Osa#1

Chojiro seisoo hetken paikoillaan ja katsoo kiljuvia ja leikkiviä lapsia ajatellen mitä ne täällä tekevät. Mies astelee hitaasti aukion poikki katsellen ihmisiä ympärillään.

Kitty pakottaa itsensä ylös ja seinän viereen.. hän oli vetänyt monta yötä pelkällä ekstaasilla, oli pakko hankkia jotain oikeaa kamaa jostakin.

Chojiro tuhahtaa ja ripeyttää askeliaan päästen pois aukiolta eräälle kujalle. Hän huomaa kujan päädyssä erään tutun miehen muttei vaivaudu nostamaan kättään tervehdykseksi. Chojiro astelee miehen luo ja istahtaa roskiksen päälle. -Mitäs Ross? Hän kysyy mieheltä joka kertoo vain myynnin edenneen huonoon malliin. -Pitäisi kai vaihtaa paikkaa, ei kukaan nyt tänne eksy.

Kitty painaa päänsä seinään ja jää tuijottamaan ihmisiä, hieman poissaolevana.

Mies nimeltä Ross, tuuppaa Chojiron pois roskikselta ja hätistää pois. Chojiro kohauttaa harteitaan ja lähtee mielellään haisevalta kujalta pois.

[Pitää tästä lähteä ^^]

[kuten myös, kohtapuoliin]

Wolffi liittyy myös.

Nimi: Marcos
Ikä: 24
Asuinpaikka: Tokion keskustassa jossakin omakotitalossa. (onko siel semmosii?)
Luonne: Marc on yleensä hyvin.. herttainen. Tai tuo sana kuvailisi häntä ehkä parhaiten. Toki hän suuttuukin ja vieläpä aika helpostikin, mutta silloin kun mies on hyvällä päällä, hän yleensä nauraa paljon ja on oikein hyvää seuraa.
Kuva (animea)/ulkonäkö: (kuvan saatte kun naaraa saa piirrettyä) Marcoksella on vaaleat hiukset, olkapäille ulottuvat. Yleensä hän käyttää melko tummia vaatteita, mutta kyllä mieheltä värikkäitäkin vaatteita kaapistaan löytyy. Tatuointeja Marcoksella ei ole, mutta häneltä löytyy suusta kielikoru. Miehellä on myös oikeassa korvassa kaksi korvakorua sekä vasemman silmän yläpuolella (eli kulmakarvojen kohdalla, kyllä te tiiätte) lävistys.
Muuta: Marc on huumediileri, tosin hän itse ei ole riippuvainen huumeista, tupakasta vain.
Roolaaja: Ai ettekö te tiedä? The Wolf tietysti.^^

[Wolffi ei ehdi odottaa, että hänen hahmonsa hyväksytään. ^^ Kyllä se kuitenkin hyväksytään, vai mitä Nishu-sama?]

Marcos kävelee jollain pienellä kadulla omissa mietteissään.

[...lyhyttä..]

Kitty kampeaa itsensä väkisin ylös, mönkii pikkukadulle ja jää nojailemaan seinään, hänen oli hyvin paha olla.

[Juu Wolffi hyväksytty ^^]

Chojiro talsii kohti hotelliaan. Hän jää nojailemaan rakennuksen seinämään, sisällä olisi kuitenkin yhtä tylsää kuin ulkonakin. Ja ulkona sai parempia inspiraatioita lyriikoihin.

Wakaki menee parvekkeelle. Hän kaivelee taskustaan tupakka-askin, asettaa yhden huuliensa väliin ja sytyttää sen.

Marcos kävelee pikkukadulla ja näkee yhtäkkiä edessään miehen. Hän kun oli koko ajan kulkenut katse maahan luotuna, eikä ollut huomannut tuota. [Kittyn se siis näki.^^]

Chojiro katselee ohimeneviä ihmisiä. Olipas heitä erilaisia.

Kitty nostaa katseensa Marcosiin ja katselee tuota hetken, ennen kuin painaa silmänsä kiinni ja valuu istumaan.

Wakaki polttelee hetken tupakkaa, mutta pian lynttää sen tuhkakuppiin. Hän rupeaa kurkkimaan parvekkeen kaiteen yli.

Chojiro henkäisee. Hän kaivaa taskustaan pastillirasian ja heittää muutaman suuhunsa.

Marcos kävelee miehen luokse ja kyykistyy tämän viereen. "Mikä sulla on?" Marc kysyy mieheltä hieman huolissaan, vaikka ei tuota tuntenutkaan. Hän oli aina huolissaan kaikesta.

Kitty nostaa katseensa taas mieheen, mutta pysyy vaiti.
Kyllä tuon huumekauppiaana pitäisi nähdä mikä toista vaivaa.

"Hmm.." Marc mutisee itsekseen. "Sä varmaan haluat jotain kunnon kamaa?" Marc kysyy mieheltä.

Wakaki nojailee kaidetta vasten ja meinaa nukahtaa siihen. Välillä hän hätkähtää kuullessaan jonkin kovan äänen, mutta kohta hän taas silmät sirrissä tihrustaa jonnekkin kaukaisuuteen.

-Jos sulla on mukana niin mikä ettei.
Kitty katselee miestä ja hymyilee hieman,
-Maksusta sovitaan erikseen.

Chojiro lähtee taas kuljeksimaan kadulla.

"Tottakai mulla on", Marc vastaa ja hymyilee takaisin. Hän kaivaa taskustaan muutaman tabletin ja näyttää niitä Kittylle. "Amfetamiinii. Ota jos haluut."

Kitty nappaa tabletit ja nakkaa suuhunsa, paskat siitä oliko tavara puhdasta, jotain oli saatava ja äkkiä, tuskin tämä hänen oloaan ainakaan pahentaisi.
Poika painaa silmänsä jälleen kiinni, odottaa.

"No miten se maksu?" Marc kysyy hymyillen vieläkin.