Osa#3

Zen tiukensi otettaan peitosta. -Näpit irti... mun mies.., hän mumisi hiljaa ja käännähti selkä Johnia kohti.

John kurtisti kulmiaan ja naurahti sitten huvittuneena. Hän hypähti Zenin yli miehen toiselle puolelle, puoliksi hänen päälle.
-Ketä on sun mies? Hän kysäis samaan aikaan naureskellen ja viekottelevasti.

-Wakaki.., Zen mumisi hetken päästä hieman ärtyneesti, mutta silti sekavasti ja hiljaa. -..näpit irti...munh...

John repesi tällä kertaa aivan totaallisesti. Hän vei huulensa Zenin huulille.

Zen hätkähti unenpöpperöisenä herelle ja tuijotti Johnin lähellä olevia kasvoja sekavan oloisena. Hän vääntäytyi istumaan ja haroi silmät puoliummessa sekaisin olevia pitkiä hiuksiaan.

-Mistä sinä oikein uneksit? John kysyi, -Ainakin Wakaki liittyi siihen jotenkin, hän naurahti.

-Mh.. uneksin? ...Wakaki?, Zen oli aivan sekaisin maailman tapahtumista ja haukotteli pitkään pysyen tuskin hereillä.

-No joka tapauksessa. Lumisade on loppunut, John kertoi katseleen Zeniä.

Zen venytteli hieman läsähtäen takaisin makuulle silmät suljettuina. -Jaahas.

John seurasi Zenin jokaista pienintäkin liikettä. Hän kumartui suukottamaan Zenin hiuksia hymyn kaareutuessa huulille.

Zen kietaisi salamana kätensä Johnin ympärille vetäen tuota lähemmäs. Mies makoili yhä silmät kiinni, mutta hymy löytyi suunpaikkeilta.

John naurahti ja painautui miestä vasten. Hän kietoi kätensä Zenin ympärille hilautuen vielä lähemmäs.

Zen nautti miehen lämmöstä ja silitteli toisella kädellään tuon kylkeä. -pikku jatkonokoset vain..? Hän kysyi hiljaa pitäen Johnia tiukasti itseään vasten.

-Kyllähän se minulle kävisi, John sanoi silmät puoliksi kiinni, -Mutta nenä alkaa olla jo kärsimätön, hän jatkoi naurahtaen.

Zen avasi hitaasti silmänsä ja huokaisi samalla. Mies päästi toisesta irti ja vääntäytyi ylös sängystä. -Kai sitä pitää sitten olla nenän mieliksi, ettei se raukka ala kiukuttelemaan, Zen sanoi hymähtäen väsyneenä ja hän laahusti vessaan.

John pomppasi sängystä. Hän hyppelehti eteiseen ja rupesi vetämään känkiä jalkaansa.

Zen sohi hiuksiaan vedettyään pöntön ja asteli eteiseen hieman pirteämmän näköisenä. Hän puki ulkovaatteensa ja meni ulos.

John vetäis vielä takin yllensä ja nappasi hanskat mukaansa juosten Zenin perään.

Zen tunki kätensä taskuihin lähtien kävelemään kohti terveyskeskusta.

John lähti seuraamaan Zeniä. Hän katseli lähes koskematonta lunta jalkojensa alla.

Zen hytisi hieman ja hidasti tahtiaan huomatessaan Johnin jääneen jälkeen. -Täällä on kylmä, mies valitti yrittäen nostaa kaulahuivia paremmin kasvojensa suojaksi.

-Käy..., Haru sanoi ja nousi Chojiron lantion päälle istumaan. Hän katseli miestä silmiin ja hankasi itseään vasten Chojion haaroväliä.

Chojiro ummisti silmiään purren huultaan tukahduttaakseen huokaukset, pari silti karkasivat.

Pian John saapui Zenin kanssa terveyskeskuksen pihalle. Hän vilkaisi Zeniä ja vetäisi hanskoja syvemmälle käsiin.

Zen avasi rakennuksen lasisen oven Johnille ja asteli miehensä perässä sisälle.