Osa#3

Chojiro makoili hetken paikoillaan ja vääntäytyi sitten ylös sohien hiuksiaan, jotka pörröttivät minne sattuivat.

Haru katseli Chojiroa ja haukotteli. Hän nousi istumaan ja hieroi silmiään unisena.

Chojiro katsahti kahvimukia pöydällä. Kahvi oli varmaan jo jäähtynyt. Mies haukotteli pienesti ja vilkaisi kelloa.

Haru pysyi paikoillaan ja tuijotteli ikkunasta ulos.

Chojiro katsahti Harua ja sitten ikkunaa.

Daichi mumahtaa ja istahtaa puistopenkille.

John heräsi tyhjässä sängyssä. Hän haukotteli pitkään ja kaivautui peiton alle. Sieltä hän löysi Zenin paidan, jonka painoi vasten kasvojaan.

Zen hölkkäsi kävelytiellä ja pysähtyi hengähtämään hetkeksi. Mies istuutui läheiselle penkille ja huikkasi hiukan vettä pullostaan.

John rupesi kieriskelemään sängyssä nuuskiessaan Zenin paitaa. Yhtäkkiä hän tippui sängystä nenä edellä. Hän kömpi istualteen ja rupesi tunnustelemaan nenäänsä.
-Se... se murtui, John nyyhkäisi. Hän jäi istumaan onnettomana lattialle.

Zen istui hetken paikallaan, mutta kylmä tuuli alkoi puskea miehen takin läpi. Hän nousi penkiltä ja lähti hölkkäämään takaisin kotia kohti.

John huokaisi surullisena. Nenä oli kipeä ja Zen oli poissa. Ketään ei voinut lohduttaa häntä.

Zen kaivoi jo vähän matkan päässä takkinsa taskuista avainta. Hän löysi sen tullessaan ovelle ja avasi oven sulkien sen perässään. Mies huohotteli hiljaa riisuessaan ulkovaatteita.

Kuuliessaan oven käyvän, John pomppasi äkkiä pystyyn ja ryntäsi eteiseen Zenin luokse. Hän ripustautui miehen kaulaan ja rupesi vaikeroimaan.
-Zeeeen~! Mun nenä murtu, John ulisi onnettomana.

Zen vilkaisi Johnia kummissaan. Miehen päätä jomotti ikävästi edellisen illan jäljiltä, mutta ei se nyt nenämurtumaa pahempaa ollut. -Mites se nyt noin? Mies kysyi ja haki vessasta paperia pyyhkäisten sillä varovasti Johnin nenästä valuvaa verta.

John nyyhkytti. -M-mä tipuin sängystä, hän sanoi ja katsoi Zeniä silmiin.

Zen naurahti hiljaa ja suukotti Johnia. -Voi sua pientä.

Johnille levisi hymy huulille. Hän halasi Zeniä ja painoi päänsä ämän olkaa vasten.

-John... älä~. Mulla on paita kohta ihan veressä, Zen sanoi ja perääntyi halattuaan Johnia pikaisesti. -Laita joku tuppo siihen, niin käydään myöhemmin jossain lääkärillä, tai vastaavaa.

John meni mutisten repäisemään palasen vessapaperia ja työnsi sen nenäänsä.

Zen hymähti Johnille ja painui makkariin kärsivän näköisenä. Hän läsähti suoraan sänkyyn painaen päätään lujasti tyynyyn, hieroen käsillään ohimoitaan.

John pomppi Zenin peräsä makkariin ja katseli hetken häntä.
-Onko jokin vialla, mies kysäisi.

-Päätä särkee, Zen mumisi ja raotti hiukan silmiään katse toisessa. Hän hieroi ohimoitaan purren hampaita yhteen. Ei hän ollut aijemmin huomannut päätä särkevän näin pahasti.

-Minä haen särkylääkettä, John sanoi ja kipitti keittiöön.

Zen katsoi toisen perään ja huokaisi raskaasti kääntyen vatsalleen. Hän veti tyynyn päänsä alta ja painoi sitä takaraivoaan vasten.

John kaiveli kaappeja ja viimein hän löysi särkylääkkeet. Hän otti myös lasillisen vettä ja vei ne makkariin, yöpöydälle.