Vierailut Japanin ulkopuolella

Nigel käänsi päänsä Hideakia kohti tämän alkaessa kuiskuttamaan hänelle keskustelustaan Hayleyn kanssa. Häntä alkoi naurattaa ja hän vilkaisi äitiään olkansa ylitse.
"Älä välitä siitä. Se on aina usuttanu mun vieraille tukeaan meidän mahdolliselle suhteelle", Nigel totesi Hideakille ja kääntyi jälleen juttelemaan Brandonille.

Rosan ilmestyessä muiden seuraan Brandon vilkaisi Nigeliä, joka nousi ylös pöydän kulmalta. He olisivat ainakin valmiita lähtemään.
Tämän limusiiniehdotus sai miehet kuitenkin hieman yllättymään. Brandon heräsi transsista ensimmäisenä.
"Vau. Tätä tilaisuutta ei voi sivuuttaa", hän totesi virnistäen ja oli jo menossa.

Ewan nousi paikoiltaan ja lähti seuraamaan veljeään. Ei hän halunnut jäädä erilleen. Eikä hän toisaalta uskaltanut päästää isoveljeään rellestämään kavereiden kanssa kaupungille. Ties mitä Brandonkin päätyisi tekemään tyhmyyksissään kun häntä ei ollut estelemässä.

Hayley katsoi poikien perään huokaisten ja otsalla pieni huolenryppy. Anthony vain naurahti ja toivotti pojille hyvää illanviettoa ja että muistaisivat palata ennen kuin kuukahtavat kadulle.

Hideaki naurahti kevyesti ja kohautti olkiaan Nigelin sanoille. Hän vilkaisi muita kun nuo ihastelivat selvästi ajatusta.
-No mä vaihdan vaatteet siel jos ei haittaa, hän sanoi Rosalle joka nyökkäsi vain. Hideaki hävisikin siitä hakemaan laukustaan vaihtovaatteet.

-Voi hitot ootte pahempii ku naiset, Dani mutisi itsekseen ja asteli eteiseen pistämään kenkiä jalkaansa.

Rosa etsi vielä peilin asunnosta käsiinsä. Hän hymyili kun vaaleat tiukat farkut ja sininen paljetein koristeltu silkkinen t-paita mekko kiristysvyön kanssa pukivat hänen hoikaa kehoaan täydellisesti. Vielä paitaan sopivat korkkarit jalkaan ja hän sipsutteli limusiininsa luokse jossa hotellin uniformussa oleva vanhempi mies nousi heti ylös.
-Alfred. Siirtäisitkö matkalaukun takakonttiin ja sitten suunataan keskustaan. Voit viedä auton sitten parkkiin ja soitan kun tarvitsen suo taas, Rosa sanoi miehelle joka nyökkäsi. Saatuaan matkalaukun takakontiin jäimies pitämään ovea auki.

Valkoinen limusiini oli sisältä sisustettu Rosan toiveiden mukaisesti. Mustat nahkapenkit, pinkit koristetyynyt valkoinen turkisviltti oli penkin päällä ja sisältä löytyi pieni televiso peili juomakaappi.

Rosa asteli istumaan ensimmäisenä limusiiniin ja sipaisi hiuksiaan. Hän oli siellä kuin kotonaan.

Brandon oli jo ulkona silmäilemässä silmät innostuksesta välkähdellen Rosan käytössä olevaa limusiinia kun Nigel pääsi ulos. Hän suki auringon valossa välillä liilana välkähteleviä hiuksiaan kasvoiltaan ja saapasteli leveästi hymyillen limusiinille.

"Ihan kivan näkönen menopelihän tää", hän totesi ja virnisti Brandonille joka oli unohtunut tutkailemaan limusiinin ulkokuorta, eikä tajunnut vielä mennä sisälle tarkastelemaan tiloja.

Lopulta he pääsivät kuitenkin pitkän ja ylellisen kulkuneuvon sisällekin asti ja Ewan seurasi perässä, hieman epäröivän oloisena.

"Tää on kyl upee", Brandon hehkutti päästessään istumaan ja oli jo täydessä vauhdissa tutkailemassa auton jokaista nurkkaa, kurkaten heti juomakaappiinkin.

Nigel kaiveli taskustaan kännykkänsä.
"Mä soitan Benille ja kysyn missä se menee, jos napataan se kyytiin jossai välis?" Hän ehdotti Rosaa katsoen ja nosti jo puhelimensa korvalleen.

Marc kierteli elektroniikka-kaupan hyllyjen välissä, tutkailleen erilaisia laitteita, samalla kun Nicholas kävi vähän väliä nykimässä häntä hihasta, esitelläkseen mitä hienompia - sekä kalliimpia - kameroita, jotka pojan oli aivan pakko saada. Marc nyökkäili tasaisesti kuunnellessaan Nicholasin innostunutta selostusta kameroiden ominaisuuksista, jotka poika luki suoraan esittely läpyskästä, tajuamatta tekstistä itsekään oikein mitään.

Pitkän pohdinnan ja vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen he saivat ostettua Nicholasille kameran, jonka muistista löytyi melkein heti kassalta poistuttua ainakin neljä kuvaa Marcista sekä muutama satunnainen otos ympäristöstä.

"Nyt maistuisi jäätelö", Nicholas kailotti, onnellinen hymy korvissa asti.
"Jaa..." Marcin otsalle ilmestyi pieni huolestunut ryppy, hänen vilkaistessaan taskusta pilkottavaa lompakkoaan ja muistellessaan nykyistä rahatilannettaan. "Ne tuppaavat maksamaan aika paljon nykyään."
"Ei hätää, minä tarjoan", Nicholas ilmoitti rutiinin omaisesti. Ja Marcin oli myönnyttävä, vaikkei aina halunnut olla se osapuoli, jolle tarjottiin. Mutta Nicholasin kanssa oli turha ruveta väittelemään. Joten he suuntasivat lähimmälle jäätelökioskille Nicholasin räpeltäessä jo valmiiksi lompakostaan rahoja esille.

Norwichin keskustassa oli mukava, pieni puisto, jossa Benjamin tykkäsi usein viettää aikaansa. Siellä hän oli nytkin. Hänellä oli mukanaan viisi senttiä paksu kirja, jota oli syventynyt lukemaan puisella penkillä istuessaan. Pieni syvän tummansininen olkalaukku oli käännettynä nuoren miehen selkäpuolelle ja siellä oleva kylmä vesipullon viilensi kankaiden läpi ihoa mukavasti.

Benjamin käänsi kirjansa sivua ja aloitti uuden luvun lukemisen. Kirja kertoi fiktiivisen tarinan rinnalla kiinnostavalla tavalla lääketieteellisistä ihmeistä, mikä olikin saanut miehen tarttumaan kirjastossa tähän opukseen.

Rosa vilkaisi Brandonia ja hymyili pienesti toisen innostukselle. Olihan hän jo ihan tottunut tällaisiin kulkuneuvoihin. Hän istahti alas omalle vakiopaikalleen ja jäi katselemaan muita. Kun Hideaki viimeisnä viipotti limusiiniin sisälle pyysi hän ikkunan läpi kuskia ajamaan keskustaan. Hän jäi katselemaan maisemia kokien sen ihan normaaliksi että Hideaki alkoi vaihtamaan vaattetta siinä välittämättä muiden läsnäolosta.
-Juu soita vaan, Rosa vastasi Nigelille hymyillen pienesti ja sipaisi rastoja paikoilleen. Hän risti jalkansa ja antoi katseensa pysyä hetken aikaa Brandonissa ennen kuin jäi katselemaan ulos ikkunasta.

Hideaki veti vaatteet yltään ja vaihtoi ylleen varsin näppärästi mustat polveen asti yltävät tiukat farkut ja kerman värisen röyhelö kaulus t-paidan. Hän vaihtoi kenkänsä mustiin matalapohjaisiin ja nopeasti vielä veti hiuksensa nutturalle. Hideaki istahti sitten siihen Nigelin vierelle ja jäi hymyillen katselemaan hetkeksi aikaa ulos ikkunasta.
-Mitä kaikkia kivoja mestoja teil on täällä?, hän uteli silmiään räpytellen ja koska Nigelin korvalla oli puhelin käänsi hän katseensa Brandoniin.

Danin huomio kiinnittyi tähän uusimpaan joukon jatkoon. Hän sijoituikin istumaan siihen toisen vierelle.
-Moi. En sun nimees viel kuullu?, hän uteli nuorukaiselta ja kallisti päätään sivulle. Hän räpytteli silmiään kysyvästi.
-Mä oon Dani, hän esittäytyi Ewanille vaikkei toisen nimeä vielä tiennytkään.

Marc ja Nicholas kuljeskelivat kaupungin katuja pitkin jäätelöitään syöden, tietämättä oikein, mitä tekisivät seuraavaksi. Nicholas napsi kamerallaan jatkuvasti kuvia, kannatellen kameraa pelkästään yhdellä kädellä, toisen käden pidellessä vadelmajäätelötötteröä. Parhaat otokset hän esitteli Marcille, joka seurasi huolestuneena sivusilmällä pojan kuvanotto tekniikkaa, peläten koko ajan hänen pudottavan täysin uuden ja erittäin kalliin kameran.

Pojat kävelivät aina keskustassa olevalle puistolle asti. Jäätelöt oli jo lopuillaan ja kameran muisti täynnä kuvia kaupungilta. Marc ajatteli jo itsekseen poistavansa tilaisuuden tullen kaikki turhat ja liian samankaltaiset kuvat, jottei toisen tarvitsisi illan tullen murehtia täyttynyttä muistia. Marcin ajatukset keskeytti Nicholasin yhtäkkinen henkäisy.
"Hei, eikös tuo ole Benjamin?" Poika osoitti parinkymmenen metrin päässä olevalle penkille. Iloisen hymyn kera hän hyppelehti lapsenomaisesti koko matkan, jättäen Marcin taakseen. Hän pysähtyi noin metrin päähän, nappasi nopean sivuprofiilikuvan penkillä istuvasta pojasta ja istahti hänen viereen.
"Moi Ben", Nicholas tervehti pirteästi, ja hymyili koko hammasrivistön esittelevää hymyään.

Benjamin kohotti tummansuklaan väriset silmänsä kirjansa pienestä printistä kuullessaan lähestyviä askeleita.
"Moi", hän vastasi Nicholaksen pirteään tervehdykseen. Hän oli kuin toisen täysi vastakohta ollessaan täysin rauhallinen ja ääni ilman ylimääräistä intoa.

Marcin huomatessaan hän nyökähti tuollekin, kunnes kännykkä hänen olkalaukussaan pirahti soimaan.

---

Nigel moikkasi hymy äänestään kuultaen Beniä tämän vastattua.
"Päästiin vihdoin takas maankamaralle ja ollaan nyt kiertelemässä keskustaa. Ei sua huvittais liittyä seuraan?" Hän kyseli seuraten katseellaan Hideakin vaatteidenvaihtoa.

Ewan huomasi Nigelin nälkäisen oloisen katseen, jonka kohteena oli tuon Japanin tuttavuus. Hän käänsi syyllisenä katseensa ikkunasta ulos pureskellen huultaan. Danin ryhtyessä puhumaan hänelle Ewan hätkähti hieman, mutta hymyili sitten pienesti vanhemmalle miehelle.
"Um, mun nimi on Ewan", hän kertoi toiselle hiljaisemmalla äänellä kuin muut.
"Oon Brandonin veli", Ewan vielä lisäsi nopeasti.

---

Benjamin kohotti hieman kulmiaan. Linjan toisesta päästä alkoi kuulua Nigelin höpötystä siitä, että he istuvat juuri limusiinin kyydissä ja voisivat tulla hakemaan hänet.

Benjamin huokaisi äänettä ja nosti katseensa Nicholasiin ja Marciin.
"Haluutteko te limusiiniajelulle?" Hän kysyi ehkä hivenen kyllästyneellä äänellä. Hänen kädessään olevasta kännykästä kumpusi äänekkäänä Brandonin iloista naurua kun tuo oli tajunnut Nigelin Hideakiin luomat katseet, ja kiusasi nyt kaveriaan siitä, hyrräsikö tämän hormoonit jälleen tuhatta ja sataa kuten kuulema aina ennenkin.

Dani hymyili ja nyökäytti päätään.
-Sä taidatki olla porukan juniori, hän sanoi ystävällisesti hymyillen ja sivusilmällä seurasi muitakin hetken aikaa.
-Miten jaksat tämmöses porukas. Vaikutat kiltiltä ja mukavalta, hän sanoi nauraen heleästi ja pudisteli päätään. Hän käänsi sitten katseensa hetkeksi aikaa ikkunasta ulos ja seuraili maisemia.
-Ooks sä minkä ikänen?, hän uteli.

Hideaki seurasi Brandonia katseellaan ja kuunteli tuon kiusoittelua. Hän painautuikin siihen Nigelin kylkeä vasten.
-No miks ei kävis ku munlainen hottis kyljessä kiinni, hän sanoi nauraen ja Rosakin yhtyi nauruun.

Rosa sipaisi rastojaan ja pudisteli päätään.
-No kyllä sitä ois parempaaki tarjolla, hän sanoi ihan leikillään ja näytti kieltä Hideakille joka näytti kieltä takaisin. He kihersivät hetken aikaa kahden ja jäivät sitten taas kuuntelemaan Nigelin puhelua.

"Mitä?" Nicholas nosti hämmästyneen katseensa kamerasta jota oli näperrellyt, tutkaillen mitä mistäkin napista tapahtui. Kyllä poika oli äitinsä kanssa silloin tällöin päässyt limusiinin kyytiin, mutta silti se oli hänelle harvinaista herkkua, joka täytyi ottaa vastaan tilaisuuden tullen.
"Tietenkin halutaan", Nicholas huudahti jälleen uudessa innostuksen puuskassa.

Marc seurasi hiljaa vierestä. Limusiiniajelulle vai? Ei häntä oikein semmoiset ylellisyydet kiinnostaneet, mutta kyllähän hän mukaan meni, jos Nicholaskin meinasi. Joten hänen osaltaan tuli pieni nyökkäys Benjaminia kohti, Nicholasin sanoja vahvistamaan.

Benjamin nyökkäsi pienesti.
"Nicholas ja Marc tulee sitten mukaan", hän totesi kännykkään ja kertoi sitten heidän sijaintinsa.

---

Nigel virnuili hetken Hideakille ja tajusi sitten vastata Benjamille.
"Okei, ollaan sielä hetken päästä", hän sanoi ja sammutti puhelun.
"Käännytään seuraavasta oikeelle. Mennään hakee muutama kaveri tosta lähel olevasta puistosta."

Ewan kohautti hieman harteitaan ja vilkaisi pikaisesti muuta porukkaa.
"Mä täytin keväällä kuustoista", hän kertoi Danille.

---

Benjamin sulki kirjansa ja nousi penkiltä. Hän suloi kirjan olkalaukkuunsa.
"Ne tulee kohta tänne. En kyllä yhtään ymmärrä mistä Nigel ja Brandon on ittelleen limusiinin hommannu."

Nicholas kohautti olkiaan selaillessaan ottamiaan kuvia. Kesti hetken ennen kuin poika sisäisti kunnolla toisen sanat.
"Hetkinen. Onko Nigel täällä? Milloin tämä tapahtui? Miksi minä kuulen vasta nyt?" Kysymystulva ryöppysi Nicholasin suusta, pojan katseen vaihdellessa Marcin ja Benjamin välillä.

"En minäkään ole kuullut tästä aiemmin", Marc vakuutti nopeasti Nicholasille saadessaan osakseen hieman tuimemman katseen.

Hideaki hymyili ja painoi suukon Nigelin suupieleen. Hän sipaisi hiuksiaan ja huokaisi sitten onnellisena. Hän jäi taas seurailemaan maisemia limusiinin tummennettujen lasien lävitse. Hänen päänsä valui toisen olkaa vasten ja huulilta karkasi haukoitus.
-Mihin me ollaa oikee muute menos, hän tajusi sitten naurahtaen kysyä.

Rosa välitti pienen ikkunan kautta ohjeet kuskille jolta sai vastaukseksi vain nyökkäyksen. Pieni ikkuna sulkeutuikin sitten ja hän jäi tyytyväisenä katselemaan ikkunasta ulos. Hän sipaisi rastojaan mietteliäänä.
-Uh lisää komeita englantilaisia, hän sanoi unelmoivasti saaden Danin tyrskähtämään hiljaa ja pudistelemaan päätään.
-Tai siis ei millään pahalla vaik oothan sä Brandon kyllä ihan mukavaa katseltavaa, hän sanoi leikkisästi hymyillen.

Dani hymyili kevyesti ja nyökkäsi.
-Mä oon 17, hän kertoi ja näytti sormillaan numeroa 7. Hän vilkaisi muita ja nojautui sitten mukavammin penkkiä vasten.
-Kuinka paljo teil o ikäeroo Brandonin kans?, hän kyseli.

Benjamin katsahti kahta muuta poikaa.
"Nigelillä oli lento vasta aikasemmin tänään. Mun tietääkseni se on päässy perille pari tuntia sitten koneella", hän kertoi, pujottaen sormensa haalean sinisten väristen farkkujensa taskuihin, jättäen peukalot ulkopuolelle.
"Brandon kerto asiasta. Se oli menossa Nigeliä vastaan lentokentälle aamulla."

---

Nigel naurahti Hideakin kysymykselle.
"No haluutteko, että kierrellään tällä limusiinil jonkin aikaa niin saatte vähän ideaa tästä keskustasta? Voitaisiin sitten vaikka mennä tutustuun johonkin klubiin tai voidaanhan me hakea vaikkapa juotavaa jostain kiskasta ja mennä puistoon tappamaan aikaa."

Brandon nyökkäsi Nigelin idealle. Hänestä olisi tosiaan mukavaa pitkästä aikaa mennä porukoiden kanssa puistoon hengailemaan ja pitämään hauskaa.

Rosan kommentti sai Brandonin naurahtamaan ja vinkkaamaan silmää toiselle. Nigel virnisti ja pudisti päätään.
"Harmi vaan, Brandon on kiellettyä lihaa", hän paljasti ja ansaitsi itselleen tämän myötä kovan kyynärpään kylkeensä.
"Se seurustelee yhen Olivian kanssa."

"Kolme ja puol vuotta", tuli vastaus lähes samalla sekunnilla Ewanilta Danin kysymykseen. Hän oli tottunut siihen, että useimmat kysyi sitä lähes samantien häneltä kun oli huomannut Ewanin Brandonin seurassa.

"Ahaa, okei", Nicholas nyökytteli, hyväksyen vastauksen. Hän käänsi huomionsa takaisin kameraan, mutta vilkuili yhtenään tielle, odottaen jo limusiinin saapumista.

Marc nojasi kädellään penkkiin ja katseli Nicholasin ottamia kuvia. Niin kuin hän oli arvannutkin, muistista löytyi kymmeniä kuvia samasta kohteesta, ennen kuin siirryttiin seuraavaan, ja suurin osa niistä oli erittäin epäselviä.

Rosan nenä nyrpistyi hivenen.
-Kioskista? Niistä neliskulmasista ällöttävän likasista taloista?, hän uteli selvästi inho äänestä paistaen. Hän jäi hetkeksi taas katselemaan ulos ikkunasta. Hän sipaisi hiuksiaan ja jäi pyörittelemään yhtä rastaa käteensä. Hän painautui sitten penkkiä vasten ja hymyili kevyesti vain kuullessaan Brandonin olevan varattu.
-Se oli aika arvattavissa. Paljo heterommaksi voi enää mennäkkään, hän sanoi leikkisästi ja näytti taas kieltään.

Hideaki naurahti ja silmäili Brandonia hetken aikaa. No ehkäpä toinen hivenen heteron oloinen kyllä oli vaikka vaikutti siltä ettei mikään mahdottomuus ollut että toinen heilahtaisi sinne toiseenkin suuntaan.
-Ketkä teijän kavereita on?, hän uteli kun limusiini pysähtyi ja kuski nousi avaamaan ovea.

Dani nyökkäsi Ewanin sanoille ja silmäili Brandonia hetken aikaa. Se teki toisesta siis liki 20 vuotiaan. Hän sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja käänsi katseensa Rosaan. Dani nauroi kevyesti Rosan sanoille kioskeista. Hän pudisteli päätään ja vilkaisi ulos ikkunasta.
-Tääl on kyl iha eri näköstä mitä ajattelin, hän myönsi. Hän kuitenkin mielummin lähtisi tänään aikaisin lepäämään ja huomena Lontooseen.
-Ahih en malta odottaa et päästää Lontoosee, poika sanoi iloisesti.

Brandon kohotti kulmiaan haastavasti. Hänen huulillaan kareili leikkisä hymy. Nigel vilkaisi kaveriaan ja pudisteli päätään.
"Älä nyt Rosa villitse sitä. Ties mitä se alkaa pian todistamaan", hän sanoi ja pukkasi kevyesti kyynärpäällään Brandonia kylkeen. Hymy pesi silti hänenkin huulillaan.

Limusiinin pysähtyessä Nigel kääntyi katselemaan tummennetuista ikkunoista ulos.
"Jossain täällä ne on..." Hän mumisi silmäillessään puistoa heidän vieressään.

"Tuolla", Ewan totesi vaitonaisella äänellä ja osoitti ikkunasta erään puistonpenkin suuntaan, jossa oleili kolme nuorta miestä.


Benjamin kuuli auton jarruttavan ja käänsi katseensa autotien suuntaan. Tien viereen pysähtyi huomiota herättävä limusiini, jonka kuski nousi pian ratin takaa avaamaan ovea.
"Ne taitaa olla tuolla", hän viittasi limusiinin suuntaan ja vilkaisi nopeasti Marcia.

Ben heilautti tummansinisen olkalaukkunsa selkänsä puolelle. Hänen ylävartaloaan peittävä ohut valkoinen kauluspaita rypistyi hieman hänen kylkiensä ympärillä hänen lähtiessä talsimaan kohti limusiinin avointa ovea.

Nicholas pomppasi saman tien pystyyn ja kiirehti Benjaminin perään Marc kannoillaan. Saapuessaan lähemmäs, Nicholasin katse kulki pitkin limusiinin pintaa. Pojan selän takana seisova Mar silmäili kanssa autoa. "No johan on", hän naurahti itsekseen ja tunki kädet taskuunsa.

Rosa nauroi vain iloisesti.
-No muo ei yhtään haittais vaikka se vähän todisteliski, hän kiusasi ja käänsi katseensa sitten hetkeksi aikaa oveen joka avattiin. Hän venytteli ja vilkaisi ikkunan kautta kolmikkoa joka autoa kohti asteli. Hän liikahti hivenen peremmälle limusiinin penkkiä pitkin ja kallisti päätään sivulle.
-Mulla on nälkä. Mitäs jos mentäis syömään, hän ehdotti siinä samalla kun odotti että uusi kolmikko pakkautuisi autoon.

Hideaki kiehnäsi vain siinä Nigelin kyljessä ja naureskeli muiden jutuille. Hän kohottautui istumaan hivenen parempaan asentoon kun huomasi kolmikon ja ovi aukeni.
-Sisään vaan, hän huhuili ulos vieraalle kolmikolle.

Brandon katseli Rosaa leikittelevä virne huulillaan, ennen kuin käänsi silmänsä limusiinin ovelle. Pian autoon tupsahtikin tummanruskeat hiukset omaava Benjamin, joka tapitti hieman kummissaan sisällä olevaa porukkaa. Hän kuitenkin tajusi liikkua, että Nicholas ja Marc pääsisivät vielä sisään hänen jälkeensä, ja istahti vapaalle paikalle.

Nigel naurahti iloisesti Benin nähdessään ja kohottautui hivenen paikaltaan, halaten kevyesti kaveriaan, jota ei moneen kuukauteen ollut nähnyt. Benjamin taputti pari kertaa Nigelin selkään heidän halatessaan, irrottautuen sitten toisen otteesta. Hän ei pitänyt liiasta hempeilystä.

Benjamin oli heti sisälle astuttuaan huomannut, että tuo japanilaiselta näyttävä mies oli ollut takertunut Nigelin kyynärvarteen. Hän oli tajunnut jo silloin, että he mahtoivat olla hieman läheisempiä keskenään kuin kaverit.
"Benjamin", Ben esittäytyi, täten ensimmäisenä Hideakille nyökäten, ja moikkasi sitten myös Rosaa ja Dania, jonka viereen oli istahtanut.

Heti päästyään sisälle autoon Nicholas havaitsi Nigelin ja hyökkäsi tuota kohti, rutistaen pojan tiukkaan halaukseen.
"Nigel! Oli tosi ikävä", Nicholas kailotti toisen korvan juuressa kovaan ääneen, hyvin yli-dramaattisesti.
Nicholasin perässä autoon astunut Marc naurahti pojan riehumiselle ja tarkasteli limusiinin muita matkustajia. Muutamaa ihmistä lukuun ottamatta siellä näkyi tuttuja kasvoja.

Rosa kohottautui hivenen nähdessään uudet ihmiset jotka kapusivat sisälle. Hän hymyili pienesti ja sipaisi hiuksiaan.
-Mä olen Rosa, hän ilmoitti sieltä takaata ja heilautti kättään uudelle kolmikolle. Hän avasi kuljettajan välisen luukun ja ilmoitti ravintolan jonka eteen tuo saisi seuraavaksi ajaa. Hänen katseensa kääntyi sitten tuohon mieheen joka oli itsensä Benjamiksi esitellyt.
-Helloou, hän mumisi hiljaa itsekseen ja varsin sirosti päätyi siitä muiden ohi tuon viereen. Rosa hymyili ja räpytteli silmiään.
-Hei. Hauska tavata, hän sanoi ja tarjosi kättään.

Hideaki säpsähti kun pienin porukasta ryntäsi liki Nigelin syliin. Hän liukui hivenen kauemmas ja räpytteli silmiään.
-Khöm. Mä olen Hideaki, hän esittäytyi melko tiukkaan äänen sävyyn ja vilkaisi Nigeliä nopeasti.

Dani oli juuri esittäytymässä mutta Rosa tunki siihen hänen viereensä joten hän vain hetken aikaa pudisteli päätään huvittuneena.
-Mä olen Dani, hän totesi tietämättä kuunteliko kukaan.

Nigelin hymy vain leveni kun Nicholas hyökkäsi häntä halaamaan.
"Sitä samaa, sitä samaa", hän naureskeli toisen kaulaa vasten kiedottuaan kätensä halaukseen tuon ympärille.

"Ja Marc! Mitä mies?" Nigel kyseli iloisena Marcin nähdessään. Hän päästi Nicholaksen otteestaan ja tuskin huomasikaan Hideakin reaktiota uusiin ihmisiin.

Benjamin käänsi katseensa hänen viereensä hivuttautuneeseen Rosaan. Hänen toinen kulmakarvansa kohosi hieman, mutta hän ei kommentoinut asiasta mitään. Hän tarttui pehmeällä otteella Rosan tarjottuun käteen ja vilkaisi sitten myös tuon taakse jäänyttä Dania.

"Oletteks te Italiasta?" Ben kysyi sitten lievästi kiinnostuneena häntä nuoremmilta miehiltä. Noiden englannin kieli kuulosti kyllä hänen korvaansa omaavan huomattavan italialaisen aksentin.

Nicholas irrottautui Nigelistä ja käänsi huomionsa hänen vieressä istuvaan poikaan.
"Hei. Mä oon Nicholas", hän esittäytyi pirteä hymy huulillaan ja ojensi kättään toista kohti, täysin tiedostamatta kireyttä pojan äänessä.

"Mitäs tässä, ei oo kyllä kummempia mun elämässä tapahtunut", Marc vastasi Nigelille hymyillen. "Mutta sulla varmaan onkin paljon kerrottavaa, maailmanmatkaaja", hän mainitsi mielenkiinto äänessään, ja etsi katseellaan vapaata paikkaa istahtaa.

-Joo. Me ollaan molemmat italia, Rosa sanoi nätisti hymyillen ja räpytteli silmiään. Hän kallisti päätään hivenen kuullessaan Danin huokauksen.

-Me ollaan italialaisia, Dani sanoi Rosalle ja vilkaisi tuon ohitse Benjamia. Hän hymyili kevyesti ja nyökäytti päätään.
-Mut varmaa aika helppo arvata, hän totesi sitten naurahtaen.
-Aksentista o vaikee päästä eroon, hän lisäsi.

-Aksentista?, Rosa kysyi silmiään räpytellen ja kallisti päätään vilkaisten sitten itseään. Hän kohotti katseensa ja vilkaisi Dania.
-Ei mulla oo aksentia. Joskin nää kengät on Acnet, hän sanoi silmiään räpytellen ja heilutteli siroja jalkojaan.

Hideaki vilkaisi Nigeliä kun oli taas jäänyt huomiotta mutta tarttui sitten Nicolacksi esittäytyneen käteen.
-Hideaki, hän esittäytyi uudelleen. Hän painautui sitten takaisi siihen Nigeli kainaloa vasten ja katseli toista hetken.
-Mistä te tunnette toisenne?, hän kysyi.