Osa#1

Daiki nyökähti vain hivenen liu'uttaen katseensa nopeasti lävitse Miyun hoikan kehon ja sen peittämän yömekon. Hymy pesäili miehen suulla yhä ja hän jätti kännykkänsä sohvapöydälle ennen kuin asteli sängyn vapaan reunan luo. Hetkessä hän oli jo makuullaan syvään huokaisten.
"Se oli mun veli, joka soitti. Sain sen suuttumaan ihan kivasti", Daiki kertoi itsetyytyväisyyttä äänestä kuultaen.

-

Chojiro vain nyökähti väsyneenä Harun ensimmäiseen kysymykseen. Hän ojensi kännykän takaisin Harulle ja istahti sängyn reunalle.
"En mä tiedä", Chojiro vastasi toinen käsi nostettuna hieromaan ohimoa.
"Saisi kyllä itse hoitaa aiheuttamansa ongelmat..." Hän mutisi.

-

Chion nyökähti mennen Dionin perässä pois keittiöstä.
"Ilman muuta. Käväsen vielä siistiytymässä", hän sanoi vielä kadoten huoneeseensa vaihtamaan vaatteensa siisteihin ja hillittyihin vaatekappaleisiin sekä solmimaan osan etummaisimmista hiuksista taakse ponnarille. Hän asteli sitten eteiseen lähtövalmiudessa, pisti vain kenkänsä jalkaan vielä.

Miyu seurasi Daikia katseellaan ja hymyili hivenen. Hän kömpi sitten miehen viereen sänkyyn ja painoi päänsä toisen olkaa vasten. Hän naurahti Daikin sanat kuullessaan.
-Onko se sitten hyvä vai huono?, hän kysyi ja sipaisi miehen leukaa kohottautuen suukottamaan Daikia hellästi.
-Mulla..pitäis olla huono omatuntu eikö? Tästä..., hän sanoi sitten huokaisten ja sulki silmänsä. Hän jäi hetkeksi paikoilleen ja painautui paremmin Daikia vasten.
-Sulla on kuitenkin vaimo..mut...sä vaan oot niin ihana..ja sun kanssa on niin mukavaa, hän jatkoi ja huokaisi uudelleen. Hän ei halunnut ajatella Daikin vaimoa nyt, juuri kun kaikki tuntui sujuvan melko hyvin.

--

-Sanoko se koska tulee takasin?, Haru kysyi sitten ja nosti puhelimen pöydälle istahtaen siihen Chojiron viereen. Hän silitteli miehen olkaa hetken aikaa.
-Ehkä on parempi et se kuulee sen Daikilta itseltään kun meiltä, hän sitten totesi. Haru naurahti ja pudisteli päätään hetken aikaa.
-En ois kyllä koskaan uskonu et Daiki ois miehen kanssa...

--

-Okei, Dion sanoi ja eteisen peiliä apuna käyttäen suti hiuksiaan hivenen paremmin. Hän peilaili sitten hetken aikaa itseään ja hymyili kevyesti ennen kuin kohotti katseensa Chioniin ja avasi oven astuen ulos. Hän vilkaisi toista nopeasti.
-Umm...eikai..musta ole liikaa vaivaa..kun joudut ostamaan mulle kaikennäköstä, hän sanoi huultaan purren ja vilkaisi sitten Chionia ottaen tuon kädestä varovasti kiinni.

"Hyvä vaan", Daiki vakuutteli äänettömästi naureskellen. Hymy kuitenkin valahti pahasti Miyun mainitessa Yukon. Äskeinen iloisuus tuntui kaikonneen silmänräpäyksessä. Hän hivutti kätensä Miyun vyötärön ympärille ihan vain mielialaansa kohottaakseen ja keskittyi vain Miyun hiuksista leviävään mietoon, mutta houkuttelevaan tuoksuun.
"Mh... itsehän mä tänne päätin lähteä."

-

"Taisi puhua jotain parista viikosta", Chojiro sanoi yhä hieman ärtyneisyyttä ääntä kuuluessa.
"Tuskin se edes osaa rekisteröidä mieleensä Miyun olevan mies sen ulkonäön ja käyttäytymisen takia, vaikka Miyu sitä sille toitottaisi joka viides minuutti", hän tuhahti. Ruoka oli kokonaan unohtunut sivulle ja nälkä oli tipotiessään.

-

"Ei ole. Oikeastaan mä tykkään ostella sulle kaikennäköstä tavaraa", Chion totesi eikä kiinnittänyt niinkään huomiota käteen, joka otti varovasti kiinni hänen kädestään. Piti vain kevyesti kiinni. Hän suuntasi hissille, ja meni sillä Dionin kanssa alas ja siitä sitten ulos, missä päästi irti Dionin kädestä ja kietaisikin kätensä toisen vyötärölle ja vilkaisi tuota pikaisesti, lähtien kulkemaan enemmän keskustaa kohde.

-Niin päätit, Miyu sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän suukotti hellästi Daikia ja siveli tuon leukaa sormillaan. Hän aisti kuitenkin Daikin mielialan painuneen alas. Hän nousi sitten ylös ja kaivoi kameransa laukustaan sängyn vierestä. Hän pisti kameran päälle ja kohotti sitä hivenen räpsäisten Daikista yhden kuvan. Miyu painautui sitten miehen vierelle ja otti heistä yhden yhteis kuvan ennen kuin ojensi kameran Daikille.
-Sä oot vastuussa meidän lomakuvista, hän sitten totesi hymyillen ja suukotti Daikin leukaa.

--

-No nopeestihan se sen mies asian huomaa...jos ne...tekee jotakin..yhdessä, Haru sanoi vain ja kohautti olkiaan jääden sitten katselemaan Chojiroa.
-Rakas..koittaisi syödä, hän sitten sanoi vilkaisten ruoka annosta.
-Sä tarvit voimia jotta paranet kunnolla ja mä saan sut kotiin, hän sitten totesi hymyillen hivenen.

--

-Tykkäät vai?, Dion sanoi hivenen hämmentyneenä ja räpytteli silmiään hetken aikaa.
-Miksi ihmeessä?, hän kysyi sitten ja sipaisi hiuksiaan mutristaessaan huuliaan hivenen kun toinen irrotti otteensa hänen kädestään. Hänen kasvoilleen kuitenkin ilmestyi hymy kun hän pääsi mukavasti Chionin kainaloon. Dion vilkaisi miestä nopeasti ennen kuin jäi katselemaan ympärilleen.

Daiki seurasi hämmentyneenä kun Miyu nosti kameran ja räpäytti salamalla kuvan hänestä, ja sen jälkeen heistä molemmista. Mies katsoi kuvissa vain hämmästyneenä kameraa. Hän otti kameran kulmat kohollaan vastaan.
"Ah.. selvä", hän vain totesi ja pyöritteli vehjettä hetken käsissään, tutkaillen mitä mistäkin nappulasta tapahtui. Hän sitten sammutti kameran ja laski yöpöydälle vierelleen. Hän uskoi saavansa Miyusta kyllä upeita kuvia, vaikkei mikään mestari kameroiden käytössä ollutkaan.

-

Chojiro sävähti hienoisesti ajatellessaan veljeään intiimimmässä touhussa Miyun kanssa ja ryhtyi pureskelemaan jälleen huultaan. Hän vilkaisi Harun kehotuksesta ruokaansa ja nosti kätensä hieromaan otsaansa.
"Mh... sori. Syön kyllä myöhemmin. Nyt on ruokahalu häipynyt", hän sanoi vaisuna ja yhä hivenen ärtyneenä. Hän nosti katseensa Haruun ja koitti saada huulilleen jotain hymyn tapaista.
"Ja enköhän mä kohta kotiin pääse. Oon kuulema hyvää tahtia palaamassa normaaliin kuntoon."

-

"Sun reagointisi takia", Chion kertoi ja selvensi vielä: "Punastut sulosesti kun annan sulle jotain."
Hymy pilkahti miehen huulilla hänen katsellessa yhä vain eteenpäin, käsi Dionin vyötäröllä, pitäen näin tuota lähellään. Hän vähät välitti naapurin parkkipaikalta tulevasta nutturapäisen naisen tutkailevasta ja hivenen uteiliaasta katseesta. Juoruja varmaan metsästi tylsän naisystäväseurueensa huviksi.

Miyu hymyillen painautui siihen Daikin kyljeen ja sulki silmänsä.
-Mmm..huomen päästää kiertelee kauppoiki, hän sanoi innostuneesti ja painoi nenänsä toisen olkaa vasten.
-Mä ostan mielelläni sullekki vaatteit jos haluut. Tai itse asias me kyl käydään teettämäs sulle puku ni voidaan sit illal mennä hienompaa ravintolaa syömää, hän sanoi ja naurahti sitten sanoilleen.
-Ei niin ettei sulla varmaan olis jo jotain hienoa pukua, hän sanoi ja avasi silmänsä suukottaen miehen poskea.

--

-Lupaatki sitten syödä, Haru sanoi ja katseli Chojiron ruokaa hetken aikaa. Hän nyökkäsi sitten ja jäi silittelemään miehen rintakehää hymyillen hivenen.
-Ihanaa sitten kun pääset kotiin, hän sanoi ja suuteli miestä hellästi.
-Ja saat nähdä meidän kodin ihan omin silmin, hän sanoi ja nousi ylös hetkeksi. Hän silitti sitten Chojiron hiuksia hetken aikaa.
-Mä toin muuten sakset jos haluut et leikkaan sun hiuksia vähän lyhyemmiks?, hän uteli sitten.

--

Dion naurahti ja punastui kevyesti. Hän vilkaisi sitten toista ja katseli ympärilleen jos vaikka näyte ikkunassa sattuisi olemaan jotain kivaa. Pian hän pysähtyikin ja asteli Chionin ohi ihastelemaan kirjaliikkeen näyteikkunassa olevia kukka kirjoja.
-Kumpa voisin lukea, hän sanoi huokaisten ja sipaisi hiuksiaan pois silmiltään. Hän huokaisi ja tarkasteli sitten katseellaan paremmin kirjoja. Dion toivoi että joskus hänellä olisi oma puutarha mitä voisi hoivata.

--

Hideaki oli sopeutunut melko hyvin italian elämään. Hänellä oli töitä vain silloin tällöin ja suurimman osan ajasta hän vietti shoppailen merkkiliikkeissä ja makoillen uima-altaan reunalla aurinkoa ottamassa. Tätä jälkimmäistä mies tekikin juuri parhaimmillan. Hän roikotti toista jalkaansa altaan viileässä vedessä ja makasi selällään altaan reunalla pyyhkeen päällä. Oli varsin kätevää kun talon takana oli uima-alas. Hän hymyili hivenen itsekseen. Hideaki nosti pian päätään ja otti hörpyn lasistaan siinä vierellään. Hän painoi sitten taas päänsä pyyhettä vasten ja huokaisi tyytyväisenä. Tässä oli kyllä niin mukavaa ettei ehtinyt Nigelin perään murehtia.

Daiki katsahti Miyua naurahtaen kevyesti.
"No kunhan se ei tule maksamaan maltaita", hän vain totesi. Eipä hän sen pahemmin pistänyt vastaan jos toinen hieman halusi rahojaan häneen tuhlata.

-

Chojiro katsahti hivenen yllättyneenä Harua, mutta hymy levisi pian pienenä miehen huulille.
"Aah, joo. Alkaa jo tympiä kun kokoajan on hiukset tiellä ja peseminen vie enemmän aikaa", hän sanoi ääni kirkastuneena.

-

Chion pysähtyi huomatessaan Dionin jääneen näyteikkunalle. Hän silmäili mitä Dion mahdollisesti katseli ja huomasi kukista kertovia kirjoja. Mies otti pari askelta ja seisahtui Dionin viereen kirjoja katsellen.
Dionin lukemaan oppiminen veisi kyllä aikaa ehkä hieman enemmänkin. Varsinkin jos hän sitä aina opetti.
"Pitäisköhän sulle hommata ihan kunnon osaaja opettamaan", Chion sanoi ideansa ääneen ja vilkaisi sitten kysyvästi Dionia.
"Oppisit nopeammin kuin mun kehnolla opetuksella."

-

Carlo asteli normaalein rennoin askelin pihalle, jossa Hideaki lötkötteli altaan vierellä aurinkoa ottaen. Hän istahti hieman kauemmas altaasta suojaan auringolta ja avasi läppärinsä kannen. Hetken näppäimiä näpyteltyään hän nosti katseensa aurinkolasiensa takaa Hideakiin.
"Mulla on tänään työillallinen, joten saattaa mennä pitkään", hän totesi laskien katseensa takaisin tietokoneen ruutuun.
"Jos tarvit rahaa johonkin niin pyydä ennen kuin lähden."

Miyu hymyili vain hivenen eikä puhunut hinnasta mitään. Kyllähän se maksoi mutta hänellä toisaalta oli rahaa mitä käyttää. Hän hymyili hivenen.
-Ruvetaanko nukkumaan?, hän kysyi ja haukotteli sitten.

--

Haru hymyili hivenen ja nyökkäsi sitten.
-Okei. No leikataan sitten.Jos meet vaikka tohon tuolille istumaan niin mä leikkaan, hän sanoi ja suukotti Chojiroa hellästi. Hän asteli sitten kauemmas ja veti tuolin huoneessa olevan peilin eteen. Sitä voisi käyttää ihan hyvin.

--

Dion vilkaisi Chionia hivenen yllättyneenä tuon sanat kuullessaan.
-En mä tiedä.., hän sitten sanoi ja pureskeli huultaan hetken aikaa. Hän sipaisi sitten taas hiuksiaan.
-Mä en tiedä..jotenkin tuntuu nololta että mun ikänen mies ei osaa lukea, hän sanoi huultaan purren ja katseli hetken aikaa vielä kirjoja.
-Jatketaanko matkaa?, hän kysyi.

--

-Okei, Hideaki sanoi ja nousi ylös. Hän asteli Carlon luokse ja hymyili hivenen. Hän suuteli sitten miestä ja sipisi tuon poskea.
-Tuu uimaan, hän pyysi ja esitteli vartaloaan siinä toiselle. Hän hymyili itsekseen ja peruutti sitten kunnes tuli altaan reunalle. Hän käännähti ja hyppäsi sitten veteen. Hideaki uiskenteli hetken aikaa ennen kuin riisutui uimahousuistaan. Hän heitti ne altaasta ja näytti Carlolle kieltä ennen kuin sukelsi taas.

"Kelpaa mulle", Daiki vastasi ja haukottelikin hetken päästä. Hän jätti kätensä lepäilemään Miyun vyötärölle sulkiessaan silmänsä ja liikahtaessaan hieman mukavampaan asentoon.

-

Chojiro nousi sängyltään ja siirtyi Harun peilin eteen laittaman tuolin luo. Nähdessään kuvajaisensa peilistä hän vaistomaisesti nosti kätensä sukimaan hiuksiaan istahtaessaan alas.

-

Chion ei jatkanut aiheesta puhumista, kun Dion ei siitä selvästikään pitänyt. Hän jätti siis ideansa syrjään, vaikka itse piti sitä todellakin parempana vaihtoehtona kuin hänen kehnot opetusyrityksensä.
Hän vain nyökähti Dionin matkan jatkamis -ehdotukselle ja lähti kulkemaan jälleen tietä pitkin.
"Käydäänkö heti katsomassa sulle niitä housuja?"

-

Carlo olisi mieluusti suudellut Hideakia kauemminkin, mutta tuo vetäytyi jo kauemmas. Hän naurahti Hideakin ehdotukselle ja valutti katsettaan miehen mukavasti jo ruskettuneella iholla, vetäen aurinkolasinsa tummia silmiään peittämästä.
Hetken Carlo vain seurasi Hideakin uiskentelua ja kohotti huvittuneena kulmiaan kun miehen uimahousut lensivät ilman halki altaan reunalle. Toisen kielen näyttäminen oli jo liikaa ja Carlo siirsi koneensa syrjään. Hän vähensi pikaisesti vaatekertaansa ja sukelsikin hetken päästä auringon lämmittämään kirkkaaseen veteen.

Miyu sulki silmänsä ja pysyi hetken paikoillaan.
-Mmm öitä, hän sanoi ja nukahti melkein heti siihen Daikin kainaloon. Hän nukkuikin myöhään ja heräsi vasta kun aamiainen tuotiin huoneeseen käryllä. Hän räpytteli silmiään ja haukotteli. Huoneessa tuoksui herkulliselle ja lämmin aurinko paistoi mukavasti sänkyyn kuitenkaan häikäisemättä.

--

-Kuinka lyhyeks haluut?, Haru uteli ja harjattuaan Chojiron hiukset alkoi pikkuhiljaa lyhentämään niitä. Hän aina silloin tällöin vilkaisi peilistä toista.

--

-Okei..vaikka, Dion sanoi hymyillen kevyesti. Hän sipaisi hiuksiaan nopeastija vilkaisi ympärilleen.
-Tällä alueella on kyllälähinnä vain kalliita vaatekauppoja, hän sanoi ja vilkaisi sitten ympärilleen ja käänsi katseensa Chioniin.
-Ootko varma et haluat täältä ostaa mulle housut?, hän uteli ja ehdotti varovasti että he voisivat mennä jonnekkin paikkaan mistä saisi halvemmalla vaatteita.

--

Hideaki hymyili varsin tyytyväisenä Carlolle kun tuo tuli vihdoin veteen. Hän uiskenteli miehen luokse ja kietoi kätensä toisen kaulaan painautuen miestä vasten.
-Enkö mä voisi tulla sun kanssa sinne illalliselle?, hän kysyi sitten ja suuteli toista uudelleen. Hän jatkoi sitten uiskenteluaan selällään ja vilkaisi Carloa hymyillen hivenen uiden tuon ympärillä.

Sam hätkähti Nigelin tökätessä hänen käsivarttaan. Hän naurahti väkinäisesti, yrittäen kumminkin suoda itselleen hengähdystauon mainoskatkon ajaksi. Ei poika olisi halunnut näyttää sellaiselta pelkurilta toisen edessä, mutta minkä sitä heikolle luonnolleen mahtoi. Huokaisten hän kahmaisi kouransa täyteen poppareita, tunkien ainakin puolet samantien suuhunsa.

---

”Mä voisin kyllä auttaa”, Takai ehdotti varovasti, tarkkaillen Shunsuken kamppailua mattopinkkansa kanssa. ”Tai siis, ei mulla oo parempaakaan tekemistä”, hän selitti perään.

---

”Käyn vielä vaihtamassa vaatteet”, Ryu huikkasi Chikalle hoidettuaan hommansa kassalla, nyökäten kevyesti takahuonetta kohti.

---

”No tuota… Tahtoisitko nähdä taloa?” John kysäisi Zeniltä, ottaen pari, hiukan epävarmaa askelta olohuonetta kohti.

---

Wakaki kertasi baarin nimen mielessään. Oli hän sen ohi muutaman kerran ohi kävellyt, muttei koskaan käynyt sisällä. ”Selvä. Nähdään sielä sitten”, Wakaki lupautui.

Chojiro katseli peilikuvaansa ja kohautti pienesti harteitaan.
"No voit ihan reilusti leikata... Suurin piirtein samanlaisiksi kuin aijemmin", hän sitten sanoi vilkaisten Harua pikaisesti peilin kautta.
Siinä istuskellessaan mieleen pyrki jälleen se oma rakas veli, joka oleili tällä hetkellä aivan toisella puolella maapalloa. Ilme synkähkönä mies istuksi paikoillaan tuolilla ja seurasi peilin kautta Harun edistymistä hänen hiuksiensa sekamelskan kanssa.

-

Daikia ei paljoa väsyttänyt lentokoneessa otettujen pitkien nokosten jälkeen. Hän vain makoili pitkään Ranskan aamuyöhön silmät ummessa ja välillä kattoa tuijotellen, Miyu siinä kainalossaan tuhisten.
Raskas hengitys kumpusi vasta seitsemän jälkeisiin aikoihin syvältä Daikin kurkusta. Unissaan hän saattoi mutista jotain vaimostaan ja Chojirostakin. Anteeksipyyntöjä ehkä? Mutta ne loppuivat pian, sillä Miyun hiuksista lähtevä vieno, Daikia suuresti viehättävä, tuoksu tulvahti miehen sieraimiin ja hän hautasi kasvonsa vaaleiden suortuvien sekaan, kädet toisen hoikan kehon ympärille lukittautuen.

-

Zen nyökähti ja katseli kiinnostuneena ympärilleen astellessaan peremmälle asuntoon.
"Mukavan asunnon oot kyllä löytänyt", hän kehaisi tiiraillessaan olohuonetta katseellaan. Olihan asunnossa vielä aika kolkkoa kun suurin osa tavaroista oli muuttolaatikoissa, mutta huoneet näyttivät mukavan kokoisilta ja no, keittiöstä tuleva tuoksu sai asunnon kylpemään kotoisassa tunnelmassa.

-

Sachi vilkaisi Wakakin työhuoneen seinällä roikkuvaa kelloa ja ähkäisi.
"Sori, pitää alkaa lähtemään. Elukat kaipaa ulkoilmaa", hän pahoitteli virnistäen ja kahmaisi kamppeensa mukaan, ottaen jo särkylääkepurkista yhden pillerin suuhunsa.
"Mutta nähdään sitten siellä baarilla, joohan?" Hän vielä varmisti seisoen yhä paikoillaan Wakakin työpöydän edessä.

-

Naoto astahti Nobun asunnon eteiseen ja kiitti vielä hyvästä ruoasta.
"Meidän pitääkin sitten kai tarjota ensi kerralla teille illallinen", hän sanoi hymähtäen Nobulle, kumartuessaan laittamaan kenkiään jalkaan.

-

Elokuva oli loppumaan päin ja Nigel oli syönyt popcornit jo aikoja sitten. Sohvapöydällä lojui jokunen oluttölkki ja uusi kippasi jälleen sisältöään kohti Nigelin vatsalaukkua tuon käden toimesta. Hän pudisteli huvittuneena ja hivenen humaltuneena päätään elokuvan henkilöille ja vilkuili vähän väliä eväskippoaan jo unohtaneena, että popparit olivat loppuneet.

-

Yura seurasi muiden jäljessä eteiseen sanomaan heipat vieraille. Hän seurasi katseellaan hetken hänestä lähes lattianrajassa kulkevaa Mikiä ja nosti sitten katseensa seurailemaan Marinin ja Naoton lähtöön valmistautumista.

-

Chion katsahti ympärilleen ja kohautti vain välinpitämättömänä olkiaan.
"Kyllä mä täältäkin voin sulle housut ostaa, jos löydät jotkin mieluiset", hän totesi. Kuten hän arvelikin, löysi hän pian katseellaan tutun liikkeen hieman kauempaa. Se oli yksi niistä liikkeistä, jotka olivat ottaneet enemmän kuin mielellään hänen suunnittelemiaan huonekaluja myytäväkseen.

-

Shunsuke vilkaisi korviaan uskomatta opettajaansa.
"Mitä? Oikeasti?" Hän kyseli mattopinkan alkaessa jo tuntua ikävältä olkapäällä. Hän kohensi mattojen asentoa ja hymyili säteilevästi miehelle.
"Se olisi kyllä kilttiä. Kiitos!"

-

"Et, valitettavasti", Carlo vastasi seuraillen katseellaan Hideakin uintia. Hän pyyhkäisi kastuneet hiuksensa syrjään vahvapiirteisiltä kasvoiltaan ja lisäsi illallisen olevan samalla tärkeä palaveri.

John hymyili tyytyväisenä Zenin kommentille. ”Tässä tosiaan on olohuone”, John esitteli, johdatellen Zeniä peremmälle. ”Ja täällä taas on makuuhuone”, hän vei miehen eteisestä lähimmälle ovelle, tönäisten sen auki. Huone oli melko pieni, mutta – mukavuudenhaluinen kun oli – Johnin oli silti pitänyt tunkea sinne suurin yhden henkilön sänky, mitä kaupasta löytyi.

---

”Toki”, Wakaki vastasi hymyillen. Mies hymähti itsekseen Sachin napatessa jo tässä vaiheessa yhden pillerin. Vastahan mies oli saanut hieronnan, jonka nyt olisi ammattimaisuuden puutteessakin pitänyt auttaa edes jonkin verran.

---

Sam oli Leffan loppuja kohden antanut itsensä rentoutua edes hieman, vaikka meni oli mennyt koko ajan vain hurjemmaksi. Jokaisen liian raa’an kohtauksen kohdalla hän oli säikkynyt pahemman kerran, ja sen jälkeen istunut seuraavat viisi minuuttia jäykkänä, kuin puupölkky.
Oli hän tästä huolimatta saanut juotua yhden olutpullollisen puoleen väliin. Ja sekin oli jo noussut kokemattoman pojan päähän.

---

Takai hymyili takaisin. Oli mukava päästä auttamaan toista. Hän nappasi syliinsä pinkan mattoja telineen päältä ja odotti pojan ohjaavan hänet oikean asunnon luokse.

-Okei, Haru sanoi hymyillen ja jatkoi Chojiron hiusten leikkauksia. Hän leikkasi miehen hiukset sivuilta vähän lyhyemmäksi kuin päälle. Hän harjasi sitten hiukset hyvin ja veteli hikset pois miehen harteilta. Hän siivosi sitten irtohiukset pois lattialta.
-No niin valmista, hän sanoi ja suukotti Chojiron poskea.
-Älä murehdi turhaan. Mä oon varma et veljes jossai vaiheessa tulee järkiinsä. Ehkä tää on vaan joku keski iän kriisi., hän sanoi.

--

Miyu hymyili hivenen ja vilkaisi Daikia. Hän haukotteli sitten ja venytteli pitkään. Hän nousi sitten varovasti siitä toisen vierestä. Hän asteli sitten kärryn luo ja tutkaili mitä kaikkea siellä oli tarjolla. Hän nosti lautaselle hivenen aamiaista ja asteli sitten parvekkeelle syömään. Hän hymyili itsekseen ja mutusteli ruokaa.

--

Nobu naurahti ja pudisti päätään.
-Ei tietenkään tarvi, hän sanoi ja vilkaisi Yuraa nopeasti.
-Mut oishan se mukavaa, hän lisäsi ja nosti kissanpennun syliinsä, hän sipaisi sitten hiuksiaan ja jäi hetkeksi katselemaan Mikiä.

Marin naurahti ja nyökkäsi vain sujauttaen kengät jalkaansa. Hän nosti sitten Mikin syliinsä. Hän kiitti sitten ruuasta.
-Me kyllä kutsutaan teidät sitte syömään jossain vaiheessa, hän lupasi.

--

Dion nyökkäsi vain ja painautui hivenen lähemmäksi Chionia.
-Mistä mennään katsomaan?, hän kysyi sitten ja painoi päänsä tuon kylkeä vasten. Hän tuijotteli sitten hetken aikaa ympärilleen.
-Mistä löytyis mulle housuja?, hän uteli.

--

-Kuin en?, Hideaki kysyi ja kallisti päätään hivenen pysähtyen sitten. Hän katseli hetken aikaa Carloa ja räpytteli silmiään. Hän ui sitten lähemmäs miestä ja katseli tuota hetken aikaa ennen kuin suikkasi suukon miehen huulille.

Zen seurasi kiinnostuneena kun John johdatti hänet makuuhuoneelleen. Häneltä pääsi pieni naurahdus sängyn huomatessaan. Se kun oli täysin eri maata kuin aijempi, heidän yhteinen, sänkynsä: pehmeä ja suuri. Vaikka olihan Zen aina tiennyt, ettei John ollut pitänyt heidän sen hetkisestään sängystään, eikä kyllä ollut hänkään pitänyt, mutta varat olivat olleet silloin vähissä.
Väkisinkin Zenin likainen mieli kuvitteli itsensä mieluusti tuossa sängyssä Johnin kanssa, mutta piilotti ajatuksen nopeasti syrjään.
"Olet sitten vihdoin löytänyt itsellesi mieluisen sängyn", hän sanoi kuin selityksesti naurahdukselleen ja vilkaisi Johnia huvittunein silmin.

-

Sachi huomasi Wakakin katseen kun hän oli pillerin suuhunsa viskannut ja myhähti vain, sanoen sitten nopeat heipat miehelle. Hän jätti lääkärin työhuoneeseen ja lähti kiireen vilkkaa kamppeineen autolleen. Mitähän lie Tonbokin teki. Varmaan ollut edes antanut Soralle ja Zeldalle ruokaa.

-

Heti lopputekstien alkaessa valua television näytössä Nigel ponnahti hieman horjahtaen sohvalta. Hän oli juonut ihan mukavan määrän olutvaraansa vähiin ja tyhjät tölkit tuli viedä pois tieltä, etteivät unohtuisi siihen pöydälle lojumaan. Hän kahmaisi tölkit syliinsä ja katsahti limupulloja, jotka oli aijemmin tuonut. Ne olivat yhä avaamattomina samassa paikassa mihin hän oli ne laskenut.
Nigel vilkaisi Samia ja naurahti pojalle nähdessään oluttölkin tuon käsissä.
"Ai sä pääsit oluen makuun", hän virnuili ja kävi viskomassa tyhjät tölkit olohuoneen nurkassa olevaan muovipussiin.
"Haluutko lisää?"

-

Shunsuken kasvoille vaihtui hymyn tilalle keskittynyt ilme hänen lähtiessä kantamaan mattopinkkaa harteillaan rappuun ja portaita ylös. Ähisten ja puhisten hän lopulta pääsi oikeaan kerrokseen ja ryhtyi tasapainoilemaan mattojen kanssa, että saisi avaimet taskustaan.

-

Chojiro naurahti vaisuna ja kohottautui tuolilta. Hän peilaili pari sekuntia hiuksiaan ja käännähti sitten Harua kohti.
"Toivottavasti..."

-

Daiki heräili Miyun noustessa siitä hänen vierestään. Hän ei jaksanut avata aivan heti silmiään, ja sitten kun hän sen teki, oli Miyu jo parvekkeella nauttimassa aamiaista.
Daiki kohottautui niskaansa naksauttaen istumaan ja nosti kätensä hieromaan otsaansa. Hetken hän istuksi siinä, kunnes nousi vihdoin ylös ja tallusti väsyneenä parvekkeelle.
"Huomenta", hän toivotti leikkisästi istahtaen parvekkeella olevalla tuolille. Täällä kun oli jo aurinko keskellä taivasta ja kaupunki täydessä vilinässä.

-

"Niin", Naoto lupasi Marinin sanoja mukaillen Nobulle ja Yuralle. Hän suoristautui kengät jalkoihinsa saatuaan ja käänsi katseensa työtoveriinsa.
"Me tästä sit lähetään. Soitellaan siitä illallisesta."

-

Yura katseli hetken ympärilleen.
"Kelpaako toi?" Hän kysäisi nyökäten erästä vaateliikettä kohti. Itse hän oli sieltä muutaman vaatekappaleen ostanut ja ollut ihan tyytyväinen paikkaan, vaikka hinta nyt oli sitä hieman normaalia kalliimpaa.

-

"Se on illallispalaveri", Carlo selvensi ja kaappasi kiinni Hideakin vyötäröstä. Siihenpä jäi sitten kiinni. Hän katseli hetken toista.
"Mutta voithan sä valvoa ja odottaa, että tuun takasin. Vietettäisiin hieman laatu aikaa.." Hän enemmänkin totesi kuin ehdotti, ja vahvisteeksi vielä suukotti hitaasti Hideakia tuon korvan alle.

”Joo”, John virnisti. ”Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, kun tämän löysin”, John kierteli sitä pientä tilaa, mikä sängyn ympärille jäi vapaaksi, antaen Zenin katsella huonetta. Mutta pian mies kyllästyi pieneen, pelkän sängyn täyttämään huoneeseen.
”Joo, tuota… Eipä täällä ole paljon katseltavaa. Eiköhän siirrytä eteenpäin”, John asteli Zenin ohi ulos huoneesta, suunnaten peremmälle olohuoneeseen.

---

Wakaki huiskautti kättään nopeasti Sachille, ennen kuin tuo poistui huoneesta. Mies huokaisi syvään ja nojautui kaikelal painollaan tuolin selkänojaa vasten. Eihän hän nyt pystynyt keskittymään työhön, odottaessaan koko ajan iltaa ja baari-reissua Sachin kanssa. Hän juuri kaipasikin jotain, jonka avulla irtautua edes hetkeksi arjesta ja työkiireistä.

---

Samin katse valui hitaasti Nigeliin. Hän oli edelleenkin järkyttynyt leffan vertahyytävästä loppukohtauksesta. Pojan säikkyneellä mielellä kesti hetki reagoida toisen kysymykseen.
”Ai, tuota… Ei, kun kyllä tämä riittää”, Sam kohotti hiukan kädessään olevaa puoltäyttä tölkkiä.

-------

https://redparadise.palstani.com/viewtopic.forum?t=70