Osio 1

Ivy katsahtaa rannekelloonsa ja huokaisi. Hänellä ei ollut aikaa nauttia kuumasta kahvista, kun vasta ruokatauolla, sillä hän arvasi postelijoonin tuovan jo hänen toimistoonsa kasan kirjeitä vinkkiä kaipaavilta ihmisiltä. Nainen pyörähti pois kahvilasta ja suuntasi hissiin päin missä huomasi samassa Allegranin. Ivy oli hieman ihmeissään naisen näkemisestä. Hän ei ole nähnyt tätä ennen, mutta ei ehtinyt ajatella enempää kun huomasi hissin tulevan.

Allegra naputteli sormellaan kärsimättömänä toisen kätensä rannetta odotellessaan hissin saapuvan. Hän vilkaisi pikaisesti vierelle tullutta naista, mutta käänsi katseensa pian taas pois, kun hissi kilahti kohdalle.
Nopeasti Allegra astui hissiin ja painoi neljännen kerroksen nappia. Siellä hänen pitäisi sitten asettautua mukavasti pöytänsä ääreen ja odotella, josko pomo tarvitsisi jotain, tai joku lehden lukija pirauttaisi valitussoiton.

Huomatessaan hissin peräseinällä peilin, Allegra alkui sutimaan vimmatusti hiuksiaan kuriin. Musiikki olisi rauhoittanut hermoja mukavasti, mutta hän oli sitten mennyt unohtamaan kuulolappustereonsakin kotiin petaamattoman sängyn päälle.

Ivy pujahti hissiin, kun huomasi sen oven auenneen jo ja odotti sen nytkähtävän liikkeelle. Sivusilmällä hän tarkkaili uuden työntekijän touhua ja hymyili itsekseen hiljaa. "Oletko uusi täällä?" Nainen kysyi lopulta kun hissin ovi sulkeutui ja kuului vaimea kolina kun se lähti liikkeelle.

Pienesti säpsähtäen toisen naisen äkillistä kysymystä Allegra katsahti häneen ja lopetti hetkeksi hiustensa sukimisen.
"Joo, alotan tänään... Niinkin alhaisesta paikasta kuin sihteeri", Allegra vastasi ja irvisti hieman leikkimielisesti. Hän käänsi katseensa takaisin peiliin ja, hetken hiusten kanssa taituroituaan, luovutti niiden suhteen.
Hän käännähti poispäin peilistä ja vetäisi hupparinsa hihat käsien suojiksi.

Ivy nyökätti ja loi naamaansa ystävällisen hymyn. "Tervetuloa vaan mukaan", hän toivotteli yhä hymyillen ja ojensi kätensä tervehdykseksi. "Olen Ivy Murray. Olen töissä myös täällä." Kuultuaan hissin äännähtävän oudosti nainen käänsi päätään hieman kummastuneena oveen päin, mutta antoi asia olla.

Hymy tarttui Allegraan myös ja hän ravisti pienesti Ivyn ojennettua kättä.
"Allegra Wyatt, hauska tutustua", hän vastasi päästäen naisen kädestä irti. Hän vilkaisi itsekin pikaisesti hissin ovea ja kohautti mielessään olkiaan. Ei kai se mitään ollut.

Ivy hymyili naiselle vielä pikaisesti ennen kuin lähti pois hissistä, jonka ovi avautui parhaimmillaan. "Toivottavasti viihdyt täällä", nainen huudahti vielä Allegranin perään ennen kuin meni oman työpöytänsä ääreen istumaan ja purkaamaan nahkalaukusta oleviaan kansioita ja monisteitaan. Hän vilkaisi sotkuista pöytäänsä sivusilmällä ja ilokseen hän huomasi pöydällä olevan kasan värikkäitä postia.

"Joo, kiitos", Allegra vastasi ja astui ulos hissistä. Hän tutkiskeli katseellaan ympäristöään ja lähti kulkemaan muiden työpöytien ohitse omaansa kohti, joka sijaitse lähellä pomon työhuonetta. Hän pääsi tyhjähkön pöydän luo, jonka päällä oli vain kasa papereita ja lankapuhelin.

Haluten antaa hyvän kuvan itsestään Allegra sipaisi hiuksensa korvansa taakse, jätettyään laukkunsa tuolilleen, ja lähestyi pomonsa työhuonetta. Hän koputti siihen varovasti ja kurkisti ovesta sisälle.
"Anteeksi, mutta onko jotain, mitä voisin teh--" Allegra hiljeni huomatessaan pomonsa nukkuvan siinä pöytänsä ääressä.

Leo säpsähti ja murahti hivenen kiukkuisena. Miehen katse valui ensimmäisenä kelloon.
-Sä olet myöhässä, hän mutisi ja suti hiuksiaan paremmin kiristäen kravatin paremmin kaulansa ympärille.
-Tuo mulle kahvia ja sen jälkeen voisit ruveta selvittelemään tän päivän tapaamisia, hän sanoi ja asetteli papaereita paremmin pöyllään.

Ivy alkoi nostella kirjeitä isoksi pinoksi ja availi niitä varovasti ettei repäisisi sisällä olevia kirjeitä repaleiksi. Nainen katseli piirrettyjä hymiöitä kirjeiden reunoissa ja hymyili innokkaasti. Luettuaan kirjeitä läpi, hän kokosi niitä erääseen laatikkoon ja alkoi hieman siistitellä pöytää, jotka ympäröivät tietokonen lähes peittoon.

Häpeän puna kohosi hitaasti Allegran niskaa pitkin, hänen pomonsa mainitessa hänen myöhästymisestään.
"Selvä", hän sanoi nopeasti, Leon antaessa hänelle vähän tehtäviä, ja oli jo sulkemassa oven perässään.
"Kahvi mustana vai..?" Hän kysyi ovenraosta purren alahuultaan.

-Joo mustana, Leo sanoi ja vilkaisi naista hivenen ärtyneen oloisena ennen kuin alkoi lueskelemaan papereitaan.
-Ja! Ilmota jos joku työntekijä tulee myöhässä, hän vielä lisäsi ennen kuin nainen ehtisi kokonaan kadota.

Allegra nyökkäsi kiireesti ja oli jälleen sulkemassa ovea, kunnes Leo jatkoi puhettaan.
"Selvä", hän vastasi ja sulki sitten oven enempää odottamatta. Hän huokaisi syvään ja irvisti lievästi. Todella kivaa tästäkin tulisi.

Allegra lähti harppomaan nopeasti hissiä kohti, hakeakseen mahdollisimman nopeasti pomolleen hänen haluaman kahvin. Hän kun oli nähtävästi jo kärttyisellä tuulella, tainnut valvoa koko yönkin sen nukkumisen perusteella, joten Allegra ei tahtonut antaa tuolle lisää aihetta ärtymykseen.

Christian oli astellut sisälle rakennukseen ja tarkistanut sadannen kerran, että kaikki tarvittavat paperit olivat mukana. Tottakai sitä nyt hiukan aina jännitti miten tulisi menemään, mutta hän pelkäsi sössivänsä tänään kyllä kaiken.
Mies uteli uudelleen tietä tämän Leon luokse, kun oli ihan sekaisin omista ajatuksistaan.
- nyt rauhotut hyvä mies, tuo mumisi itsekseen astellessaan ripeästi eteenpäin ja löysi lopulta perille. Tässä sitä nyt oltiin. Christian veti syvään henkeä ennen kuin koputti Leon huoneen oveen

-Sisään, Leo sanoi pöytänsä takaata ja lueskeli paperia edessään. Hän mietti saisiko jo lopulta sitä kahvia vai pitäisikö vielä kauan odottella. Hän haukotteli ja nojaisi päänsä käteensä jatkaen lukemistaan.

Chris avasi oven saatuaan luvan tulla sisään ja tervehti miestä pöydän takana. Ensi vaikutelma tuosta miehestä pöydän takana ei ollut kovin iloinen ja Chris jo oli vähällä juosta suoraan pois huoneesta. Tämä ei tulisi menemään hyvin. Hänen tuurillaan tuo kiskoisi hänestä ulos kaiken mitä halusi tietää.
- Hei. Christian McGraw, tuo esitteli itsensä kohteliaasti vahvalla skottiaksentillaan ja asteli lähemmäs pöytää käsiojossa kätelläkseen tuon yrmeän miehen.
Miksi hänelle tuli tuosta miehestä mieleen kiukkuinen skotlanninterrieri?

Leo katseli hetken aikaa toisen kättä ja nosti sitten katseensa toisen kasvoihin. Hän tarkkaili hetken aikaa miestä katseellaan ja koitti muistella miksi tuon niminen henkilö siinä oli.
-Mitä haluat?, hän kysyi ja laski paperit kädesään kurtistaen kulmiaan. Leo oli tällä hetkellä huonommalla tuulella kuin yleensä joten hän ei jaksaisi katsella ketään ylimääräistä työhuoneessaan.

Todella kiukkuinen terrieri yksilö näemmä..
- Työhaastatteluun olin tulossa, Christian sanoi ja laski kätensä alas kun siihen ei näemmä aijottu tarttua. Antoipas tämä mies oitis leppoisan kuvan työpaikasta kun pomo muistanut työhaastattelujakaan.
- Hain sitä graafikon homma, tuo otti asiakseen muistuttaa vielä jos vaikka tämä Leo olisi unohtanut, että mihin työhön heillä oltiin hakemassa työntekijää

-Niin joo. Aivan, Leo sanoi nyökäten ja vilkaisi ovelle päin miettien missä hänen sihteerinsä oli kun tuota tarvittiin.
-Istu vaan alas, hän kehotti.
-Toitko mukanas jonkinlaista näyttöä työstäs?

Chris istui alas ja siirsi tuoliaan hiukan lähemmäs pöytää. Tuo nosti laukun syliinsä ja etsi paperit käsiinsä sieltä. Kaikkihan oli varmasti mukana? Hän oli tarkastanut ne tuhat kertaa!
- kyllä.. tässä näitä ois, mies sanoi ja veti mukanaan tuomansa paperit pois muivitaskusta jossa ne olivat olleet etteivät ruttaantuisi ja ojensi ne Leolle.

Leo nyökkäsi ja jäi selailemaan papereita hiljaisena. Hän vilkaisi sitten Chrisiä.
-Kerros miks haet just tätä työtä ja miks mun pitäis palkata sut?

Christian kohensi asentoaan tuolilla. Kysymys jota kysyttiin aina , mutta silti oli hankala vastata. Vaikka olisi keksinyt jo vastauksenkin niin se kappas kummaa unohtui kun piti sitä käyttää.
- Te olette nuorekas ja trendikäs lehti. Tuotte esiin asioita joita ei välttämättä ihan kaikista löydy ja pidän semmosesta. Oisi mukava tehdä töitä semmosen lehdentoimituksen parissa joka osaa hommansa ja tekee joka lehdestä omanlaisensa, Chris selitti katse Leossa ja kaikki se hermostuneisuus oli äkkiä poissa. Hän ei turhaan kehuisi jos ei olisi syytä, mutta Gathering todella oli kehut ansainnut.
Christian rykäisi hiljaa valmistautuessaan vastaavaan siihen toiseen kysymykseen. Hän osasi kyllä kehua itseään..
- Mä työtä pelkäämätön. Teen saamani hommani ajallaan ja huolella. Tuun toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja koitan pitää vaan muutkin hyvissä fiiliksissä, tuo sanoi ja koitti olla turhaa virnuilematta itsekehuilleen.

Leo kohotti hivenen kulmaansa ja selasi vielä paperit läpi ennen kuin laski ne kädestään jääden hetkeksi hiljaisena paikoilleen. Hän vilkaisi muutamaa cv:tä jotka lojuivat pöydällä.
-Hyvä on. Koska meillä on vähän kiire tän asian kanssa niin sä saat työn. Oot kaksi viikkoa tarkkailu ajalla ja sitten alkaa vakituinen työsuhde jos kaikki menee hyvin. Työt voit aloittaa vaikka heti jos vaan pystyt.

Christian hillitsi innostuksensa kuullessaan mitä Leo oli päättänyt ja nyökkäsi vain sen sijaan että olisi huutanut riemusta.
- Sopii mainiosti! Kiitos.. voin aloittaa hommani oitis, mies sanoi samalla kun nousi ylös paikaltaan. Hänen pitäisi nyt tuo kaksi viikko ainakin näyttää todella mitä osasi ja tulla ajoissa paikalle.

-Sun työ piste löytyy tosta kun meet ulos niin siitä oikealle ja neljäs koppi on sun työtila, Leo kertoi. Siellä pitäis olla joku neuvomassa sulle hommaa alkuun ja kertomassa mitä voit aloittaa tekemään.