Osa#1

"No siinä tapauksessa voimme mennä kotiini syömään jotain", Silueth vastasi iloisesti. Näin hän ei ainakaan myöhästyisi iltapäiväteeltä. "Tule, ohjaan sinut sinne", Silueth käännähti ympäri ja lähti kulkemaan reippaasti polkua pitkin.

Liam nyökkäsi ja lähti Siluethen perässä kävelemään katselen samalla ympärilleen.

Pepper istuksi puussa ja katseli kuinka kaksikko lähti kulkemaan tietä pitkin poispäin. Hän hypähti alas ja lähti seuraamaan heitä hyräillen samalla hiljaa kukilta kuulemaansa kärttyistä laulua.

Silueth kulki rennosti polkuja pitkin katse suunnattuna taivaalle. Hän vihelteli itsekseen jotain laulua ja tunki kädet taskuihinsa.

-Minkälaisia ihmisiä täällä asuu?, Liam kysyi katsellessaan Siluethin selkää.

Pepper marssi Liamin perässä. Hän katseli tarkkaavaisesti poikaa katse kiinnittyen täysin blondeihin hiuksiin. Pepper hymähti hieman pilkallisesti ja nopeutti vauhtiaan sen verran, että pääsi kulkemaan tulokkaan vieressä.

Silueth naurahti. "Monenlaisia. Voi, täällä asuu niin paljon erinlaisia henkilöitä", mies vilkaisi Liamia ja huomasi samalla Pepeprin. "Ai hei, Pepper", hän tervehti iloisena.

Liam vilkaisi vierellen ja säpsähti. Miten hän ei ollut huomannut toista?
-Hei..olen Liam, hän sanoi vierellään olevalle pojalle kiinnittäen sitten vasta huomionsa tämän ei ihmismäisiin osiin.

"Heippa vain", Pepper sanoi iloisesti katsahtaen Siluethia. Hän käänsi katseensa Liamiin.
"Olet siis ihminen, sieltä toisesta paikasta?"
Pojan silmiin syttyi kiinnostus ja hänen häntänsä viuhkoi minne sattui.

-Joo...niin kai, Liam sanoi ja vilkaisi Siluethia.
-Kuka sinä olet?

Silueth jatkoi rentoa kulkuaan ja rupesi jo erottamaan kotinsa tuntomerkkejen vilahtelevan puiden takana.

Mace keitteli teetä ja kattoi ulos astioita. Hän toivoi että Silueth ehtisi iltapäivä teelle tänäänkin.

"Olen Pepper, kiva tavata", Pepper esittäytyi hymyillen leveää, hivenen jopa ystävällistä hymyä. Pitäisi taata hyvä ensivaikutelma tulokkaaseen.

-Hauska tutustua, Liam sanoi hymyillen ja jäi seuraielemaan Pepperin hännän liikettä hetkeksi.

"Osatko sinä mitään temppuja kun olet muualta kotoisin?" Pepper kysyi kiinnostuneena ja kierähti Liamin eteen kävelemään takaperin, että saattoi vielä tutkailla poikaa katseellaan.

Silueth saapui talonsa eteen. Hän leikitteli hetken avaimilla, kunnes avasi oven ja astui sisälle. "Hei Mace!" Hän huudahti iloisesti, ennen kuin ehti edes ajatella, että olisiko tuo kotona.
"Tuletko sinäkin, Pepper?" Mies kysäisi, kääntyen kissapoikaa kohti.

-En kai osaa..., Liam sanoi ja jäi tuijottelemaan Macea kummissaan.

----

Mace hymyili kolmikolle ja ilmestyi oven suuhun.
-Hei.

"Joo, tulen", Pepper sanoi Siluethille. Hän ei oikein teestä kyllä välittänyt, mutta kun siihen paljon sokeria lisäsi juoma kyllä katosi hetkessä.

Pepper kääntyi Liamia kohti.
"Oletpa kummallinen", hän sanoi kohottaen kulmiaan. Pojan koko muu ruumis katosi muutamaksi sekunniksi häntää ja kulmakarvoja lukuun ottamatta palaten sitten taas normaaliksi.

-Niin säkin.., Liam sanoi ja katseli Pepperiä kummissaan.

Silueth kulki pitkin harppauksin keittiöön ja rupesi kaivelemaan kaappeja. "Minkälaista ruokaa siellä teidän maailmassanne syödään?" Hän huuteli Liamille, tarkastellessaan jotain pai vuotta sitten vanhentunutta säilykeruokaa.

-Ihan tavallista ruokaa...niin kuin leipiä ja keittoa ja hmmmm kaiken näköistä, Liam sanoi hymyillen ja tuijotteli vuoroin Pepperin kissan häntää ja Macen pupun töpöhäntää.

Pepper naurahti.
"Kaikki tässä maailmassa on kummallisia!"

Hän asteli Siluethin perään ja moikkasi Macea toiseen kertaan samana päivänä.
"Antakaa Liisalle niitä keksejä."

"Sitten teellä", Silueth sanoi tutkaillen jääkaapin sisältöä. "Ensin jotain kunnollista", hän nappasi viimeviikon sienikeiton jämät ja tarkasteli, että se oli varmasti kunnossa.

-Mun nimeni on Liam...ei Liisa, poika sanoi huokaisten ja katseli kolmikkoa.

---

Mace alkoi kaivelemaan kaapeista lisää astioita joita vei pihalle.

Pepper tuhahti ja keikkui ulos pihalla olevan pöydän ääreen istahtaen. Hän kiikkui tuolillaan ollen joka kerta erittäin lähellä kaatumispistettä.