Osio 1

Yatsui röhnötti työpöytänsä ääressä, tuolinsa pehmustettuun selkänojaa vasten nojaten ja kasvot kohti kattoa suu raollaan, kädet ja jalat levällään. Hän oli ollut yötä toimistolla, kirjoittelemassa viimehetken lauseita elokuva-arvosteluunsa, joka piti jo tänään painattaa lehteen.
Hänen tuolinsa vieressä, lattialla, oli siihen tippunut toimintasarjakuva, jonka tekstit olivat pelkkiä outoja kuvioita ja viivoja. Itseasiassa Yatsui ei ollut arvostelun loppuun saatuaan jaksanut raahautua kotiin, niin myöhä kun oli, joten hän oli jäänyt lueskelemaan erästä mielenkiintoista sarjakuvaansa, suunnitellut menevänsä kotiin kunhan aurinko olisi päättänyt nousta aamun merkiksi. Hän oli tietenkin nukahtanut siihen työtuolillensa, erittäin epämukavaan asentoon, ja nyt kun muu väki alkoi ilmestyä toimistolle, kuorsasi hiljaa kattoa kohde.

Leo asteli parkkipaikalta rakennukseen ja vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa. Miehellä oli tavalliseen tapaansa päällään mustat suorat housut ja musta kauluspaita. Hän asteli aulan läpi ja painoi hissin alas astuen siihen. Hän piteli salkkua kädessään ja tuijotteli kerroksen numeroita. Oikeassa keroksessa mies astui ulos hissistä ja huomasi Yatsuin. Leo katseli tuota hetken ja lähti sitten astelemaan lähemmäs.
-Herätys! Tämä on työpaikka ei yösija, mies sanoi hivenen korotetulla äänellä.

Yatsui säpsähti hereille ja ponnahti hivenen ylöspäin, kaatuen lopulta vain tuolinsa kanssa. Hän kapusi ripeästi pystyyn nostaen tuolinkin takaisin seisaalteen ja kääntyi Leoa kohti.
"Anteeksi", hän mutisi ja hieraisi pikaisesti silmiään, tajuten sitten lattialla olevan pokkarinsa. Hän poimi sen nopeasti käsiinsä ja sujautti pöytälaatikkoon.

Leon seurasi toista katseellaan ja oli juuri jatkamassa tuon kätöksen arvostelua kun hissin ovi kävi.

Corin ilmestyi rullaluistimet jalassaan kerrokseen. Hänellä oli päällään tiukat farkut ja vaaleansininen t-paita jossa luki ranskaksi jotain. Poika luisteli kassinsa kanssa Leonin ohi oman pöytänsä luo joka sijaitsi Yatsuin pöydän vieressä.

-Enkö mä ole sanonut jo miljoona kertaa että et luistele sisällä, Leon tokaisi pojalle ennen kuin hävisi omaan toimistoonsa joka oli kerroksen toisessa päässä.

-Toi yks on näköjään taas hyvällä tuulella, Corin sanoi nauraen ja vilkaisi Yatsuita.

"Hnh.." Yatsui mumisi yhä tokkuraisena ja nosti kätensä hiuksiinsa. Hän suki niitä ruotuun ja lysähti sitten takaisin tuolillensa väsyneenä. Sitä millään olisi jaksanut nousta. Hän vilkaisi kelloa seinällä ja haukotteli vain sen näyttämälle ajalle. Kello oli paria minuuttia yli kahdeksan.
Yatsui läimäisi kannettavan tietokoneensa läpän kiinni ja pakottautui seisaalleen, suoristaen ryppyistä kauluspaitaansa.
"Kahvia?" Hän kysäisi oudon kuuloisella englannillaan Corinilta katsahtaen tuohon silmät yhä puoliristissä.

-Jep. Mitäs jos mentäis alas kahvioo aamupalalle, Corin ehdotti tuolta laskettuaan tavaransa pöydälleen.
-Ni toi yks kikkunen setä sais kiukuta hetken itteksee, hän lisäsi.

"Hai", Yatsui sanoi kohauttaen vain harteitaan ja käännähti sitten hissin suuntaan. Hän peitti kädellä suunsa haukotellessaan toistamiseen. Hän asteli rennoin askelin hissille ja painoi ensimmäistä kerrosta, jossa kahvio sijaitsi.

Corin ei jaksanut luistimia ottaa jalastaan ja nappasi lompakon mukaansa luistellen sitten hissille.
-Mites oot noin uninen? Anna ku arvaan. Nukahdit illalla ja olit yön täällä ja äsken Leo tuli ja löysi sut nukkumast, poika sanoi ja näytti kieltään.

Yatsui naurahti ja jäi odottelemaan hissin saapumista alempaan kerrokseen.
"Loistoarvaus", hän kehaisi, kun toinen oli arvannut sen mitä oli juuri käynyt. No, ei työpaikalla nukkuminen Yatsuille niin eriskummallista touhua ollut...

Corin nauroi ja luisteli hissiin ollen tavalliseen tapaansa hyvällä tuulella.
-Ajattelin seuraavan palkan jälkee ehk lähtee Pariisis käymäs, poika kertoi.
-Voisit tulla mukaan, hän lisäsi hymyillen.
-Mun tuttu omistaa siellä pienen hotellin ja antais meidän varmaan viipyä muutaman yön liki ilmatteeks, Corin jatkoi ja hytkyi hississä kuuluvan musiikin mukana.

Yatsui katsahti Corinia.
"En mä usko, että pääsen näiltä töiltä", hän sanoi ja astui ulos hissistä sen ovien auetessa. Ei häntä kyllä mikään matkustelu kiinnostanut muutenkaan. Mitä järkeä sitä oli lähteä pienen salmen yli yöpymään pariksi päiväksi maahan, jossa ymmärtäisi vielä vähemmän ihmisten puheista kuin täällä?

Corin nyökkäsi vain hivenen harmissaan. Poika luisteli hissistä pois ja jäi katselemaan mitä kaikkea kahviosta tänään sai. Hän nappasi tarjottimen itselleen ja otti kahvia sekä sämpylän siirtyen sitten maksamaan.

Oliver asteli iloisesti hymyillen kahvion puolelle. Tuo oli tullut muutaman minuutin myöhässä, muttei antanut sen haitata. Olihan tuo kumminkin pojalle aika yleistä.
Oliver tarkkaili hetken, mitä oli tarjolla, päätyen sitten lastaamaan tarjottimensa pienellä suklaaleivoksella sekä jättimäisellä kahvikupilla, joka täyttyi pian niin monella sokeripalasella, että itse kahvi meinasi tulla yli.

Kahviossa Yatsui kurotti itselleen lautasen korkean lautaspinon päältä ja laski sitten pihdeillä sille yhden sokerimunkin. Hän täytti pahvisen mukinsa höyryävällä kahvilla, jonka sekaan tiputti kolmisen sokeripalaa ja siirtyi sitten kassalle maksamaan ah-niin-terveellisen aamiaisensa.

Corin luisteli maksettuaan istumaan ikkunan viereen ja jäi katselemaan ulos hörppiessään kahviaan. Hän kelaili jo tämän päivän töitä mielessään ja naputteli pöytää sormillaan.

Yatsui vilkaisi Corinin perään ja asteli sitten tuon pöydän ääreen ruokineen ja juomineen. Hän istahti tuolille Cornin viereen ja upotti sitten hampaansa herkulliseen sokerimunkkiinsa.

Maksettuan aamiaisensa, Oliver tähyili ympärilleen. Hän äkkäsi pöydän, jonka ääressä Yatsui ja Corin istuivat ja asteli reippain askelin sinne.
"Saako tähän istua?" Poika kysäisi, kasvoillaan hymy, joka ylettyi korviin asti.

Corin vilkaisi Yatsuita nopeasti ja alkoi sitten syödä sämpyläänsä.
-Aika terveellinen aamupala sulla, hän sanoi naurahtaen ja nosti katseensa Oliveriin.
-Jep senku istut, poika sanoi hymyillen.

Yatsui virnisti vain hieman Corinille, suu täynnä munkkia ja suupielet sokerissa. Hän katsahti ylös Oliveriin ja nyökähti hieman merkiksi, että hänellekin kävi toisen seuraanliittyminen.

Oliver asetti kahvinsa ja suklaakakun palasen pöydälle ja istahti penkille, laskien maahan pienen kassin, jossa hän säilytti kännykkää, kotiavaimia, pientä luonnoslehtiötä sekä omaa, halvemman puoleista digikameraansa, jota poika kuljetti mukanaan joka paikkaan.

Corin katseli Oliveria hetken aikaa pää kallellaan. Oli hassua istua siinä juuri tuon kanssa aamiasella kun he samaa työtä tekivät. Poika jatkoi kuitenkin sämpylänsä mussuttamista.

Yatsui silmäili tyhjänpuoleista kahviota ja valvoi katseellaan ovea, josko sen takaa putkahtaisi pian muitakin työtovereita. Useimmat kyllä tulivat sinne vasta lounaan aikaan, harvat söivät aamiaisensa töissä.
Hän haukkasi palasen munkistaan nuolaisten sokerit suupielistään ja hörppäsi kahviaan, joka maistui hivenen kitkerältä hänen makuunsa huolimatta sen sekaan jo sulaneista sokeripaloista.

Ivy tulee töihin pahasti myöhässä ruuhkaisen liikenteen takia. Oli todella kylmä päivä, eikä hän ole ollut varautunut ollenkaan näin kylmään päivään. Nainen sulki autonsa oven ripeästi ja taisteli kovan tuulen kanssa päästäkseen viimein sisälle. Samassa hän muisti, että aamiainenkin jäi syömättä ja vatsaa väänsi oudosti. Nopeana ihmisenä hän suorastaan juoksi kahvilaan, joka ei onneksi ollut kaukana. Silmäillessään kahvilaa hän hoksasi vain muutamia ihmisiä syömässä. Useimmat ihmiset olivat jo varmasti aloittamassa jo työntekoa, mutta hän kun se vain myöhästeli, herätyskellon takia, joka ei suostunut herättämään.

Allegra hypähti pyöränsä kyydistä ja lukitsi sen lyhtypylvääseen kiinni. Tänään oli hänen ensimmäinen päivänsä tässä työpaikassa ja hän taisi olla jo myöhässä.
Hän oli herännyt aikasin aamulla ja valmistautunut oikein toden teolla, mutta oli sitten hermostuksissaan unohtanut vilkaista kelloa ja oli nyt naama punaisena vartin myöhässä työpaikallaan. Kellokin oli jäänyt kotiin, joten hän ei ollut varma ajastakaan.

Sipaisten tuulen seikoittamia hiuksia Allegra avasi kerrostalon oven ja astui arasti sisälle. Hän pälyili ympärilleen ja kiiruhti hissille odottamaan sen saapumista. Miten kaamealta hänen täytyi näyttääkkään, niin hikisenä ja naama punaisena... Toivottavasti pomo ei kauheasti suuttuisi.

Leo oli nukahtanut työpöytänsä ääreen vaikka oli tullut töihin vasta muutama tunti sitten. Hän ei tämän takia ollut tietoinen siitä että puolet hänen alaisistaan olivat myöhässä. Mies tuhisi poski papereita vasten ja nukkui melko syvää unta. Hänellä oli takanaan melko uneton yö.