Osa#2

-Ihan varmaan. Se on kuitenkin pohjimmiltaan tosi järkevä mies, Haru sanoi hymyillen ja sipaisi Chojiron poskea hellästi. Hän katseli sitten hetken miestä peilin kautta ennen kuin suukotti tuon niskaa.
-Ihan hyvin kaikki tulee menee..ellei..se sit rakastu täysin Miyun, hän sanoi.

--

-Huomenta, Miyu sanoi naurahtaen ja sipaisi pitkiä hiuksiaan hivenen sivuun. Hän nousi sitten hetkeksi suukottamaan Daikia ennen kuin istahti alas ja jatkoi syömistään.
-Mee ihmees ottaa aamiaista, hän sanoi sitten hymyillen ja haarukoi ruokaa suuhunsa. Hän venytteli sitten makeasti ja jäi vain siihen tuolille loikoilemaan varsin tyytyväisenä.

--

-Selvä moi, Nobu sanoi ja vilkutteli kolmikolle hymyillen. Kun ovi sulkeutui hän käännähti Yuran puoleen.
-Mmm vihdoinki kahden, hän sanoi ja suuteli miestä hellästi.

Marin asteli autoa kohti ja laski kätensä Naoton alaselälle.
-Hmm. Tosi mukavihan molemmat oli, hän sanoi ja suukotti toisen poskea. Hän hymyili sitten Mikille hivenen kun poika nuokkui hänen olkaansa vasten.

--

Dion katseli liikettä hetken aikaa hivenen mietteliäänä mutta nyökkäsi sitten.
-Joo käy, hän sanoi hymyillen. Hän asteli sitten liikkeeseen ja katseli ympärilleen. Dion kipitteli katselemaan farkkuja joissa oli kivoja niitti yksityiskohtia.
-Ihania, hän sanoi ja puristi farkkuja itseään vasten. Hän jäi sitten hetkeksi aikaa katselemaan ympärilleen valkattuaan oikean koon. Pian hän löysi kivan näköiset hivenen löysähköt maastokuviota olevat housut.

--

-MMmmm, Hideaki hymisi ja hymyili varsin nätisti toiselle. Hän jäi sitten hetkeksi aikaa mietteliäänä tuijottelemaan Carloa.
-Ehkä ehkä.., hän sanoi hivenen kiusaavasti ja naurahti sitten.
-Voisin mä...tai luultavasti oonki valvon kuitenki myöhää, hän sanoi.

Zen hymyili vain Johnin sängylle seuraten sitten miestä ulos makuuhuoneesta. Hän vilkuili ympärilleen katse hakeutuen keittiöön päin sieltä leijailevan ruoan tuoksun johdosta. Hän kuitenkin seurasi kuuliaisena Johnia, jonka esittelykierros jatkui vielä.

-

Sachi puri alahuultaan hampaidensa välissä sukiessaan vaaleita hiuksiaan geelin täyttämillä käsillä. Pitihän sitä baarireissulla näyttää hyvältä, eikä sitä tiennyt jos jotakin sattuisi tulemaan mukaan kotivisiitille, tosin Tonbo oli tässä kohdin häiritsevä tahra valkealla sohvalla.
Mies oli käynyt puolituntia sitten suihkussa, pesemässä päivän aikana kertyneet hiet pois, ja oli pukenut yllensä itseään hyvin pukevat, harmaat farkut, sekä mustan t-paidan. Leveä nahkavyö roikkui miehen lanteilla ihan vain koristeena.
Nyt siis oli hiusten vuoro.

Tonbo seurasi veljensä makuuhuoneen ovelta Sachin touhuja. Hän oli jo kysellyt minne toinen oli menossa ja arvosteli nyt katseellaan tuon ulkonäköä.
Vihdoin Sachi sai hiuksensa kuntoon ja pyrähti nopeasti pikkuveljensä ohitse huoneestaan. Kello kun oli jo puoli yhdeksän.
"Koita tulla sitten hiljasesti takasin. En kaipais herätyksiä keskellä yötä", Tonbo tokaisi Sachille tuon vetäessä kenkiä jalkaan ja nahkarotsia niskaan. Miehen vastaus oli vain pari epämääräistä murahdusta ja pian hän olikin kadonnut ulko-ovesta.

-

Nigel tuhahti ja palasi sohvalle pompahtaen.
"Ihan kelpo leffa", hän tokaisi pirteänä ja tuijotteli pari sekuntia televisiossa höpöttävää kanavan juontajaa, kunnes käänsi katseensa Samiin.
"Vai?"

-

Chojiro pudisti päätään ja palasi sängylleen.
"Toivottavasti ei rakastu. Yuko murtuisi. Ja niillä on Akitokin. Ei se poika ansaitse sellaista", hän sanoi ja vilkaisi syrjäsilmäin ruokakulhoaan. Tuokin oli varmasti jo aivan kylmää ja mautonta.

-

Daiki kurkkasi mitä Miyulla oli siinä ruokanaan ja äännähti kielteisesti.
"Syön myöhemmin. Nälkä vielä yllättänyt", hän totesi. Hän seuraili parvekkeen kaiteen ylitse Pariisin liikenteen menoja.
"Käydäänkös me tänään missä?" Hän kysyi Miyua kohti katsahtaen.

-

Yura naurahti Nobun kommentille ja vastasi suudelmaan.
"Ai sitäkö sä olet odottanut koko ajan?" Hän kysyi leikillään ja kieppasi kätensä Nobun ympärille. Ihan mukavalta vaikuttavaa porukkaa nuo vieraat.

-

Chion seurasi kädet taskuihin tungettuina Dionin löytöreissuja. Hänen suupielensä nyki hieman kun Dion löysi ensimmäiset mieleisensä housut. Tuli vain jotenkin niin mukava tunne kun sai tuon miehen ilahtumaan.

-

Carlo hymähti pienesti ja hiveli veden alla sormenpäillään Hideakin alaselkää. Hän vilkaisi sitten alas veden alle ja vahvisti otettaan Hideakista.
"Hm... mä olinkin vähän sitä mieltä, että noi uimahousut täytyisi heittää pois", hän sanoi nyökäyttäen pienesti altaan reunaa kohti, missä Hideakin uimahousut yhä lojuivat.

”Tässäpä siis nyt olohuone, kylppäri on tuolla ja keittiö täällä”, John kertoi sen kummempia selittelemättä ja suuntasi jo askeleensa keittiötä kohti, jossa Kathy oli edelleen lajittelemassa lautasia ja laseja.

---

Wakaki tuijotti turhautuneena peiliin. Hän kohotti kampaa ja yritti vielä parannella kampaustaan, niin että voisi olla siihen tyytyväinen. Lopulta hän päätti tämän kelpaavan jasiirtyi makkariin pukeutumaan. Mies vetäisi ylleen tummat farkut ja mustan kauluspaidan. Vilkaistuaan vielä ulkomuotoa peilistä, hän päätti kääräistä paidan hihat kyynärpään korkeudelle, saaden aikaseksi rennomman kokonaisuuden.

Lopulta Wakaki pääsi lähtemään. Ei hänellä vielä kumminkaan kiire ollut, mies oli aloittanut valmistautumisen hyvissä ajoin, säästäen aikaa matkaa varten.

---

"Toki", Sam vastasi, nyökäyttäen jäykästi päätään. "Oikein... mukava", poika hörppäisi oluttaan, kuin rohkaisuksi. Ja se rauhoittikin hieman. Poika päätti yrittää unohtaa koko leffan ja hörppäisi enemmän olutta.

Zen katsahti olohuoneen pikaisesti läpi ja vilkaisi kylpyhuoneen suuntaan varmistaakseen että tiesi tasan tarkkaan missä se sijaitsi. Hän seurakin sitten Johnia keittiöön ja soi Kathylle ystävällisen hymyn tuon nähtyään. Hän katsahti sitten mitä tarjolla oli syötävänä ja jäi hieman toimettoman oloisena seisomaan siihen pöydän vierelle.

-

Vihdoin, kun Sachi oli sovitulle baarille päässyt, huomasi hän olevansa ensimmäisenä paikalla. Hän huokaisi ja asteli jo rennommalla olemuksella baaritiskille odottelemaan sen illan seuralaistaan. Hän istahti jakkaralle ja tilasi itselleen lasillisen laimeaa olutta, jääden katselemaan ympärilleen. Musiikkia soi taustalla ja ihmisiä oli kyllä ihan mukava määrä paikalla viettämässä iltaansa. Tanssilattiaa baarissa ei ollut, mutta useat hytkyivät tuoleissaan ja jotkut jo juopuneen oloiset naiset keikuttivat tanssahtaen lanteitaan hakiessaan lisää juotavaa porukoilleen.

-

Nigel kallisti hieman päätään ja seuraili katseellaan Samin oluen hörppimistä.
"Onko hyvää?" Hän kysäisi sitten muistaessaan tämän olevan pojan ensimmäinen tuttavuus oluen kanssa. Hän nosti toisen kätensä lepäilemään sohvan selkänojalle ja pyöritteli sormeaan sen kankaalla.

-Niin, Haru sanoi ja nyökkäsi. Hän laski sitten kätensä silittelemään Chojiron niskaa. Hän suukotti miehen poskea hellästi.
-Pian se sieltä palaa kuhan tulee vaan järkiinsä, hän sanoi sitten ja kitoi kädet Chojiron kaulan ympärille.

--

-Sun pitäis syödä et jaksat sit, Miyu sanoi hymyillen hivenen ja katseli hetken aikaa Daikia ennen kuin vilkaisi kaupungin suuntaan.
-No aattelin et mentäis kiertelee kaupungille. Sen jälkeen käytäis eiffeltornissa, hän aloitti ja käänsi katseensa Daikiin.
-Sitten voitais käydä teettämässä sulle se puku ja sen jälkeen käydä vaikka riemukaarella, hän jatkoi.
-Ja sit tiettu käväst kahvilla ja sen jälkee palailla hotellille ja laittautua ja sit lähteä jonnekki hienoon ravintolaan syömään.

--

-No en koko aikaa, Nobu sanoi hymyillen ja suuteli Yuraa hellästi. Hän jäi sitten katselemaan pikkukissan touhuja kevyt hymy huulillaan. Hän sipaisi hiuksiaan sivuun ja käänsi katseensa toiseen.
-Pitäis viel siivota..

--

Hideaki naurahti ja siveli sormillaan Carlon olkapäitä.
-Mmm mä oon aika samaa mieltä, hän sanoi sitten naurahtaen ja painautui hivenen paremmin miestä vasten kietoen toisen jalkansa tuon ympärille.

Chojiro katsahti Harua silmistä heijastuen tietävää epäuskoa. Kyllä hän veljensä tunsi. Meni kaikkeen mukaan ilman sen kummempaa ajattelua ja olikin hetkessä jo lukossa koko touhuun. Niin oli käynyt myös alkoholin kanssa kun Daiki oli kerran maistamaan päässyt. Oli jäänyt siihen aivan koukkuun ja seitsemän vuotta nuorempi, silloin pikkupoika ollut, Chojiro oli saanut keksiä peitetarinoita vanhemmille kun isoveli oli humalpäissään yökkäillyt kaverinsa kotona.

Chojiro huokaisi ja koitti pyyhkäistä veljensä mielestään. Hän nosti kätensä lepäämään Harun alaselälle.
"Mä kuulin hoitajien puhuvan jostain kokeilusta, että miten pärjäisin kotona sä apuna, joten saatan päästä pian omaan sänkyyn nukkumaan", hän vaihtoi aihetta ja hymyili pienesti. Miehen silmistä näki, että hän tosissaan halusi viettää enemmän aikaansa Harun kanssa kuin vain sairaalalle käyvät vierailuajat.

-

Daiki kuunteli Miyun suunnitelmia katse kohdistettuna parvekkeen kaiteen ohitse Pariisin kaduille.
"Mh... kuulostaa ihan hyvältä", hän totesi ja vilkaisi Miyua ennen kuin nousi tuoliltaan. Voimatta vastustaa kiusausta hän nappasi miehen leuasta kiinni, painaen maistelevan suudelman tuon huulille, ennen kuin kipaisi sisälle hotellihuoneeseen hakemaan aamiaisvaunusta kroisantin tai pari.

-

Yura antoi katseensa viipyä Nobussa ja vilkaisi vain nopeasti kissanpennun touhuja ennen Nobun sanoja.
"Nääh..." hän totesi ja painoi nenänsä hetkeksi Nobun punertavien hiusten sekaan.
"Voihan ne siivota myöhemminkin", hän tokaisi sivellen sormillaan miehen selkää, nostaen päänsä Nobun hiussuortuvien peitosta.

-

Carlon huulilla vallitsi tyytyväinen hymynhäivähdys ja hän kumarsi päätään näykkäisemään Hideakin korvanlehteä.
"Sitä vähän minäkin", hän mutisi toisen korvaan ja oli suukottamassa Hideakin kaulaa kun altaan viereisellä pöydällä pirahti. Hän ei siitä kuitenkaan jaksanut välittää.

-Mmm kuulostaa hyvältä, Haru sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän suuteli Chojiroa hellästi ja katseli tuota hetken aikaa.
-Kai sä tiedät ettet oo vastuussa veljes touhuista..itse se päätöksensä tekee vaikka sä sille mitä sanot, hän sanoi sitten toiselle ja sipaisi miehen poskea.
-Eli sun ei tarvi tuntea mitään syylisyyttä mistään, Haru sitten jatkoi ja hymyili kevyesti. Hän kietoi sitten kätensä miehen ympärille ja painoi päänsä tuon olkaa vasten.
-Kumpa pääsisit jo kotiin.

--

Miyu hymyili hivenen ja melko yllättyneenä vastasi toisen suudelmaan. Hän katseli sitten Daikin perään hetken ja hymyili kevyesti.
-Voitais kattoa jos löydettäis mullekkin joku kiva iltamekko, hän sanoi sitten ja sipaisi hiuksiaan jääden katselemaan sitten Eiffel tornia joka näkyi kauempana. Oli kyllä ihanaa olla täällä taas. Miyu kun tunsi itsensä paljon kotoisammaksi täällä kuin Japanissa.

--

-Hmmm..niin kai. Ois vaan hyvä saada ne alta pois, Nobu sanoi ja hymyili hivenen Yuralle. Hän kietoi sitten kätensä miehen kaulaan ja suukotti tuota muutamaan kerran.
-Vois kyllä tänään mennä aikasin nukkumaan, hän ehdotti ja sipaisi hiuksiaan hivenen sivuun. Hän irrottautui sitten toisesta ja lähti keittiöön siivoamaan pöytää.
-Se Naoton mies Marin oli varsin mukava. Ja Miki myös, hän sitten sanoi.

--

Hideaki voihkaisi tyytyväisenä ja kietoi toisenkin jalkansa Carlon ympärille. Hän hymisi sitten hiljaa ja suukotteli toista sieltä sun täältä. Hän vilkaisi nopeasti puhelinta ja sitten miestä. Hideaki päätti kuitenkin olla sanomatta mitään jotta saisi miehen pysymään siinä altaassa kanssaan.
-Tiiätkö eilen kun olin töissä niin sinne tuli yks mies joka ois halunnut mut malliks joihinki kuvauksiin, hän sanoi sitten.

Chojiro huokaisi vain pienesti Harun sanoille, vältellen hieman tuon katsetta. Vaikka tuo mitä sanoi, ei hän voinut olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että oli päästänyt veljensä näin tekemään.
Chojiro painoi kevyesti päänsä Harun päätä vasten ja katseli hetken huoneensa ovea. Nousi sitten ylös ja painoi sängyn vierellä olevaa nappulaa, mikä kutsui hoitajan paikalle. Hän halusi todellakin jo kotiin. Tämä sairaala stressasi vain vielä enemmän jo hermostunutta mieltä.

-

Daiki palasi parvekkeelle suu täynnä kroisanttia ja kädessä yhden kokonaisen sellaisen lisäksi kupillinen kuumaa kahvia.
"Sanoitko jotain?" Hän kysäisi hieman epäselvästi suussaan olevan ruuan takia. Hän katseli Miyua istahtaessaan takaisin tuolilleen.

-

Yura kurtisti hieman kulmiaan kun Nobu nyt kumminkin meni astioita siivoamaan. Hän seurasi toisen perässä hetken jäljessä ja irvisti pienesti.
"Mutta mä olen silti vielä paras, vai?" Hän kysäisi hienoisesti alahuultaan ulos työntäen ja kulki pöydän luo nostamaan astioita Nobulle.

-

"Mh.. sepä mukavaa", Carlo totesi Hideakin kaulan ihoa vasten. Hän siirsi kädellään hellävaroen toisen hiukset tieltään tuon toiselle olalle. Hän murahti pienesti kun kännykän pirinä vain voimeni, muttei siirtynyt vieläkään pois, ja hetken päästä pirinä jo lakkasikin.

"Noh..." Johnin katse kiersi keittiötä, miehen pohtiessa jotain lisättävää vielä esittelyynsä. "Mitäs pidät?" Hän sitten lopulta kysäisi, jääden uteliaana odottamaan Zenin arviota asunnosta.

---

Wakaki saapui baarille muutaman minuutin myöhässä. Hän astui sisälle ja vilkuili ympärilleen, löytäen Sachin baaritiskiltä. Mies asteli toisen luokse, katsellen kiinnostuneena ympärilleen.
"Terve. Sori, että tuun hieman myöhässä", Wakaki tervehti Sachia pysähtyessään tuon kohdalle.

---

"Hm?" Sam nosti katseensa Nigeliin, hörpätessään juuri jälleen oluttaan. "Öh... joo, on tää ihan hyvää", hän vastasi nielaistuaan nesteen alas kurkusta, ja silmäili pulloa. Eihän se tosiaan kummempaa ollut, Sam tuumaili. Voisi tämänkin juomiseen pikkuhiljaa totutella.

Haru katseli toista hymyillen hivenen ja kurtisti hivenen kulmiaan toisen painaessa hoitaja nappulaa.
-Onko sulla jokin hätänä?, hän kysyi ja katseli Chojiroa huolestuneena.
-Sattuuko jonnekkin?

--

-Juu. Että vois katella mulle jotain mekkoa, Miyu sanoi hymyillen ja katseli Daikia. Hän nousi sitten ylös ja asteli suukottamaan toista.
-Mä voisin käydä suihkussa, hän sanoi sitten ja hävisi kylpyhuoneeseen.

--

Nobu naurahti ja sai pian astiat tiskikoneeseen.
-Sä olet paras, hän sanoi ja pestyään kädet asteli Yuran luokse. Hän suuteli tuota sitten hellästi.
-Sä olet paras mies mitä maailmasta löytyy, hän sanoi hymyillen ja painoi hetkeksi päänsä Yuran olkaa vasten.

--

Hideaki purisi tyytyväisenä ja painautui paremmin Carloa vasten. Hän avasi silmänsä ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan toisen puhelimen suuntaan sanomatta kuitenkaan mitään.
-Kai sulla on jossain vaiheessa vapaa ilta niin voitais tehdä yhdessä jotain, hän kysyi ja suuteli miestä intohimoisesti.

Chika pakkasi ne kaikki herkut pussiin ja kohotti sitten katseensa Ryun.
-Joko voisit lähtee, hän kysyi tuolta ja asteli suukottamaan toista hellästi. Hän virnisti sitten ilkikurisesti.
-Haluun sut jo kokonaan itselleni, hän sanoi.

//Lisäsin viel chikan : D Anteeksikaksoisviesti//

Chojiro katsahti Harua ensin hieman kummissaan. Hän vilkaisi nappulaa ja kasvot rentoutuneempana naurahti kevyesti.
"Ei. Kaikki on hyvin. Ajattelin vain hieman udella siitä kotiinmenosta", hän selitti ja nostaen kätensä Harun niskalle painoi pehmeän suudelman tuon huulille.
"Tahtoisin tosissaan jo kotiin. Täällä oleminen stressaa ihan liikaa."

-

Daiki nyökähti pienesti ja seurasi katseellaan Miyun vaaleiden, pitkien hiusten peittämää selkää, kun tuo palasi sisälle mennäkseen peseytymään. Hän huokaisi siirtäen katseensa laiskasti vilkkaaseen Ranskan pääkaupunkiin. Kroisanttejaan mutustellen hän seuraili hajanaisesti satunnaisia autoja, jotka ohittivat hotellin. Olisi tehnyt hieman mieli riisipalloja...

-

Yura hymyili tyytyväisenä ja kieppaisi kätensä Nobun ympärille.
"Ah, hyvä", hän totesi haudaten kasvonsa toisen hiuksiin, kun tuo päänsä hänen olalleen painoi.
"Huolestuin jo ihan."

-

"Mmh..." Carlo vain mumisi vastaten enemmän kuin mieluisasti Hideakin suudelmaan.
"Eiköhän", hän sanoi ja juoksutti sormensa Hideakin niskasta tuon hiusten lomaan, painaen jo uutta suudelmaa Hideakin huulille.
"...Huomenna varmaan."

-

Zen katsahti Johniin ja siirsi katseensa kiertämään keittiötä, kuin loppuarvioita tehden.
"Ainakin vaikuttaa oikein mukavalta asunnolta", hän sitten sanoi hyväksyvä ilme kasvoillaan, pieni hymy sitä koristellen. Mutta ei häntä niin asunto kiinnostanut kun tässä John oli vieressä. Saisi heittää vaikka asuntonsa menemään, mieluustikin, ja tulla vaikka hänen luokseen asumaan. Sitä Zen ei yhtään pahakseen pistäisi.

-

Sachin pää käännähti äkisti äänen suuntaan ja hänen suulleen kaareutui hymy.
"Ei mitään, ei mitään. Mä tulin itsekin hieman myöhässä", hän vakuutteli ja loi pikaisen, mahdollisimman huomaamattoman silmäyksen Wakakin asuvalintoihin ja muutenkin ulkonäköön. Hieman tuo yllätti, kun ei hän ollut toista nähnyt muissa kuin lääkärin vetimissä, mutta positiivisesti.
"Mennäänkö me pöydän ääreen, vai jäädäänkö tähän tiskille?"

-

Nigel hymyili leveästi ja otti rennon asennon sohvalla. Hän katseli hetken tv:n ruutua.
"Kello on jo ihan kivasti... haluutko jäädä tänne?" Hän ehdotti katsahtaen Samiin ja nojasi poskensa sohvan selkänojaan.

-Ah okei, Haru sanoi huokaisten helpottuneena ja sipaisi hellästi Chojiron poskea. Hän katseli miestä hetken aikaa.
-Mä en enää koskaan halua menettää suo, hän sanoi ja painoi otsansa hetkeksi aikaa Chojiron otsaa vasten kunnes vilkaisi hoitajaa joka asteli sisään hivenen kummastuneena.

--

Miyu riisutui ja meni sitten suihkun alle. Hän peseytyi melko nopeasti ja kietoutui sitten pyyhkeeseen. Hän palasi sen jälkeen makuuhuoneeseen ja jäi kaivelemaan vaatteitaan. Mies vaihtoi päälleen mustat lyhyet shortsit sekä viininpunaisen kauniin topin. Hän sutaisi sitten kevyen meikin kasvoilleen ja ilmestyi parvekkeelle hetken päästä harjaamaan hiuksiaan.

--

Nobu naurahti ja pudisti päätään.
-Ihan turhana sellasta mietit. En mä halua olla kenenkään muun kuin sun kanssas, hän sanoi sitten ja sipaisi Yuran poskea hellästi. Hän katseli miestä sitten hetken aikaa kunnes painoi suukon toisen huulille.
-Hmm. Mitäs jos mentäis nyt sitten makuuhuoneen puolelle?, hän ehdotti.

--

-Okei, Hideaki ehti sanoa siihen suudelmien väliin. Hän liikahti sitten hivenen paremmin toista vasten ja hyrisi tyytyväisenä.
-Mmmm~, hän mumisi ja siirisi huulensa Carlon korvan juureen. Hän näykki sitten toisen korvaa hellästi ja hymyili hivenen.

Chojiro käänsi kasvonsa ovea kohti kun hoitaja astui sisälle kummastellen, eikö hätää ollutkaan.
"Mulla on jalat vähän puutuneet, joten ajattelin että toi olis nopein keino", Chojiro selitti hymyillen pahoittelevasti ja viittasi kutsunappiin.
"Haluisin tietää siitä kotiutusmahdollisuudesta pikkasen lisää... jos mahdollista?" Hän uteli vihjaavasti ja hoitaja äännähti ymmärtävästi ja pyysi odottamaan hetken, jotta hän hakisi jonkun joka olisi enemmän perillä hänen tilastaan, ja osaisi täten vastata paremmin kysymykseen.
Chojiro nyökkäsi hoitajan poistuessa huoneesta ja mies käänsi katseensa takaisin Haruun. Hän painoi heidän otsansa takaisin yhteen, pidellen samalla hellästi Harun kädestä kiinni.

-

Daikin katse käännähti automaattisesti Miyuun kun tuo parvekkeelle palasi. Kroisantit oli syöty ja ainoa asia, mikä paljasti, että Daiki oli niitä jossain välissä syönyt, oli kevyt määrä murusia hänen reisillään.
Mies silmäili Miyun asukokonaisuuden nopeasti, mutta huolellisesti lävitse, joutuen myöntämään mielessään pitävänsä näkemästään. Hän kohotti katseensa Miyun lyhyistä shortseista tuon kasvoihin huomaten samalla hienoisen kimmalluksen vielä hieman kosteissa hiuksissa.
Daiki siemaisi nopeasti loput kahvit kuppinsa pohjalta.
"Mä taidankin käydä sitten nyt peseytymässä", hän totesi nousten ylös tuoliltaan, pudottaen muruset reisiltään lattialle.

-

Yura kohotti kulmiaan ja ei aikaakaan kun hänen huulilleen levisi innostunut virne. Hän otti pari askelta ovea kohti ja kahmaisi Nobun kylkeensä kiinni, ennen kuin jatkoi sen pidemmälle.

-

Carlon kasvoilla oleili tyytyväinen ilme. Hän antoi toisen kätensä laskeutua veden alla Hideakin selän linjaa pitkin alemmas, kouraisemaan kevyesti ja leikkisästi tuota pakarasta. Ärtynyt ärähdys kumpusi Carlon kurkusta kuitenkin hiljaisena kun hänen kännykkänsä kauempana olevalla pöydällä pirahti jälleen soimaan. Ei sitten keksinyt parempaa aikaa soittaa.

Haru katseli hoitajan perään ja vilkaisi sitten Chojiroa. Hän hymyili miehelle hellästi ja sipaisi tuon poskea.
-Ois kyllä ihanaa saada sut jo kotiin, hän totesi ja suukotti miehen poskea hellästi. Hän sipaisi sitten hiuksian pois kasvoiltaan.
-Mä voisin ottaa vähän vapaata töistä ni voisin sitte olla koton sun kanss näin aluks, hän lisäsi sitten ja nosti kätensä silittelemään Chojiron hiuksia.

--

-Okei, Miyu sanoi hymyillen ja jatkoi hiustensa harjaamista. Hän asteli sitten ruokakärryn luokse napsimaan hedelmän palasia. Hän nosti myös lehden siitä kärryiltä ja asteli parvekkeelle selailemaan sitä lävitse. Samalla hän koitti jo nyt miettiä missä kaikissa kaupoissa haluaisi tänään käydä.

--

Nobu naurahti ja seurasi kiltisti Yuraa makuuhuoneeseen. Hän kellahti sitten edeltä selälleen siihen sängylle ja hymyili toiselle.
-Mmm~, hän mutisi ja nousi ylös sen verran että sai Yuran vedettyä päälleen.

--

Hideaki kiljahti toisen niin yhtäkkisesti kouraistessa ja naurahti sitten. Hän suukotti Carloa muutaman kerran hymyillen ennen kuin vilkaisi tuon puhelimen suuntaan ja huokaisi.
-Ehkä sun pitäis vastata ni saatais olla edes hetki rauhassa, hän sitten ehdotti.

Chojiron huulille kohosi hellä hymy.
"Se olis kyllä mukavaa", hän sanoi ja hiveli hellin pyörivin liikkein Harun niskaa. Hän käänsi katseensa ovelle sen jälleen auetessa.

Sisälle astunut lääkäri selaili mukanaan tuomaansa lehtiötä, vähääkään hätkähtämättä Chojiron ja Harun läheisyydestä. Olihan hän jo siihen Chojiron lääkärinä tottunut.
"Kotiutuksesta halusit kysellä?" Chojiro arveli, ettei tuo edes vastausta kaivannut, vaikka lause oli kysymykseltä kuulostanutkin. Hän nyökkäsi silti.

"Jotain siitä oltiin puhuttu. Haluisin vain tietää onko se kuinka pian mahdollista. Tämä sairaala kun alkaa pitemmän päälle stressaamaan", Chojiro sanoi sormet Harun niskalta tuon kapeille harteille valuen.
Lääkäri nyökkäili ja löysikin pian etsimänsä lehtiöstään.

"Periaatteessa sinun kuuluisi olla täällä vielä muutamia viikkoja... Mutta olet kyllä toipunut hyvää vauhtia, joten voitaisiin kokeilla piankin sitä kotiutusta. Jos katsotaan vielä huomiseen miltä tulokset näyttää niin josko sitten vaikka pääsisit. Ei tekisi pahaa sairaalallekaan saada yksi vapaa huone lisää."

Haru kohotti katseensa lääkäriin ja seurasi tuota katseellaan. Hän hymyili sitten hivenen ja nyökäytti päätään aina silloin tällöin kuunnellessaan toisen sanoja. Hän siveli Chojiron olkaa hellästi sormillaan ja hymyili hivenen. Hän vilkaisi sitten toista.
-Umm? Onks jotain asioita sitten mist mun pitäis huolehtii kotona?, mies uteli lääkäriltä nyt kun toinen siinä oli.
-Varmaan ainankin pitää kattoo et Chojiro nukkuu tarpeeks ja syö terveellisesti, hän ehdotti ja hymyili Chojirolle hivenen sipaisten hellästi miehen leukaa sormellaan.

Chojiron kasvot kirkastuivat huomattavasti kun hän sai kuulla pääsevänsä jo ehkäpä huomenna takaisin kotiin. Pääsisi nukkumaan Harun viereen, eikä tarvitsisi kestää sitä inhottavaa desinfiointiaineen hajua enää.

Lääkäri nyökähti Harulle.
"Tottakai. Sitten sinun pitää tarkkailla Chojiron liikkumista", hän sanoi ja katsahti Chojiroon.
"Saat toki liikkua vapaasti, mutta kuuntele silti kehoasi, äläkä pakota jalkoja toimintaan väkisin", hän silmäili potilastaan ja käänsi katseensa takaisin Haruun.
"Annamme myös mukaan särkylääkkeitä, jos jalkoja alkaa pakottamaan tai ne ovat ylirasittuneet."

Chojiro kumartui sivuttain kohti Harua ja kieppasi kätensä tuon vyötärölle. Miten iloinenkaan hän oli kun pääsisi vihdoin kotiin.

"Ja jos jotain sattuu, olisi parasta jos ulottuvilla olisi joku auttamassa. Epäilen, ettet jaksaisi esimerkiksi siirrellä kovinkaan Chojiroa, saatikaan kantaa", lääkäri naurahti kevyesti, kuvitellessaan Harua raahaamassa velttoa Chojiroa.

Haru vilkaisi Chojiroa ja hymyili miehelle hivenen. Hän jäi sitten vakavana kuuntelemaan lääkärin sanoja ja nyökkäili. Hän kietoi toisen kätensä Chojiron kaulaan ja silitteli miehen niskaa hellästi sormillaan.
-Niin..tott, hän sanoi ja jäi hetkeksi miettimään asiaa. Ehkäpä mä voisin mun pomoani pyytää pysymään puhelimen lähettyvillä sillä hän on melko iso kokoinen ja me ollaan lähempänä ystäviä kuin vain työtovereita, hän sanoi ja suikkasi nopeasti suukon Chojiron suupieleen.

-Onko vielä jotain muuta?, Haru sitten uteli ja jäi katselemaan lääkäriä hetkeksi aikaa. Hän vilkaisi sitten Chojiroa ja kevyt puna nousi miehen poskille.
-Mites tuota..ummm seksi?, hän kysyi varovasti ja kohotti katseensa lääkäriin.

Chojiro vilkaisi pikaisesti Harua, eikä voinut mitään sille, että hänen vasen suupielensä nyki ylöspäin.

Lääkäri katsahti vain Haruun ja nyökähti hivenen.
"Eipä siinä varmaankaan muuta ongelmaa ole kuin se, että Chojiro ei tosiaan saisi rasittaa itseään liikaa. Siinä on vain se pieni sivuseikka, että heikotus tuuppaa unohtumaan kun ajatukset virtaavat vähän eri suuntaan", lääkäri totesi ja katsahti Chojiroa.
"Sinun täytyy siis pitää mieli mahdollisimman vakaana, eikä uppoutua liikaa nautintoihin. Jos liian pitkälle silti menee niin suurin todennäköisyys on, että saatat menettää tajusi hetkeksi."
Lääkärin katse palasi Haruun, "sitä ei silti pidä säikähtää, eikä tajun pitäisi olla kovinkaan kauan poissa. Parasta silti varmaan olisi, jos seksi nyt on ensimmäiseen pariin viikkoon aivan välttämätöntä, ettei Chojiro tekisi paljoakaan fyysistä työtä."

Chojiro kuunteli lääkärin puheita ja kurtisti ehkä hieman kulmiaan. No oli siinäkin... ei hän nyt oloaan niin heikoksi tuntenut.

"Niin, eikä Chojiron pitäisi kanniskella tai siirrellä mitään kovinkaan painavaa, koska käsien lihakset eivät ole vielä tarpeeksi vahvoja siihen. Sinun pitäisi sitten tulla käymään ainakin ensimmäisen viikon aikana täällä kuntoutuksessa, minkä jälkeen Haru voikin sitten kehitellä jotain ohjelmaa kotonanne, ettei aina tarvitse sairaalassa ravata", lääkäri lisäsi.

Haru katseli hetken aikaa lääkäriä ja nyökkäsi tuon snoille vilkaisten sitten Chojiroa.
-No en mä nyt sanois et se välttämätöntä on..mut...Chojiro on kuitenki ollu puoltoistavuotta koomassa.., hän sanoi ja sipaisi hiuksiaan sivuun. Hän puri sitten huultaan hetken aikaa ja liikahti hivenen lähemmäs Chojiroa jatkaen nyökkäykksiään.

-Okei. No mä kannan kaiken sitten kotona mitätarvitsee, hän sanoi hymyillen hivenen. Hän nyökkäsi sitten ja lupasi katsoa että Chojiro tulisi sairaalan kuntoutukseen ensimmäisen viikon aikana.

-Mut huomenna siis Chojiro vois jo päästä kotiin?, Haru kysyi ja vilkaisi sivusilmällään Chojiroa hymyillen hellästi.

"Kyllä, kunhan saadaan katsottua kaiken olevan kunnossa ensin", lääkäri sanoi ja soi Chojirolla ja Harulle kevyen hymyn, kuin ollen iloinen noiden puolesta.

Chojiro hymyili ja ilo kiilui hänen silmissään. Hän katsahti Harua, puristaen tuota hieman tiiviimmin kylkeään vasten. Voi kun hän oli tätä odottanut, kuten varmasti Harukin.

Haru hymyili myös lämpimästi. Hän sitten suukotti Chojiroa kunnolla ja sipaisi miehen leukaa. Mies käänsi sitten katseensa lääkäriin.
-Kyllä mä Chojirosta huolen pidän, hän sanoi ja oikeasti sanojaan tarkotti. Hän ei mitään pahaa antaisi toiselle enää sattumaan.

-Rakas, hän mumisi Chojiron korvaan ja hymisi tyytyväisenä sulkien sitten silmänsä. Hän sipaisi sitten toisen leukaa ennen kuin painoi päänsä Chojiron olkaa vasten.

Lääkäri nyökähti hymyillen ja kyseli vielä Chojiron tämänhetkistä vointia. Saatuaan positiivisen vastauksen mieheltä tuo poistuikin jo huoneesta toisiin askareisiin.

Chojiro kääntyi nyt kunnolla Harua kohti ja kiepautti molemmat kätensä tuon ympärille.
"Pääsen kotiin", hän hymisi hiljaisena kuiskauksena Harun hiusten sekaan. Hän kaappasi Harun kasvot käsiinsä ja painoi onnessaan suudelman tuon huulille.

-Niin pääset. Ihanaa, Haru sanoi hymyillen ja vastasi mieluusti Chojiron suudelmaan. Hän silitteli sitten miehen niskaa hetken aikaa.
-Saat taas kotitekost ruokaa etkä tot sairaala mömmöä, hän sanoi ja suukotteli miestä.
-Mun pitäis varmaan soittaa Yuralle et saisinko sitä lomaa nyt joksiski aikaa sitten, hän lisäsi sitten.