tuskastuneena, mutta väläyttää pienen kestävän hymyn. "Miten on sujunnut tähän saakka työ?" Kysäisee, astuen hissiin sisään, kun se pysähtyi heidän kerrokseen ja ovi kolahti auki äänekkäästi.

Allegra astui sisälle hissiin ja painoi sen menemään kerrosta alemmas.
"Pomo tunki heti karseat määrät töitä mun harteille", hän huokaisi ja suti taas vaistomaisesti hiuksiaan nähtyään hissin peilistä itsensä.

Ivy taputtaa naisen olkapäille ymmärtäväisesti. "Eka päivänä, kun tulin tänne töihin et arvakkaan miten paljon töitä jouduin raaskia kokonaisen 24 tuntia", puuskahtaa muistellessaan ekata päivää, jolloin sähläsi jatkuvasti työpöytänsä ääressä hiukset sekaisin. "Näytin kamalalta", jatkaa hieman naurahtaen. "Kyllä sinä totut."

Allegra katsahti epäuskoisena Ivya ja äänähti turhautuneena.
"Ja olen vielä sihteeri[i], [i]pomon sihteeri", hän mumisi. Hänen päivänsä pitenesi varmasti useaampaankin. Ja hän tulisi näyttämään varmaan vieläkin karmeammalta kuin nyt.

Hissin ovet avautuivat ja Allegra astahti sen kyydistä, talsien kahviota kohti. Maksoikohan tuolla suklaapatukat kuinka paljon?

Ivy kaiveli lompakkoa laukustaan ja suuntasi varmoin askelin kahvilaa kohti. Nainen laski kolikoita ja seteleitä ja toivoi, että ne riittivät varmasti. Hän vilkaisi lompakonsa korttien sotkujen keskeltä mustavalkoisen kuvan. Nainen hymähti hiljaa, kun muisti hänen äitinsä kertovan olevansa katsomassa The Jackson Fiven keikkaa ja kerennyt ottamaan kuvaa.
"Missä olit ennen töissä vai onko tämä ensimmäinen työsi?" Kohottaa kulmiaan kysyvästi saatuaan lompakon survattua jotenkin takaisin laukun sisälle.

Chris oli lopulta uppoutunut töihinsä oikein kunnolla. Ilmapiiri oli mukava ja työkaverit vaikuttivat kaikki olevan tähän mennessä ihan kivoja

Corin naputteli tietokoneen hiirtään tehdessään ottamastaan kuvasta hivenen parempaa pienellä kuvankäsittelyllä. Hän tarkensi sitten kuvaa ja rajasi sen paremmin ennen kuin lähetti sen yhdelle toiselle työntekijälle. Hän haukotteli sitten ja jatkoi pasianssin pelaamistaan nojaten päätään käteensä.

Chris oli noussut hiljaa kurkkimaan mitä Corin puuhasa ja tuijotteli tuon ruutua vain hiljaisena. Oliko tuolla hommat tehty vai oliko se vain laiska..
- .. mitä sä teet?, mies kysyi lopulta

-En mitää ihmeellist, Corin sanoi olkiaan kohauttaen ja vilkaisi Chrisiä.
-Mite työ edistyy?, hän uteli sitten hymyillen tuolta ja sulki pasianssin. Hän näpläsi sitten muutaman kuvan auki ja käänsi jälleen katseensa toiseen.